Kitarat: soittaminen ›

Ois kiva tietää mikäköhän oli tämmönen karikko?
 
Esimerkiksi kitaraharmonian kirjoittaminen, jonka teoriaa osaamaton tekee kuulopohjalta, ja sellainen joka osaa teoriaa voi kirjoittaa sen suoraan melodian ja sointujen pohjalta. Pelkistettynä näin.
 
Ja taas hirveä teorianylistäminen on yleinen kommentti niiden suusta, jotka eivät ole erityisen luovia ihmisiä
 
Jaa, vaikka osaankin teoriaa ei se ole hirveästi omaa luovuutta häirinnyt, eikä monen muunkaan tuntemani teoriaa osaavan muusikon, itse asiassa päinvastoin.
 
Ja teorian osaaminen ei todellakaan ole vienyt raakuutta soitostani, käsittääkseni se että ymmärrän musiikin funktioita teoreettisesti ei ole millään tavalla kytköksissä soittotekniikkaani. Korjaa toki jos olen väärässä. Pystyn opettelemaan asioita korvakuulolta, ja pystyn opettelemaan niitä nuoteista, ja pystyn luomaan uutta musiikkia. Tarvittaessa osaan kirjoittaa neliäänistä satsia lennosta, mutta pystyn myös improvisoimaan kitaralla vaikka millaisen pohjan päälle. Ilmeisesti se, että olen opetellut instrumenttini hallinnan monipuolisesti, ja se että olen opetellut vielä musiikin funktioita tekee minusta huonon muusikon sinun silmissäsi arvoisa Pygmi.
 
Kun on opetellut säännöt on huomattavasti helpompi rikkoa niitä...

Nyt turvat tukkoon. Mua ei kyllä paskaakaan kiinnosta miten joku kitaraansa soittaa. sori

Nyt turvat tukkoon. Mua ei kyllä paskaakaan kiinnosta miten joku kitaraansa soittaa. sori
 
Herääkin kysymys miksi sitten yleensäkin pyörit täällä? Tai luet ja vastailet näihin threadeihin.
 
Mutta itse aiheeseen..
 
Se, että teorian osaaminen heikentäisi luovuutta ja tulkintaa, tai että teorian osaamattomuus parantaisi sitä on aivan yhtä totta kuin sanonta "vain sisäinen kauneus ratkaisee", joka taas on vain rumien ihmisten puhetta ;) Veikkaan, että suurin osa teoriaa osaamattomista soittajista on ainakin jossain vaiheessa miettinyt kuinka paljon helpompaa tämäkin asia olisi. Minä ainakin olen, vaikka jonkin verran olenkin teoriaa opiskellut.

Mä olen kanss jonkinverran tutustunut tohon teoria puoleen. Tietysti...auttaahan se jonkin verran tiettyjen asioiden ymmärtämisessä, mutt ei siitä nyt ainakaan itselleni oo ollu mitään hirveen merkittävää hyötyä. No ehkä just jossain sointu-hommissa kyllä. Teoriaa pitää varmasti ymmärtää sitt niin jumalattoman hyvin, ennenkun siitä sais sen varsinaisen hyödyn. Moniko sitt osaa sitä niin hyvin?
 
Itse kyllä arvostan tosissaan, jos joku on nähnyt vaivaa ja opetellut teoriaa ahkerasti...mutt toisaalta arvostan myöskin sitä, ett on itseoppinut...ilman tuota teoriatietämystä. Kultainenkeskitie?!;) No mutt lopputuloshan se ratkaisee...

Herääkin kysymys miksi sitten yleensäkin pyörit täällä? Tai luet ja vastailet näihin threadeihin.
 
Huvikseni lukasin ja vastasin. Ja se oli mun mielipide että MÄ en tee teorialla mitään. Ite ainakin soitan miten soitan ja en välitä paskaakaan mitä muut siitä sanoo. Ja sitten taas se on mulle ihan yks ja sama miten joku muu soittaa. Ei se mulle kuulu jos joku haluaa opiskella teoriaa. opiskelkoon. ja ylipäätään kaikki tehköön mitä haluaa. Kiihkouskovaiset on niitä jotka puuttuu toisten tekemisiin. Ja se oli aika naurettava juttu että MÄ olisin kateellinen jollekkin joka nyhvää kirjojen parissa. Jos mä oisin kateellinen niin mikä mua estäis ruveta nyhvään kirjojen parissa?

nahkis:
Se, mitä minua kiinnostaisi tähän liittyen tietää on mitä itse kukin käsittää "teoriaksi" ja kuinka moni pitää sitä synonyymina soittamisen tekniikalle?
 
"Vastaus kysymykseesi löytyy osoitteesta http://www.google.com."
 
(sori, oli aivan pakko :)

pointtinsa kaikilla...itse osaan teoriat ja valmistun pian musiikinopettajaksi, silti rokkia ja poppia soittaessa unohdan tarkoituksella kaiken teorian ja "oikeaoppisen soittamisen" kuivimpia kitaristeja ovat mielestäni sibisksestä valmistuvat jotka kuulostavat kaikki samalta..yäk!

pointtinsa kaikilla...itse osaan teoriat ja valmistun pian musiikinopettajaksi, silti rokkia ja poppia soittaessa unohdan tarkoituksella kaiken teorian ja "oikeaoppisen soittamisen" kuivimpia kitaristeja ovat mielestäni sibisksestä valmistuvat jotka kuulostavat kaikki samalta..yäk!
 
HOP! Jukka Tolonen, kuin myös Varre Vartiainenkin on opiskellut sibiksessä, eivätkä minun mielestäni kuulosta samalta. Mutta niin, tästä ei aloiteta väittelyä, ok?

Mun mielestä(kokemuksella) teoriakitaristit keulii tietäväisyydellään, mut sit he ovat kuitenkin ihan paskoja kitaransoittajia.
Itse en ole paljoa teoriaa opiskellut vaan oon kanssa itseoppinut ja olen huomattavasti teoria kitaristeja parempi.

Mun ongelmana on opetella teoriaa, koska improillu itekseni/bändin kera iät ja ajat, ja nyt kun katson teoriaa niin siellä on vain puettu sanoiksi asiat mitkä minulla on luissa ja ytimissä. Vähän turhauttavaa opetella vain sanoja. Esimerkiksi skaalat; aika harvan sävellajin voin soittaa oikein pohja sävelestä 7.aan, mutta kuitenkin kun tsekaan kirjasta jonkun sävellajin, niin huomaan sieltä ne "oleelliset" äänien erot, ja totean:
 
"jahas, tää oli tämä vähän intialais/mustalais fiiliksellä varustettu sävellaji, mistä voi soittaa hyvin kromaattisesti ulos, pohjasävelen ja kvintin välissä, ylenetty 13. toimii myös" - harmoninen molli. jne....
 
Soitan itse paljon ulos, aika vähän pysyn sävellajissa, toki vähän riippuen....mutta no joo....kuitenkin. Yritän nyt välillä osata selittääkkin ne ilmiöt mitä touhuan. Teoria nyt loppu pelistä ei ole mitään muuta kuin muusikoiden yhteinen kieli. Parastahan olisi kun samaan tahtiin olisi lukenut teoriaa kun selkäranka ne jutut oppi...
 
Toisaalta tuntuu että teoriaa opetelessa voi oppia sävellajeja nopeasti, joita korvakaan ei vielä kunnolla kuule. Tämä ei vältämättä hyvä juttu.

Ja taas on "vähän" vanha ketju nostettu ylös. Ettei olisi Friedmanilla samaa vikaa kun nimim. kiitäjällä...

Aina joskus katson jotain skaaloja tai muuta, mutta lopulta ei kiinnostus jatku niihin hommiin ja jatkan soittelua omaan tyyliin. Enemmän se on haitta musiikin kannalta jos alkaa ajattelemaan, että en voi laittaa tähän tuota sointua/nuottia koska se ei sovi tähän skaalaan, vaikka kuulostaakin hyvältä.
 
Toisaalta taas, miksi pitäisi pystyä selittämään mitä juuri soitti, koska musiikkiahan tehdään itselle, eikä muiden soittajien ymmärrettäväksi. Siinä riittää se, että osaat itse soittaa omat jutut.

Mun mielestä(kokemuksella) teoriakitaristit keulii tietäväisyydellään, mut sit he ovat kuitenkin ihan paskoja kitaransoittajia.
Itse en ole paljoa teoriaa opiskellut vaan oon kanssa itseoppinut ja olen huomattavasti teoria kitaristeja parempi.
 
Hehheh.

Enemmän se on haitta musiikin kannalta jos alkaa ajattelemaan, että en voi laittaa tähän tuota sointua/nuottia koska se ei sovi tähän skaalaan, vaikka kuulostaakin hyvältä.
 
Eihän tuollaisessa taas ole mitään järkeä. Ei teoria ole kasa sääntöjä vaan ennemminkin suuntaa-antavia neuvoja. Jos joku kuulostaa hyvältä, sitä saa ja pitää käyttää. Teorian avulla sen vain voi analysoida, kirjoittaa muistiin, kertoa kaverille tms.
 
Toisaalta taas, miksi pitäisi pystyä selittämään mitä juuri soitti, koska musiikkiahan tehdään itselle, eikä muiden soittajien ymmärrettäväksi. Siinä riittää se, että osaat itse soittaa omat jutut.
 
Auttaahan se siinä mielessä, jos musiikkiaan aikoo soittaa muiden kanssa. Osaavatpahan mukautua musiikkiin sitten. :)

Eihän tuollaisessa taas ole mitään järkeä. Ei teoria ole kasa sääntöjä vaan ennemminkin suuntaa-antavia neuvoja. Jos joku kuulostaa hyvältä, sitä saa ja pitää käyttää. Teorian avulla sen vain voi analysoida, kirjoittaa muistiin, kertoa kaverille tms.
 
Lähinnä noihin "teoriamuusikoihin" viitaten, heillähän homma yleensä juuri menee tuohon kaavamaiseen teorian seuraamiseen.
 
Auttaahan se siinä mielessä, jos musiikkiaan aikoo soittaa muiden kanssa. Osaavatpahan mukautua musiikkiin sitten. :)
 
Sehän menee treeneissä lennosta, eipä meilläkään ole mitään biisejä nuoteista tai tablatuureista opeteltu ;)

Lähinnä noihin "teoriamuusikoihin" viitaten, heillähän homma yleensä juuri menee tuohon kaavamaiseen teorian seuraamiseen.
 
Jaa, en sitten vissiin ole teoriamuusikko, vaikka teoriaa tunnenkin. :(

Lähinnä noihin "teoriamuusikoihin" viitaten, heillähän homma yleensä juuri menee tuohon kaavamaiseen teorian seuraamiseen.
 
Oikeastaan päin vastoin. Jos teoria ja otelaudan tuntemus on hallussa, pystyy soittamaan monipuolisempia juttuja ja sooloilemaan käyttäen vaikka sointujen karaktääriääniä.
Usein tuo "mä vedän korvakuulolta ja fiiliksellä" tarkoittaa vaan sitä, että pentatonista isketään joka sooloon, kun ei muusta tiedetä.
 
Toisaalta teoriaosaamisen hyödyllisyys on kiinni myös genrestä, jota soittaa. Jos kolmensoinnunrokki on se sun juttu, niin pärjää varmaan tietämättä mistään mitään. Mutta esim jazzissa tuo korvakuulolta soittaminen ei toimi, koska on pakko olla tavallaan edellä ajatuksen kanssa, kun seuraa sointukulkua. Jos soitat sooloa korvakuulolta, niin olet jo myöhässä, koska useissa jazzbiiseissä soinnut vaihtuu sen verran äkäiseen tahtiin.

Oikeastaan päin vastoin. Jos teoria ja otelaudan tuntemus on hallussa, pystyy soittamaan monipuolisempia juttuja ja sooloilemaan käyttäen vaikka sointujen karaktääriääniä.
Usein tuo "mä vedän korvakuulolta ja fiiliksellä" tarkoittaa vaan sitä, että pentatonista isketään joka sooloon, kun ei muusta tiedetä.
 
Kitaransoitto on muutakin kuin sooloilua :P

Kitaransoitto on muutakin kuin sooloilua :P
 
Ei voi olla!!11