Kitarat: soittaminen ›

Tiedetään pari faktaa:
 
- Nopeus on yhteydessä (BigPapa: Siis sukupuoliyhteydessä) matkaan. Mitä vähemmän sormea nostaa kieleltä/ mitä lähempänä plektraa pitää kielestä, sen nopeammin on mahdollista soittaa.
 
- Nopeus ja myös sulava soitto on yhteydessä rentouteen. Äärinopeuksien takana ei ole armoton rypistys, vaan rennosti tunnollisen ja ahkeran harjoittelun tuloksena toteutettu suoritus - puhuttiinpa sitten pikajuoksusta tai kitaroinnista.
 
Huomasin tuossa kuitenkin soitellessa seuraavaa. Liimasin sormeni oikein tarkoituksella kaulaan ja kieliin kiinni siten, että tällainen perushämähäkkikuvio, jossa sormet nousevat kielistä liian ylös ja/tai sojottavat jäykkänä minne sattuu, estyisi. Ensin se tuntui hieman oudolta, mutta alkukauhistuksen jälkeen huomasin, että soitto oli huomattavasti rennompaa ja myös puhtaampaa johtuen varmastikin tuosta rentouden lisääntymisestä sekä siitä, että kielet olivat paremmin dempatut häiriöiltä.
 
Kenelläkään muulla vastaavia kokemuksia?

Mielestäni rentous ei niinkään ole tärkeää vaan tarkkuus. En tarkoita, etteikö rentous olisi tärkeää; muutenhan soitto olisi tosi vaivalloista, mutta ainahan sitä tulee soitettua pienellä "jännitteellä".

Mielestäni rentous ei niinkään ole tärkeää vaan tarkkuus. En tarkoita, etteikö rentous olisi tärkeää; muutenhan soitto olisi tosi vaivalloista, mutta ainahan sitä tulee soitettua pienellä "jännitteellä".
 
Joo, mutta sillä tarkkuudella et tee mitään, sitten kun sulla on kaikenmaailman jännetuppitulehdukset sunmuut runkkutaudit päällä!

Mielestäni rentous ei niinkään ole tärkeää vaan tarkkuus. En tarkoita, etteikö rentous olisi tärkeää; muutenhan soitto olisi tosi vaivalloista, mutta ainahan sitä tulee soitettua pienellä "jännitteellä".
 
Mummiestä nää on tyyli juttuja. Kitaristi soittaa sillä jäykkyydellä, jonka on kokenut toimivaksi itselleen.

Joo, mutta sillä tarkkuudella et tee mitään, sitten kun sulla on kaikenmaailman jännetuppitulehdukset sunmuut runkkutaudit päällä!
 
Ei oo tullu vastaan viitenä vuotena. Eli mun jännite on aika minimaalinen. Tilanne on toinen, jos oikeasti alkaa kramppaamaan.

Mitä terävämpi kärki plektrassa (siis mitä ohuempi plektra on kärjestä) niin sitä nopeammin voi soittaa, koska liike lyhenee.

Mitä terävämpi kärki plektrassa (siis mitä ohuempi plektra on kärjestä) niin sitä nopeammin voi soittaa, koska liike lyhenee.
 
Ero on mielestäni niin minimaalinen ettei sillä ole väliä.

Ero on mielestäni niin minimaalinen ettei sillä ole väliä.
 
On sillä väliä, koska paksu plektra lisää edestakaista matkaa aika paljonkin. Itse asiassa taitaa lisätä 2 milliä jos plektra on vaikka 1mm paksuinen eikä siinä ole terävää kärkeä.

Mitä terävämpi kärki plektrassa, sitä huonommin pystyn soittamaan sillä yhtään mitään. Muutaman kerran kokeilin sharp-plektraa ja joka kerta on tuntunut siltä, että viimeinen asia, mitä niillä voi tehdä, on soittaa kitaraa.

Miulla onnistuu ainakin pinchit helpommin tietyillä plekuilla. Se on varma, koska jos plektra on oikeanlainen, voin pikata vaikka 1000 kertaa putkeen ja joka kerta onnistunut pintsaus. Jos plektrassa on jotain häikkää (minusta) ei onnistu niin millään. Muutenkin soitto kulkee noilla hieman teräväpäisillä klassisen mallisilla plektroilla parhaiten.

Mitä terävämpi kärki plektrassa (siis mitä ohuempi plektra on kärjestä) niin sitä nopeammin voi soittaa, koska liike lyhenee.
 
Eli että plekun kärki on kapea? Se toimii, jos kääntää plekua sillein hassusti vinoon, niin kuin eräs suomalainen kuuluisa thrash/blackmetallisti...
 
Muutoin riittää että on jäykkä plektra, kuten jazz III.

On sillä väliä, koska paksu plektra lisää edestakaista matkaa aika paljonkin. Itse asiassa taitaa lisätä 2 milliä jos plektra on vaikka 1mm paksuinen eikä siinä ole terävää kärkeä.
ynkkä tuo mahtava tiluttelija ei koskaan käytä alle 1.5 plekuja.

Mitä terävämpi kärki plektrassa (siis mitä ohuempi plektra on kärjestä) niin sitä nopeammin voi soittaa, koska liike lyhenee.
 
Minä heräsin näihin teräväkärkisiin plekuihin kanssa joku aika takaperin. Nopeasti "tiluttaessa" (vaikken sitä osaakkaan) pyöreäkärkisellä ääni puuroutuu helposti, kun taas terävällä jokainen sävel kuuluu herkemmin. Rakastettu herra Fareri käyttää sweeppauksessaan teräväkärkistä plekua juuri tästä syystä, kuten myös pikkaajakuningas Paul Gilbert.

En mä välttämättä allekirjoittaisi tuota soundieroakaan. Kyllä moni soittaja saa "normaalin" muotoisella plektralla paljon selvemmin ne äänet kuin moni toinen joka jotain teräväkärkistä läpyskää käyttää. Esim. ei Vain pikkaus/sweepit kauheasti tuntuneet livenä puuroutuvan vaikka normaalin muotoista plektraa käyttääkin.
 
Mä sanon, että se on tottumuskysymys eikä yhtään mitään muuta. Mulla vaihtuu plektran malli aina parin kuukauden välein ja päivässä tai parissa siihen uuteen muotoonkin tottuu. En tiedä miksi, ehkä vaan haluan kokeilla kaikenlaista. Tottakai vähän joutuu pikkaustaan muutttamaan, muttei niin radikaalisti. Mutta ihan oikeasti, jos oma pikkaus on jostain tietyn mallisesta plektrasta kiinni, niin silloin ei vaan osaa sitä tekniikkaa niin hyvin, IMHO.

On sillä väliä, koska paksu plektra lisää edestakaista matkaa aika paljonkin. Itse asiassa taitaa lisätä 2 milliä jos plektra on vaikka 1mm paksuinen eikä siinä ole terävää kärkeä.
 
sweepissä ei ole niinkään väliä tällä, mutta kyl saa soitettua paljon selvemmin/tarkemmin kaikki sävelet kun on teräväkärkinen plektra *mun mielipide on se* :)
itse käytän aina "jazzIII" plektroja ja ne on kyl tehnyt hyvin tehtävänsä!! ja ne ei kulu niin nopeasti, yksi plektra kestää n,pari kolme viikkoa mun käytössä (tunteja päivässä tulee n.3-8..)

ynkkä tuo mahtava tiluttelija ei koskaan käytä alle 1.5 plekuja.
 
Niissä on terävä kärki. En tarkoita muotoa, vaan terävyyttä! Tavallinen ruokailuveitsi on tylsä, koska se ei ole terävä!

En mä välttämättä allekirjoittaisi tuota soundieroakaan. Kyllä moni soittaja saa "normaalin" muotoisella plektralla paljon selvemmin ne äänet kuin moni toinen joka jotain teräväkärkistä läpyskää käyttää. Esim. ei Vain pikkaus/sweepit kauheasti tuntuneet livenä puuroutuvan vaikka normaalin muotoista plektraa käyttääkin.
 
OT: Tuli Vaista mieleen että onko joku nähnyt Live in Astorian? Se Little Wing -koverointi on ihan hirveää kuultavaa. Kun pistää silmät kiinni ja kuuntelee niin kuulostaa ihan joltain mauttomalta, korvattomalta tusinakitaristilta. Jos joku soittaisi lähipubissa kyseistä rallia samalla tavalla niin saisi turpaansa.
 
Aiheesta sen verran että rentous on välttämätöntä jos haluaa soittaa nopeasti ja tarkasti. Jäykkänä pystyy soittamaan tarkasti, ja nopeastikin, mutta ei molempia yhtäaikaa - muuta kuin hetkittäin tuurilla kun kramppi osuu molemmissa käsissä kohdalleen.
 
Ja plektra-aiheesta sen verran että millä tahansa läpyskällä oppii soittamaan kunhan sen saa riittävän jäykäksi ja riittävän kitkattomaksi. Ts. jopa jollain 0,1 mm plektralla pystyy joku jossain tiluttamaan, kunhan saa plektran osumaan riittävän vähän/kevyesti kieleen. Saundin saa vaan varmasti helpommin paremmaksi ja monipuolisemmaksi pikkuisen paksummalla plektralla. Pyöristetty/terävä kärki tekee myös hommasta helpompaa, koska pyöristys työntää plektraa ulospäin kielistä samoin kuin terävyys, mutta ei sekään ole välttämätöntä. Mm. eräs tuikituntematon Brian Maykin pystyy soittamaan ihan kohtuullisen hyvin kolikolla, josta puuttuu pyöristys toisilta reunoilta.

Mm. eräs tuikituntematon Brian Maykin pystyy soittamaan ihan kohtuullisen hyvin kolikolla, josta puuttuu pyöristys toisilta reunoilta.
 
Samoin Billy Gibbons soittaa neljännespeson kolikolla. Herroja ei tosin voi ottaa mukaan nopeuskeskusteluihin. Molemmat miehet soittaa muuten vaan hienosti.

Samoin Billy Gibbons soittaa neljännespeson kolikolla. Herroja ei tosin voi ottaa mukaan nopeuskeskusteluihin. Molemmat miehet soittaa muuten vaan hienosti.
 
No jooo, mutta ei Brian Mayn soitto ikinä kuulosta siltä että sen pitäisi jättää jotain soittamatta siksi ettei sen tekniikka riitä, vaan miehen soitto kuulostaa aina siltä ettei sen päässä pyöri mitään tiluhommia. Kyllä Queeninkin levyiltä aika vikkeliä juttuja löytyy jos rupeaa etsimään. Ts. musikaalinen jätkä, monet eivät pysty samaan.