Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Immortalin Battles in the Northin kaikki rumpuraidat.
 
E: näemmä oon hidas

EDIT: Ja eipä Blackmorekaan ole parhaimmillaan KTG:n soolossa, vaikkei siinä varsinaisesti mitään mokailua olekaan.
 
Mitämitä! Mun mielestä taas ko. biisin soolo on yksi Blackmoren parhaista ikinä. Armoton drive ja soittamisen meininki. Me likes.

Beatlesin I want you(she's so heavy) kappaleessa viimeisen osan lähtiessä Harrison kiilaa mukavasti. Kitara ja rumpu iskee täysin eri aikaan yhden nuotin. Mukava piriste biisiin.

Mitämitä! Mun mielestä taas ko. biisin soolo on yksi Blackmoren parhaista ikinä. Armoton drive ja soittamisen meininki. Me likes.
 
Ilmaisin asian hieman huonosti. Tykkään itsekin soolosta ja siinä on mainitsemaasi meininkiä. Lähinnä meinasin sitä, että tarkkuus nyt ei ole aivan tip top.

Hellhammerilla/Sodomilla/Possessedillä/Kreatorilla/Destructionilla/Slaughterilla/Venomilla menee temmot ja muut ihan päin persettä, vittu mitä paskaa.

COB:n Deadnight Warriorissa kohdasta 2:10 lähtevän rumpufillin 6. isku kilahtaa tomin vanteeseen.
Tämän siis huomasin joskus kun tein rumputabulatuuria biisistä ja tempo oli hitaammalla.
 
ei kyllä huomaa yhtään ellei tempoa hidasta

Beatlesin Get backissa Harrison vetää muutaman bendin aika persiilleen.
 
Metallica - Overkill-coverissa Garage Incillä soittavat solmuun hetkeksi kohdassa 1:50
 
Onko tämä niitä biisejä, mitä ne joskus jossain Hetfieldin autotallissa nauhoittelivat? Muistelisin myös, että four Horsemenin alussa Kitarat soittavat hiukan eri tahtiin.

Deathin Zombie Ritualissa kohdassa 0:32 rumpali kirittää ensin tosi paljon ja sitten kömpelösti korjaa virheen hidastaen biittiään :)
Ekasta kuuntelusta saakka pistänyt korvaan vaikkei tuo nyt mitään haittaa.
 
Eiköhän tuo koko SBG ole vähän hutiloiden soitettu. Siksipä se onkin niin pirun hyvä!

Ilmaisin asian hieman huonosti. Tykkään itsekin soolosta ja siinä on mainitsemaasi meininkiä. Lähinnä meinasin sitä, että tarkkuus nyt ei ole aivan tip top.
 
Juu, ei olekaan. Jotenkin mun korvaan välittyy tuosta soolosta sellainen fiilis, että Ritchie on vetänyt tuon soolon narulle armottomissa fiilareissa ja riehunut samalla ympäri studiota. Eipä siinä juuri tarkkuutta ehdi miettiä=) Eikä Rikun soitto koskaan hirveän timmiä ole muutenkaan ollut soolopuolella. Hyvänkuuloista röytämistä silti.
 
Ja aiheestakin: Kasarithrash(speed?)metalbändi Onslaughtin The Force-levyllä rumpali (taas!) notkauttaa parissa biisisä melko pahasti. Ehkä nuo rumpalimokat vain huomaa helpommin, huojahdukset tempossa pistävät korvaan helpommin kuin väärät äänet esim. kitarasooloissa. Ne kun voidaan aina kuitata tarkoituksellisinakin... "Aattelin vähän kromaattisia juttuja lisätä ettei käy tylsäksi."
 
Ai niin, Scorpionsin Blackout-levyn When the smoke is going down-biisin soolossa on kohta, jossa venytys jää vähän vajaaksi. Muutenkin soitto vähän ennen tuota kohtaa kuulostaa hirveältä taistelulta, joutuu aina jännittämään että mitenköhän tuossakin käy. Omalla tavallaan toisaalta sopii biisin fiilikseen.

Deathin cover Painkilleristä; Kun alun rumpusoolo siirtyy vähän hitaammalle ryminälle, tulee yksi pieni tempon horjahdus.
 
Hoho mitä touhua!

Deathin Zombie Ritualissa kohdassa 0:32 rumpali kirittää ensin tosi paljon ja sitten kömpelösti korjaa virheen hidastaen biittiään :)
Ekasta kuuntelusta saakka pistänyt korvaan vaikkei tuo nyt mitään haittaa.
 
Samaten Evil Deadin alkutäppäilyn aikana rumpalin komppaus haikkaan kiilaa välillä tosi pahasti.

Bodomin ekalla levyllä muistaakseni lähti jossain kiippariväliosassa kiilaamaan kaameasti.
 
En kyllä mene takuuseen, mutta muistelisin.

Samaten Evil Deadin alkutäppäilyn aikana rumpalin komppaus haikkaan kiilaa välillä tosi pahasti.
 
Itse en huomaa muutakuin sen, että jää yksi isku välistä.

Bodomin ekalla levyllä muistaakseni lähti jossain kiippariväliosassa kiilaamaan kaameasti.
 
Tarkoitatkohan tuota red light in my eyes pt2:sen ihme pimputusta joka alkaa 1.23 kohdalla? Siinä ainakin on röytöä havaittavissa.

Emperorin Ye Entrancemperiumissa kun blasti lähtee niin Trymin tempo on kyllä jotain aivan muuta kun sen pitäisi olla.

Ja tuo justiinsa rules!
 
Niinpä. Se on ihanata. Kyseisen biisin rumpuja kun muuten kuuntelee (siinähän on sellaista jänskää juttuhommaa, niin kuin olisi joku vaihtelevin voimakkuuksin etenevä puhuri), niin ei voi olla ajattelematta, että kuinkakohan moni "soittomoka" sitten lopulta onkin hyvin todennäköisesti aivan tarkoituksellisesti tehty? Toisinaan tuntuu siltä, että musiikki on parhaimmillaan nuoralla tanssia tahallisen epäonnistumisen ja tahattoman onnistumisen välillä.

Paradise Lostin Gothic-levyllä on epäilyttävän kuuloisia temponvaihdoksia. Tiedä sitten onko ne tarkoituksellisia vai paskan rumpalin syytä.
 
Se rumpali oli erittäin huono mutta Gothickin aikana se ei vielä haitannut, levyn sympaattinen lo-fi tuotanto on kestänyt aikaa kaikista parhaiten.

Beatlesin Get backissa Harrison vetää muutaman bendin aika persiilleen..
 
Varmaan vetääkin kun sen soolot vetää John Lennon...

Jotenkin sellainen muistikuva, että pari kertaa kun olen PLn symbol of lifea kuullut, olen kiinnittänyt samantien huomion siihen, että kitara ja syna olivat epävireessä..
En tosin nyt ole ihan varma,tuommoinen muistakuva vaan.
..Vaikkakin ainakin osittain tarkoituksellista ja olkoon kuinka vitun true tahansa, mutta Gravelandin koko in the glare of burning churches-levyn rumputyöskentely on jotain niin hajottavaa kuunneltavaa, että tulee lähes pakonomainen tarve vetää jotain, tai edes itseäni,turpaan samantien.. Kun ei sitä oikein vitsinäkään jaksa/voi ottaa..Vitun capricornus.

Led Zeppelinin In My time Of dyingissä Bonham kämmää basarilla 5:45