Kun tuolta Anttilan ale-hyllystä raahasin Wigujen Lucky Golden Stripesin kotisoittimeen, tajusin vasta, kuinka popahtava (jos näin sallitte) ko. levy onkaan. Ronnie Österbergin ilmavaa, rullaavaa ja kekseliästä rumpalointia ei voi koskaan lakata ihailemasta. Terveisiä sinne taivaalliselle rumpaliosastolle.
Bonusbiisinä oleva Tramdriver ilmestyi kai vain sinkkuna, mutta on loistelias biisi, joka olisi kuulunut Nuclearille tai Lucky Goldenille ehdottomasti. Kuulin sen eka kerran Anna mulle lovee -kokoelmalla ja jäin ihmettelemään, miksi tämä nerokas biisi on jäänyt unholoiden perukoille.
Wiguista kumpuaa ajattomuus.
Kyllähän tuo kevyempi Wigwam on mielestäni nimenomaan helkkarin hyvää, kekseliästä poppia. "jos
et tiedä mistä soundi tulee niin voit luulla että tulee muualta."
-JPQ |
 gösplstorm
26.05.2006 16:57:13 | |
|---|
..Wig Wam on kova Kirjoittaja on asiastaan tietämätön hölmö. |
 Modest Murskaaja
26.05.2006 17:02:20 | |
|---|
Kuuntelin tänään aamulla ja se oli taaskin paras Peiliin katsominen on ehkä hauskinta huumoria mitä tiedän. |
 anttipi
31.05.2006 17:28:15 (muokattu 31.05.2006 17:28:57) | |
|---|
Kylläpä tuo Nuclear Nightclub on hjuva levy! Tänään kuuntelin ensimmäistä kertaa.
Soittotaidolla kikkailu ja jamitteluhenki eivät aja kompaktien sävellysten yli, ja sointuvaihdokset ovat riittävän persoonallisia, mutta eivät liian itsetarkoituksellisia tukahduttaakseen hyvät melodiat. Se on progebändiltä suht harvinaista käsittääkseni.
Minä bändistä sen enempää tiedä - ilmeisesti monenlaista ja -tyylistä lättyä ovat kuitenkin pukanneet? Mitäs muita Nuclear Nightclubin tyylisiä tuotoksia bändiltä löytyy? Voisin tutustua. "Oh, it's so neat to beat your meat while sitting on the toilet seat - Isn't life divine,
Funiculì, funiculà. |
 Wahi
31.05.2006 17:38:29 | |
|---|
Tällä hetkellä Losing Hold on paras biisi. Se on vain niin hyvä. "Sori vaan mut pikkuveljeni kirjoitti sen ku käytämme tätä yhteisesti, joten.." -Friedman, kohta 16v. |
 BaariMikko
31.05.2006 17:39:19 | |
|---|
Kylläpä tuo Nuclear Nightclub on hjuva levy! Tänään kuuntelin ensimmäistä kertaa.
Soittotaidolla kikkailu ja jamitteluhenki eivät aja kompaktien sävellysten yli, ja sointuvaihdokset ovat riittävän persoonallisia, mutta eivät liian itsetarkoituksellisia tukahduttaakseen hyvät melodiat. Se on progebändiltä suht harvinaista käsittääkseni.
Minä bändistä sen enempää tiedä - ilmeisesti monenlaista ja -tyylistä lättyä ovat kuitenkin pukanneet? Mitäs muita Nuclear Nightclubin tyylisiä tuotoksia bändiltä löytyy? Voisin tutustua.
70-luvun levyistä Lucky Golden Stripes And Starpose sekä Dark Album ovat tyylillisesti lähimmät. Uusin levy Some Several Moons menee joiltain osin lähelle, samoin toiseksi uusin Titans Wheel. Myös 90-luvun alussa tehdyllä Light Agesilla on samaa henkeä, mutta sen kohdalla voisin varoittaa hyvinkin AOR-maisesta otteesta aika ajoin. Amerikan henkeä ja muovisen tuntuisia soundeja piisaa. Eli poppilevyihin suosittelisin tutustumaan siinä järjestyksessä kuin missä ne tässä luettelin, paitsi että Lucky Golden ja Dark Album ovat melko tasavahvoja. Ehkä itse tykkään Dark Albumista hiukan enemmän.
Nuclear Nightclubia edeltänyt tuotanto on sitten sitä progempaa. Varsinkin Being sisältää paljon vaikeita koukeroita eikä missään nimessä ole mitään kepeää poppia.
Lisäksi voisin vielä suositella popimman Wigwamin ystäville Jim Pembroken soololevyä "Pigworm". |
 Iso D
31.05.2006 18:06:47 | |
|---|
Lisäksi voisin vielä suositella popimman Wigwamin ystäville Jim Pembroken soololevyä "Pigworm".
Pigworm on kyllä todella hyvä. Mielestäni parempi kuin yksikään Wigwamin levy Nucelar Nightclubin jälkeen. Taitaa olla aika hyvin unohdettu klassikko. Myös uusi Some several moons on yllättävän hyvä.
Kyllä sitä ihmettelee, miksi ei Wigwam paremmin menestynyt ulkomailla aikanaan. Nuclear Nightclubilla ja Pigwormilla kun on yhteensä enemmän täyden kympin biisejä, kuin moni suhteellisen tunnettukin artisti on saanut uransa aikana rustatuksi. Vedestä nousee kasvi! |
 2541
31.05.2006 19:26:32 | |
|---|
Lisäksi voisin vielä suositella popimman Wigwamin ystäville Jim Pembroken soololevyä "Pigworm".
Itse suosittelisin "Pigwormin" lisäksi (ja vielä enemmän) Pembroken kolmatta sooloa "Corporal Cauliflower's Mental Function". Loistavia biisejä (mm. "Bertha Come Back, "Goddammaddog" ja "A Better Hold") ja Eero Koivistoisen torvisovituksia. |
BaariMikko
31.05.2006 19:31:26 | |
|---|
Itse suosittelisin "Pigwormin" lisäksi (ja vielä enemmän) Pembroken kolmatta sooloa "Corporal Cauliflower's Mental Function". Loistavia biisejä (mm. "Bertha Come Back, "Goddammaddog" ja "A Better Hold") ja Eero Koivistoisen torvisovituksia.
Mulle ei tuo Corporal Cauliflower ole avautunut samalla tavalla. A Better Hold on kyllä loistava biisi, mutta ko. levyllä oleva sovitus on melko pöljä verrattuna Fresh Garbagelta löytyvään vetoon.
Pigwormilta löytyy aavistuksen verran soul-kaikuja ja tunnelma on hiton vangitseva. Olkoonkin, että on aika melankolinen levy. |
 ewqqq
31.05.2006 22:47:54 | |
|---|
Tarkasta oma jäsenkuvauksesi. |
Wahi
31.05.2006 22:59:49 | |
|---|
http://members.surfeu.fi/mmerilai/wigwam/
epäviralliset kotisivut
Suosittelen täynnä infoa ja asiallinen vieraskirja. Olen aika varma että tuo sivu on tuttu tähän ketjuun kirjottaneille. Hyvät sivut onkin. "Sori vaan mut pikkuveljeni kirjoitti sen ku käytämme tätä yhteisesti, joten.." -Friedman, kohta 16v. |
 ejhfi
31.05.2006 23:48:50 | |
|---|
Itse suosittelisin "Pigwormin" lisäksi (ja vielä enemmän) Pembroken kolmatta sooloa "Corporal Cauliflower's Mental Function".
On kyllä hieno levy ja tunnistettavan wigumainen. Jopa niin, että joitain biisejä päätyi Wigwamin Englannin markkinoille suunnatulle Rumours On The Rebound -kokoelmalle. En mit'n kuule - on meny zoppaa gorfaan |
2541
31.05.2006 23:53:30 | |
|---|
On kyllä hieno levy ja tunnistettavan wigumainen. Jopa niin, että joitain biisejä päätyi Wigwamin Englannin markkinoille suunnatulle Rumours On The Rebound -kokoelmalle.
Samat biisit laitettiin sittemmin bonuksiksi iVirginin 1996 julkaisemalle "Nuclear Nightclub" cd-painokselle "Tramdriverin" ja "Wardancen" seuraksi. |
 Tenho
31.05.2006 23:57:39 | |
|---|
Meikä on aina ihmetellyt, että minkä takia se Titans Wheel on niin dissailtu levy. Omasta mielestä se on oikein kelpo poppia/mitälie. Ja täynnä oikein hienoja kappaleita.
Toivottavasti en ollut ihmetellyt tätä jo ketjussa aiemmin... |
ejhfi
31.05.2006 23:59:48 | |
|---|
Kyllä sitä ihmettelee, miksi ei Wigwam paremmin menestynyt ulkomailla aikanaan. Joku ilta tuli ylen teemalta muistaakseni dokkari musamoguli Tapio Korjuksesta, joka oli osaltaan viemässä Wigwamia ulkomaille silloin joskus yli 30 vuotta sitten. Kertoi siinä, että miekkoset olivat jo vähän jämähtäneet aloilleen tuohon aikaan, eikä menestymiselle edellytyksenä ollut Englantiin muutto oikein jaksanut kiinnostaa. Tuskin jaksan odottaa kohta puolin ilmestyvää Wigwam kirjaa luvun alle, josko siinä olisi asiasta enemmänkin... sitä mitä ei tuolla kerrota http://www.rytmi.com/rytmi500/5korjus.html En mit'n kuule - on meny zoppaa gorfaan |
BaariMikko
01.06.2006 00:00:59 (muokattu 01.06.2006 00:01:16) | |
|---|
Meikä on aina ihmetellyt, että minkä takia se Titans Wheel on niin dissailtu levy. Omasta mielestä se on oikein kelpo poppia/mitälie. Ja täynnä oikein hienoja kappaleita.
Toivottavasti en ollut ihmetellyt tätä jo ketjussa aiemmin...
Levyllä on ehdottomat hetkensä, kuten esim. Bitesize, mutta myös liikaa pointittomia biisejä, mielestäni. Ja en oikein tykkää levyn isosta ja jyräävästä soundimaailmasta. On raitaa niin perkeleesti. Klassikkolevyillä vangitsevaa on mielestäni musan lennokkuus, ja nyky-Wigwam jyrää ajoittain niin rosoisesti ja suureellisesti, että se katoaa. |
 Groovelover
01.06.2006 10:10:38 | |
|---|
Levyllä on ehdottomat hetkensä, kuten esim. Bitesize, mutta myös liikaa pointittomia biisejä, mielestäni. Ja en oikein tykkää levyn isosta ja jyräävästä soundimaailmasta. On raitaa niin perkeleesti. Klassikkolevyillä vangitsevaa on mielestäni musan lennokkuus, ja nyky-Wigwam jyrää ajoittain niin rosoisesti ja suureellisesti, että se katoaa.
Hmm, samaa mieltä. Uusimmilla levyillä ei siitä 70-luvun ilmavuudesta ja lennokkuudesta ole ollut tietoa, aikamoista AOR-jyrää. Mielestäni osasyy on Kepa Kettusen soitto jossa ei paljon nyansseja ole. Onhan äijä ihan täysiverinen pro joka hoitaa sen peruskompin ammattilaisen varmuudella mutta ei vaan nappaa, ilmeikkäämpää soittoa kaipaisin. Ronnie Österbergin herkällä ja kommentoivalla soittostaililla oli ratkaiseva rooli sen ilmavuuden ja lennokkuuden luomisessa, siksi onkin niin surku että Ronnie ei ole enää keskuudessamme. Ja keikalla nyky-Wigwam soittaa useimmiten aivan liian lujaa, siitä huolimatta aion mennä sunnuntaina kuuntelemaan Wiguja Käpylän kyläjuhliin: korvatulpat mukaan! Kuuntelin eilen läpi vuoden 1993 Light Ages-albumin pitkästä aikaa ja se kuulosti hyvältä pitkän tauon jälkeen; biiseissä on piristäviä pikkukoukkuja ja suvantokohtia mutta joissain biiseissä on jo oireita jyräysmeiningistä, jonkinlainen siirtymävaiheen levy siis. "It's not really what you play, but what you leave out that counts." Rick Danko, 1976 |
 Medication
02.06.2006 21:58:22 | |
|---|
Samoilla linjoilla monen muun kirjoittajan kanssa mennään.
Nuclear Nightclub on ehdoton ykkönen, mutta sen jälkeen on paha tehdä minkäänlaista paremmuusjärjestystä. Pembroken sooloista Corporal.. ja Pigworm ovat ehkä eniten Nuclear Nightclubia ja vaikkeivät kokonaisuutena pääse NN:n tasolle, niin silti levyiltä löytyy helmiä kuten No new games to play, Just my situation, Bertha come back ja Masqurade at the white palace.
Hauska yksityiskohta Nuclear Nightclubin tiimoilta on muuten se, että Englannissa Virgin markkinoi levyä singlellä Tramdriver/Nuclear Nightclub, vaikka A-puolta ei ole itse levyllä. Harmi sinänsä, koska Tramdriver kuuluu mielestäni ehdottomasti Wigwam-biisien TOP3:seen.
Nopeasti tätä ketjua silmäilleenä en huomannut kenenkään vielä maininneen Blues Sectionia, mikä myös on ehdottomasti tutustumisen arvoinen Wigwamia edeltänyt Pembroken, Ronnien ja Måssen bändi. Ainakin Anttilasta alesta löytyy bändin kokoelmaa. |
Wahi
02.06.2006 22:04:01 | |
|---|
Nopeasti tätä ketjua silmäilleenä en huomannut kenenkään vielä maininneen Blues Sectionia, mikä myös on ehdottomasti tutustumisen arvoinen Wigwamia edeltänyt Pembroken, Ronnien ja Måssen bändi. Ainakin Anttilasta alesta löytyy bändin kokoelmaa.
Löytyy hyllystä. Ihan ok levy, ei siinä mitään. Mutta se lopullinen isku vielä puuttuu. Täytyy vain kuunnella enemmän. "Sori vaan mut pikkuveljeni kirjoitti sen ku käytämme tätä yhteisesti, joten.." -Friedman, kohta 16v. |
 Capman
13.08.2006 23:52:18 | |
|---|
|
