Kitarat: kitarakamat ›

Tämä nyt ei varmasti ole pätevä neuvo, mutta itse olen noita maalipinnan kolhuja paikkaillut mahdollisimman saman värisellä kynsilakalla. Ei sillä täydellistä jälkeä saa aikaan, mutta parempi kuin ei mitään.
 
Otan osaa, kyllä se aina lohkaisee palan sydämestä, kun kitara kopsahtaa lattiaan.

Tuli jälki alareunaan, lohkesi maalia/lakkaa niin että näkyypi pelkkää puuta vähän. Mites kannattais toimia? Vienkö kitarani suoraan lähimpään musiikkiliikeeseen
 
Jos ei itsellä ole puun pintakäsittelyyn soveltuvia taitoja, tuo on järkevin vaihtoehto.
 
By the way, todennäköisesti aika monelta tulee vastaus tyyliin: anna olla, soittimen pitääkin näyttää kulahtaneelta. Itse olen eri mieltä, ja pidän soittokamani siistinä ulkoisesti ja toiminnallisesti.
 
Kun en tykkää ajaa romun näköisellä autollakaan niin sama pätee soittokamoihin ja muuhun omaisuuteen.

By the way, todennäköisesti aika monelta tulee vastaus tyyliin: anna olla, soittimen pitääkin näyttää kulahtaneelta. Itse olen eri mieltä, ja pidän soittokamani siistinä ulkoisesti ja toiminnallisesti.

 
Sekin riippuu hirveästi tilanteesta, tietynlaiset naarmut voi antaa olla. Mutta mikäli minä nyt oikein tajusin aloittajan tilannetta, niin kyseessä on oikein kunnon osuma josta puu irvistää maalipinnan lohkeamasta. Semmoiset pahat kolhut minä ainakin menisin korjauttamaan, jos ne vaikuttaa soittimen ulkonäköön häiritsevästi.

Jos ei itsellä ole puun pintakäsittelyyn soveltuvia taitoja, tuo on järkevin vaihtoehto.
 
By the way, todennäköisesti aika monelta tulee vastaus tyyliin:
 
anna olla, soittimen pitääkin näyttää kulahtaneelta.
 
Itse olen eri mieltä, ja pidän soittokamani siistinä ulkoisesti ja toiminnallisesti.
Kun en tykkää ajaa romun näköisellä autollakaan niin sama pätee soittokamoihin ja muuhun omaisuuteen.
 
niin, no perinteinen siistinä pito ja seinään heittelyn välttäminen turhista kirves slaideista puhumattakaan voi tietysti olla asia erikseen, mutta onhan se ihan normaalia, että jotain jossain vaiheessa tapahtuu. tuollainen arpien peittäminen on minusta turhaa ja luonnotonta. ehkä auton kanssa joku pinnallinen kaveri vielä voisi nauraa, mutta montako kertaa olet nähnyt runnellun kitaran aiheuttavan vastaavan reaktion? ehkä enemmän vaikuttaa se, onko kädessä samick vai ruokangas ;)
 
hyvä kitara on hyvä kitara, vaikka siinä olisikin kynnenpään kokoinen "arpi"
 
tietysti tässäkin asiassa on kaksi koulukuntaa ja niihin kuuluminen on täysin subjektiivinen juttu. toiset tykkää peittä toiset ei.

Parasta näissä jutuissa on aina se, että aluksi joku valittaa että hänen kitaraansa tulee julmettu skraadu. Sitten paikalle sattuu toinen sälli joka sanoo että kuuluu elämään. Yhä ensiksi mainittua vituttaa ja jälkimmäiselle se nyt meinaan mitään kun se on jonkun toisen "kitara joka näkee elämää". Autapa armias kun jälkimmäisen jätkän Les Paul näkee elämää ihan läheltä kun lapa mäjähtää ovenkarmiin ja maalaus lohkeaa peukalon kynnen kokoiselta alalta puuhun asti.
 
Niin kauan kuin se ei omalle kohdalle satu niin ne naarmut kuuluu asiaan.

Parasta näissä jutuissa on aina se, että aluksi joku valittaa että hänen kitaraansa tulee julmettu skraadu. Sitten paikalle sattuu toinen sälli joka sanoo että kuuluu elämään. Yhä ensiksi mainittua vituttaa ja jälkimmäiselle se nyt meinaan mitään kun se on jonkun toisen "kitara joka näkee elämää". Autapa armias kun jälkimmäisen jätkän Les Paul näkee elämää ihan läheltä kun lapa mäjähtää ovenkarmiin ja maalaus lohkeaa peukalon kynnen kokoiselta alalta puuhun asti.
 
Niin kauan kuin se ei omalle kohdalle satu niin ne naarmut kuuluu asiaan.
 
Totta kai kolhut yleensä vituttaa sillä hetkellä kun ne siihen kitaraan tulee. Jälkeen päin niille on hyvä sitten naureskella.
 
.....ja ihan sama juttu niissä autoissakin. Vai paikkaatteko te jokaisen kiveniskun konepelliltä? Mulla oli yhdessä vanhassa autossa tehty niin ja se näytti entistä hirveämmältä.

Se vaikuttaa tuohon kolhun ikävyyten aikalailla, minkä hintainen ja tyyppinen kitara on kyseessä. Vaikka tuo Jem on kallein ja pisimpään omistamani kitara, ei se paljoa kolhuista rumemmaksi muuttuisi (ei sitä kyllä kolhittu olekaan), vaikkei ruma ole muutenkaan. Toisaalta silloin kun minulla oli vielä se sininen kukkajemi, meinasin viedä sen ihan pienten lavassa olevien kolhujen vuoksi kunnostettavaksi. Noitten PGM:ien kolhiminen sapettaisi pahasti.
 
Jotkut kitarat näyttävät hyviltä hieman elämää nähneinä, jotkut eivät.

....ja ihan sama juttu niissä autoissakin. Vai paikkaatteko te jokaisen kiveniskun konepelliltä? Mulla oli yhdessä vanhassa autossa tehty niin ja se näytti entistä hirveämmältä.
 
Jos harrastaisin autoa, niin varmaan paikkaisin ja harmittaisi. Nyt se auto on vain pakollinen paha ja eläisin mieluummin ilman (yli 220km päivittäistä työmatkaa).

Pyyhin pois. Offariks meni.