Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Sain juuri suoritettua II-asteen pop/jazz-koulutuksen II-solfakokeen. Nämä ilmeisesti vaihtelevat hieman oppilaitoksittain, mutta täällä Oulun pop/jazz-konservatoriolla II-solfa tarkoittaa pitkälle menevää jazzsointu- ja -melodiakuuntelua. Arvosanaksi pätkähti 3/5, johon olen enemmän kuin tyytyväinen. Koko syksyn ajan kuunteluharjoitukset olivat yhtä tuskaa, mutta helmikuun jälkeen ne alkoivat jotenkin sujua. Oppimista vaikeutti entisestään se, että rumpalina ei noita liksejä ja sointuja tule omassa soitossa vastaan ollenkaan..

kiitos tiedosta :)

kiitos tiedosta :)
 
Sen sijaan että täällä listataan soittimia niin voitaisiin alkaa listaamaan läpäistyjä solfa-kursseja!:)
 
Nimim. "musiikki on teoriaa"

Onneksi olkoon. Mites teoriakoe?
 
Nimim. Samasta ikeestä pari vuotta sitten ilman pysyviä traumoja.

cheers! kuinka paljon II-asteella on noita teoriakursseja?
suoritin 3/3 solfan viikko sitten, jee.

Onneksi olkoon. Mites teoriakoe?
 
Nimim. Samasta ikeestä pari vuotta sitten ilman pysyviä traumoja.
 
Danke. Tulin juuri äsken I-teoriakokeesta. Pari hankalaa kohtaa oli, mutta kyllä sekin kevyesti läpi menee. II-teoria jää syksylle. Mullehan on näet suotu se lahjattomille tarkoitettu ylimääräinen puoli vuotta aikaa suorittaa hommat loppuun.
 
edit. 4 tuli I-teoriasta...
 
cheers! kuinka paljon II-asteella on noita teoriakursseja?
 
Veikkaisin että vaihtelee hieman oppilaitoksittain, mutta Oulussa on pop/jazz-puolella kaksi: I ja II-teoria. Teorianlehtori Vesa Valkama on itse päättänyt kummankin kurssin sisällöstä. I-teoria on varsin hankala ja II-teorian läpäisee vain jos omistaa osan elämästään kurssin asioiden opiskelemiselle ;)
 
suoritin 3/3 solfan viikko sitten, jee.
 
Onneksi olkoon siitäkin. Solfakurssien läpäiseminen on aina hatunnoston arvoinen suoritus.

Osaisitko sanoa yhtään minkälainen esim. sointujen kuuntelu oli? Ts. heitä vaikka esimerkki siitä mitä paperille kirjoittelit :-)
 
Mäkin joku aika sitten suoritin pop/jazz I teoriakokeen 5/5:llä ja säveltapailun 3/5...kerplele...fjkdhgf...sniifvoih:( Oli kuitenkin tavoite nelkussa siinä I-säveltapailussa.

Osaisitko sanoa yhtään minkälainen esim. sointujen kuuntelu oli? Ts. heitä vaikka esimerkki siitä mitä paperille kirjoittelit :-)
 
Mäkin joku aika sitten suoritin pop/jazz I teoriakokeen 5/5:llä ja säveltapailun 3/5...kerplele...fjkdhgf...sniifvoih:( Oli kuitenkin tavoite nelkussa siinä I-säveltapailussa.
 
No katsotaanpas. Sain sointukuuntelusta 3 1/2 ja tällaisia sointuja heittelin sinne (melodia- ja bassolinjan lisäksi tietysti):
 
Gm7, G7b9 13, F6/9, Fm9, Bb7#9 b13, Hmaj#4, Fpuolidimi 11, E9#11 13, Ebm7 11, A7b9, Dmaj#5
 
Tuon lopun A7b9 olisi tietenkin pitänyt olla Ab (II-V). Huolimattomuudesta saa maksaa...

No katsotaanpas. Sain sointukuuntelusta 3 1/2 ja tällaisia sointuja heittelin sinne (melodia- ja bassolinjan lisäksi tietysti):
 
Gm7, G7b9 13, F6/9, Fm9, Bb7#9 b13, Hmaj#4, Fpuolidimi 11, E9#11 13, Ebm7 11, A7b9, Dmaj#5
 
Tuon lopun A7b9 olisi tietenkin pitänyt olla Ab (II-V). Huolimattomuudesta saa maksaa...
 
Utelias: Miksi Hmaj7#4 eikä Hmaj7b5??
Sisältääkö sointu myös normaalin kvintin? Eiks siinä tapauksessa Hmaj7(add)#11?

Sisältää myös kvintin. #4 ja #11 ovat yksi ja sama asia. Dominanttitehoisissa soinnuissa käytetään yleensä #11 (esim. alt-soinnussa ja lyydisessä dominantissa) ja maj-soinnuissa #4. Tai tämä on ainakin tässä oppilaitoksessa ollut käytäntö (vaihtelee varmasti paikoittain).
 
Oppia ikä kaikki.
Kiitos!

Sisältää myös kvintin. #4 ja #11 ovat yksi ja sama asia. Dominanttitehoisissa soinnuissa käytetään yleensä #11 (esim. alt-soinnussa ja lyydisessä dominantissa) ja maj-soinnuissa #4.
 
Hetkinen, en mä ainakaan ole ikinä törmännyt tuollaisiin maj#4-sointuihin, vaan ne on aina ollet muodossa maj#11. Nimenomaan sen kvintin takia tuo merkintä on kuulostaa aika erikoiselta. Luulisi tuohon pätevän saman tyyppiset periaatteet kuin 6/13-intervallien käyttöön? Jos soitetaan tuollainen sointu vaikka pianolla, niin kyllä mä sen olen aina kuullut hajoitetun niin, että siellä on #11. Ootko aivan varma, että tämä on vakiintunut käytäntö siellä ja riippuu siitä, onko sointu toonika- vai dominanttityyppinen?
 
Tai tämä on ainakin tässä oppilaitoksessa ollut käytäntö (vaihtelee varmasti paikoittain).
 
Voipi olla, vaikka vähän erikoiselta kuuloistaakin.
 
Edit: Ai joo, yksi toinenkin lähinnä kirjoitustavan puolesta kummaksuttaa:
 
Bb7#9 b13
 
Vai mielummin Bb7#5#9? Ihan alttia vaan. Voi tietysti olla, että kontekstissaan tai tai hajotuksen puolesta se kuulostaisi nimenomaan b13. En jaksanut kokeilla tuota kiertoa pianolla.

#11-merkintä on yleisempi. #11 ja #4 erottaminen toisistaan sointutyypin perusteella kuulostaa hassulta. Minkähän vuoksi näin tehdään?
 
b13 saattaa merkintänä johtaa hieman harhaan, sen perusteella voisi luulla että sointuun kuuluu myös puhdas kvintti. b13-merkintää käytetään joko #5:n tilalla tarkoittamassa samaa asiaa, tai lisäsävelenä niissä tapauksissa joissa pohjalla olevassa nelisoinnussa on b5.

Vai mielummin Bb7#5#9?
 
Eiks ysi ja #9 soinnut sisällä septimin?
Eli riittäisi Bb(#9)#5?
 
Jos ei haluta septimiä, merkitään add9 tai add#9.

Eiks ysi ja #9 soinnut sisällä septimin?
 
Yleensä sisältää, mutta...
 
Eli riittäisi Bb(#9)#5?
 
muunnettujen intervallien kanssa tuollaista ei käsittääkseni harrasteta, en ainakaan minä ole yhtäkään nähnyt. Ehdottomasti yleisempi kirjoitustapa on Bb7#5#9.
 
Jos ei haluta septimiä, merkitään add9 tai add#9.
 
Jep, mutta niin kun tosiaan sanoin, muunnettujen intervallien kanssa tilanne on eri.
 
Mutta tuohon #4/#11-juttuun (ja miksei b13 jne.) Yleensä niitä kirjoitetaan juuri kuvaamaan jonkin toisen intervallin esim. kvintin olemassaoloa/puuttumista. Toinen mihin olen joskus törmännyt, että sointu on kirjoitettu tiettyyn muotoon jolla annetaan soittajalle ohje miten sointu pitäisi hajottaa. Tämä on kuitekin mun mielestä vähän niin ja näin. Jos jossain kipaleessa olisi äärimmäisen tärkeää esim. saada jonkun kohdan äänenkuljetus tietyllä tavalla, niin kyllä mä sen kirjoittaisin ihan erikseen siihen.

b13 saattaa merkintänä johtaa hieman harhaan, sen perusteella voisi luulla että sointuun kuuluu myös puhdas kvintti. b13-merkintää käytetään joko #5:n tilalla tarkoittamassa samaa asiaa, tai lisäsävelenä niissä tapauksissa joissa pohjalla olevassa nelisoinnussa on b5.
 
Hmm... mitäs mitäs? Tohon mä haluan varmistuksen: jos sointu=asteikko, niin mun mielestä sointumerkinnällä (=lyhenne) ilmennetään myös käytössä olevaa asteikkoa.
 
esim:
G7(#5 b9) = G alt
G7(b9 b13) = G phrygian dominant
 
Vaikka voicingissa ei teoriassa voisikaan olla samaan aikaan muunnettua ja muuntamatonta kvinttiä, ei se tarkoita, etteikö sointuun liittyvässä asteikossa näin voisi olla? Enharmonisesti tosin.

Hmm... mitäs mitäs? Tohon mä haluan varmistuksen: jos sointu=asteikko, niin mun mielestä sointumerkinnällä (=lyhenne) ilmennetään myös käytössä olevaa asteikkoa.
 
Niin, tietysti. Tällä foorumilla en oleta että lukijoille sointu=asteikko. Siksi käytin "sointu" sanaa edellisessä postissani niinkuin käytin.
 
esim:
G7(#5 b9) = G alt
G7(b9 b13) = G phrygian dominant
 
Juuri näin. Miina on siinä, että kun opettelee sointujen laajentamista ja näkee merkinnän G7(b13), pistää siihen G7:aan vaan sitten essän päälle ja olettaa että kvintti on myös kehissä, sitä tarkoitin sillä että b13 saattaa olla merkintänä hankala.
 
Vaikka voicingissa ei teoriassa voisikaan olla samaan aikaan muunnettua ja muuntamatonta kvinttiä, ei se tarkoita, etteikö sointuun liittyvässä asteikossa näin voisi olla? Enharmonisesti tosin.
 
Edelleen juuri näin. Itse suosittelen, että b13-merkintää käytetään vain silloin kun b13 on todellinen lisäsävel (esim. kun altissa, overtonessa tai lokrisessa laitetaan voicingiin sekä b5 attä b13, eli enharmonisesti kvintin molemmat muunnokset).

Itse suosittelen, että b13-merkintää käytetään vain silloin kun b13 on todellinen lisäsävel
 
Näin mäkin tekisin, mutta:
 
(esim. kun altissa, overtonessa tai lokrisessa laitetaan voicingiin sekä b5 attä b13, eli enharmonisesti kvintin molemmat muunnokset).
 
Olet siis sitä mieltä, että jos soinnussa on b5 sekä #5, niin #5 olisi hyvä merkitä b13:sta? Mun logiikalla noin vaan silloin, kun halutaan antaa suuntaa miten sointu pitäisi hajottaa.

Olet siis sitä mieltä, että jos soinnussa on b5 sekä #5, niin #5 olisi hyvä merkitä b13:sta? Mun logiikalla noin vaan silloin, kun halutaan antaa suuntaa miten sointu pitäisi hajottaa.
 
Voiks soinnussa muka olla kaksi kvinttiä?
Eiks siks just noi #4 ja #11 jos on #5 ja jos on b5 niin b13?

Olet siis sitä mieltä, että jos soinnussa on b5 sekä #5, niin #5 olisi hyvä merkitä b13:sta? Mun logiikalla noin vaan silloin, kun halutaan antaa suuntaa miten sointu pitäisi hajottaa.
 
Mun puolesta voi ihan yhtä hyvin kirjoittaa vaikka G7b5#5. Itse kirjoittaisin G7#5#11 jos haluan sinne molemmat kvintin muunnokset.
 
7#5:n tajuaa varsin suurella todennäköisyydellä oikein suurempi % maapallon väestöstä kuin 7b13:n. Siksi suosittelen #5:n käyttämistä b13:n asemasta silloin kun on kyse nelisoinnusta jossa kvintti on muunnettu ylöspäin. Itse käytän b13:a vain m7b5:n lisäsävelenä. Muissa tapauksissa #5 & #11 ajaa hyvin tuon "molemmat kvintin muunnokset"-tilanteen.
 
Voicingeista on puhuttu monessa ketjussa, mutta toistan oman näkemykseni myös tähän: olen sitä mieltä että reaalisointumerkinnällä on turhaa yrittää kuvata voicingia, koska reaalisointumerkintä ei siihen taivu riittävällä tarkkuudella. Kyseistä merkintätapaa ei ole edes tarkoitettu voicingien tai esim. vajaamuotoisten sointujen merkitsemiseen alunperin, joten jos yritetään kuvata voicingia sointumerkissä, joudutaan ennenpitkää aina suohon. Toki sitä voi tehdä mutta ne tilanteet joissa siihen pystytään luotettavasti ovat tosi vähissä.