Kitarat: soittaminen ›

Oletteko koskaan miettineet mistä johtuvat ns. black outit keikoilla? Minulla oli joskus perustavanlaatuinen ongelma niiden kanssa, mutta pääsin siitä harjoittelemalla eroon. Yhden kitaraoppilaani kanssa tuli asiasta puhetta, toivottavasti tästä on apua muillekin jotka niistä kärsivät :-)
 
Ainakin omalla kohdallani pätevä teoria niistä oli seuraava: Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi lihasmuistissa, kun niiden pitäisi olla myös päässä. Kun keikalla vähän jännittää, saattaa tahtomattaan/tietämättään jännittää lihaksiaan. Nyt jos kappaleet ovat vain lihasmuistissa, niin pienikin herpaantuminen saattaa aiheuttaa black outin. Jännityksestä pääsee eroon luonnollisesti soittamalla niitä keikkoja, mutta ainakaan minä en saanut syntymälahaksi suunnatonta keikkakokemusta. Ratkaisin ongelman aikanaan soittamalla kappaleita päässäni. Tiedän, saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta minulla (ja ilmeisesti tällä kitaraoppilaallanikin) toimi. Mitä tämä "mentaaliharjoittelu" käytännössä sitten tarkoittaa?
 
1) Ota kitara syliin. Pidä vasen kätesi kaukana otelaudasta. Näytä oiken käden etusormella vaikkapa avoimen c-duurin äänet. Jos c-duurin ote tuli kuin apteekin hyllyltä, niin kokeile muitakin sointuja. Muista pitää vasen kätesi kokonaan pois otelaudalta. Kokeile samaa jollain monimutkaisemmalla riffillä tai soolofraasilla. Yllättävän vaikeaa, eikö?
 
2) Kun kohta 1 alkaa luonnistua, niin laita kitara pois. Kuvittele päässäsi kitaran otelauta kaikkine nauhoineen ja nauhamerkkeineen. Näytä päässäsi olevalta otelaudalta nyt uusiksi c-duurin ote. Kokeile tätäkin erilaisilla riffeillä ja soolofraaseilla, tai vaikkapa kappaleella joka pitää seuraavalla keikalla soittaa.
 
3) Ota kitara taas käteen. Soita vapaa E niin, että saat päähäsi sen äänen ja laula se. Mieti yksinkertainen riffi jonka haluat soittaa. Hyräile riffiä niin kauan, että tiedät miltä sen pitäisi kuulostaa. Yritä siirtää idea otelaudalle.
 
Hieman erilainen lähestymistapa kitaransoittoon kuin ne iänikuiset sormiharjoitukset. Tämä ei tietysti ole ratkaisu kaikkiin eikä missään nimessä kaikkien ongelmiin, mutta kokeilemisen arvoinen juttu silti. Mitään ratkaisevaa on turha odottaa tapahtuvan päivässä, mutta kun tätä vähän aikaa jaksoin tehdä, niin varmuutta keikoille tuli paljon lisää.
 
May the force be with you...

2) Kun kohta 1 alkaa luonnistua, niin laita kitara pois. Kuvittele päässäsi kitaran otelauta kaikkine nauhoineen ja nauhamerkkeineen. Näytä päässäsi olevalta otelaudalta nyt uusiksi c-duurin ote. Kokeile tätäkin erilaisilla riffeillä ja soolofraaseilla, tai vaikkapa kappaleella joka pitää seuraavalla keikalla soittaa.
 
Tuli tälläinen mieleen:
 
Jos sattuu omistamaan "näkömuistin" (en tiedä onko tämä oikea nimitys, mutta kuitenkin tarkoitan henkilöä, joka muistaa hyvin näkemänsä) ja on soitellut paljon tabeista esim. Guitar Pro:n kanssa on varmaankin joskus tuijotellut jotain riffiä/biisiä kuunnellessa näytön yläosassa olevaa otelautaa, jossa sävelet näkyvät palloina otelaudalla. Jos tuo 2. kohta tuntuu helpolta, tämä voisi olla syy.
 
Alkeellista pohdintaa.

Tuli tälläinen mieleen:
 
Jos sattuu omistamaan "näkömuistin" (en tiedä onko tämä oikea nimitys, mutta kuitenkin tarkoitan henkilöä, joka muistaa hyvin näkemänsä) ja on soitellut paljon tabeista esim. Guitar Pro:n kanssa on varmaankin joskus tuijotellut jotain riffiä/biisiä kuunnellessa näytön yläosassa olevaa otelautaa, jossa sävelet näkyvät palloina otelaudalla. Jos tuo 2. kohta tuntuu helpolta, tämä voisi olla syy.
 
Tästä mulle tuli semmoinen juttu mieleen, mistä täällä ei mun mielestä paljoa puhutakaan.
 
Me harrastetaan aika paljon biisien opettelemista matkimalla toisen soittoa. Siis siten, toinen soittaa jonkun biisin ja toinen katsoo, miten se tapahtuu. Eipä tarvitse kahden sällin opetella biisiä kotona plokkaamalla, tabulattureista tai nuoteista. Riittää, että toinen sen tekee ja yksinkertaisesti soittamalla näyttää sen toiselle.
 
Tämä mulle tuli sen takia aiheeseen liittyen mieleen, että kun mä olen joutunut aluksi jonkun biisin seuraamaan toisen soitosta, niin mä joudun ajattelemaan sen muutenkin kuin lihasmuistilla.
 
Ja tästä on välillä jeesiä musavideoistakin matskua plokatessa, ainakin mulla.
 
Alkeellista pohdintaa.
 
...ja alkeellisemmaksi menee.....

Ja tästä on välillä jeesiä musavideoistakin matskua plokatessa, ainakin mulla.
 
Tuo on kyllä useasti hieno tyyli opetella biisejä "oikein".
 
EDIT: Typo

Tästä mulle tuli semmoinen juttu mieleen, mistä täällä ei mun mielestä paljoa puhutakaan.
 
Me harrastetaan aika paljon biisien opettelemista matkimalla toisen soittoa. Siis siten, toinen soittaa jonkun biisin ja toinen katsoo, miten se tapahtuu. Eipä tarvitse kahden sällin opetella biisiä kotona plokkaamalla, tabulattureista tai nuoteista. Riittää, että toinen sen tekee ja yksinkertaisesti soittamalla näyttää sen toiselle.
 
Tämä on mun mielestä ehdottomasti parempi vaihtoehto kuin lappuset, oli ne tabulatuureja tahi nuotteja. Me teemme näin myös. Sosiaalinen vaihtoehto on aina melkein parempi kuin yksin eristäytyneenä reenata. Ainakin mulle.