Kitarat: soittaminen ›

Ihme tarinoita kun tyypit väittää, etteivät osaa soittaa. Sitä enemmän väittävät mitä pitempään ovat soittaneet. Eikös tollanen ole paska puhetta? Miksette lopeta jos ette kerran vielä vuosienkaan jälkeen ole oppineet?
 
Missä se raja muka menee sen osaamisen suhteen?
 
Lahjattomat osaa, taitavat tekee vaikka eivät mitään osaisikaan.
 
EDIT: selvennykseksi ja väärinkäsitysten oikaisemiseksi:
 
Vähäistä on se osaaminen mikä itselläni on tässä asiassa. En silti väitä etten osaa vaan väitän että vain pieni osa tekniikasta kulkee miettimättä ja teen paljon virheitä. Musikaalinen osaamiseni on vielä huonompaa kuin kitaran soittamiseni.

Ihme tarinoita kun tyypit väittää, etteivät osaa soittaa. Sitä enemmän väittävät mitä pitempään ovat soittaneet. Eikös tollanen ole paska puhetta?
 
Mitä pidemmälle menee jossakin (olkoon nyt sitten musiikki tai mikä muu ala tahansa), sitä selkeämmin yleensä huomaa, miten paljon olisi vielä opeteltavaa. Ja soittotaitokin on lopulta kovin suhteellinen asia. Se, että osaako soittaa hyvin vai ei riippuu aika paljon siitä, kehen vertaa itseään.

Pitäisikö minunkin vielä toistaa tuo Nahkiksen kommentti :) ?

Ihme tarinoita kun tyypit väittää, etteivät osaa soittaa. Sitä enemmän väittävät mitä pitempään ovat soittaneet. Eikös tollanen ole paska puhetta? Miksette lopeta jos ette kerran vielä vuosienkaan jälkeen ole oppineet?
 
Missä se raja muka menee sen osaamisen suhteen?
 
Lahjattomat osaa, taitavat tekee vaikka eivät mitään osaisikaan.
 
Laitapa tämä viestisi talteen ja lue joskus sanotaan kymmenen vuoden kuluttua, voi hymyilyttää silloin ;)
 
Harvapa meistä taitaa olla täysin tyytyväinen omaan soittotaitoonsa, itsekritiikki kukoistaa..

Laitapa tämä viestisi talteen ja lue joskus sanotaan kymmenen vuoden kuluttua, voi hymyilyttää silloin ;)
 
Harvapa meistä taitaa olla täysin tyytyväinen omaan soittotaitoonsa, itsekritiikki kukoistaa..
 
Eikös se ole tämä perisuomalainen menttaliteetti, että mihinkään ei olla tyytyväisiä. Mutta näinhän se menee, että koskaan ei osaa kaikkea mistään.

Itsekritiikki on oivaa, koska tällöin se ei enää kirpaise niin paljoa, jos joku toinen haukkuu soittoani.
 
Toisaalta se saattaa tuhota soittamishalut, kun ei vaan kulje eikä osaa. Mutta se myös voi lisätä soittamismotivaatiota ("Nyt perkele harjoittelen niin tulen paremmaksi").

Eikös se ole tämä perisuomalainen menttaliteetti, että mihinkään ei olla tyytyväisiä. Mutta näinhän se menee, että koskaan ei osaa kaikkea mistään.
 
näin on... kysyppä nyt vaikka joltain jenkki kitara sankarilta että osaako se soittaa! melko varmasti vastaus on että osaa ja on vieläpä hyvä siinä mitä tekee!!! ;) tai no mistä minä tiiän...luulisin vaan...ollaan me suomalaiset niin vaatimattomia. xD

Eli yksinkertaisesti sanottuna: Mitä enemmän tiedät, sitä enemmän tiedät mitä ET tiedä.
 
Tieto lisää tuskaa, niinkun sanotaan. ;-)
 
- Aardfather

Ei itsekritiikissä ole mun mielestä mitään pahaa. Tottakai senkin voi viedä ihan äärimmäisyyksiin, mutt eikö itsekritiikki ole kuitenkin yksi kehitystä eteenpäin motivoiva tekijä?;)
 
Ei se asia, ettei ehkä saavutakkaan jotain tiettyä tasoa, ole mikään syy lopettaa hienoa harrastusta, josta on itselleen paljon iloa...

Ihme tarinoita kun tyypit väittää, etteivät osaa soittaa. Sitä enemmän väittävät mitä pitempään ovat soittaneet. Eikös tollanen ole paska puhetta? .
Se tulee siitä kun se itsekritiikki kasvaa vuosien mittaan ja huomaa kuinka loputon se oppimisen kenttä on ja kuinka vähäistä on aika minkä siihen voi käyttää. Ne jotka luulevat olevansa kovia soittajia, ovat juuri niitä vähäpätöisimpiä sillä saralla.

Moni varmaan osaa soittaa ihan hyvinkin kitaraa, mutta keskustelu tällaisista asioista on yleensä niin matalaotsaista, ettei siihen tosissaan viitsi vastata. Karkeasti yleistäen jutun aloittaa yleensä joku 1985 jälkeen syntynyt heebo, joka on tiluttanut kaksi vuotta ja on täynnä uhoa omasta osaamisestaan.

Moni varmaan osaa soittaa ihan hyvinkin kitaraa, mutta keskustelu tällaisista asioista on yleensä niin matalaotsaista, ettei siihen tosissaan viitsi vastata. Karkeasti yleistäen jutun aloittaa yleensä joku 1985 jälkeen syntynyt heebo, joka on tiluttanut kaksi vuotta ja on täynnä uhoa omasta osaamisestaan.
 
Naulan kantaan.
 
ja muutenkin, koskaan ei voi olla tarpeeks hyvä, aina voi ja pitääki kehittyä

koskaan ei voi olla tarpeeks hyvä, aina voi ja pitääki kehittyä
 
Tää on aivan totta. Pitää paikkansa joka asiassa..

. Karkeasti yleistäen jutun aloittaa yleensä joku 1985 jälkeen syntynyt heebo, joka on tiluttanut kaksi vuotta ja on täynnä uhoa omasta osaamisestaan.
Totta. Itsekin luulin alle kaksikymppisenä olevani
kova tekijä kitaran varressa. Enpä luule enään.

Totta. Itsekin luulin alle kaksikymppisenä olevani
kova tekijä kitaran varressa. Enpä luule enään.
 
Tuo 20 taitaa olla aika yleinen käännekohta. Joko huomaa osaavansa tai sitten havahtuu todellisuuteen. Itsekin huomasin olevani lähinnä naurettavan huono, kun pääsi isoon maailmaan ja katsomaan oikeasti kovia soittajia. Helkkari. Silloin haudattiin viimeisetkin muusikon urahaaveet.

Mä oon jo tapeeks hyvä. En halua enää paremmaks. Paitsi biisien teossa ja kuuntelussa Ja nuottien kirjotuksessa ja lukemisessa. Eli paljon on vielä opittavaa vaikka soittamaan olen tarpeeks hyvä. Jos osaa tosi hyvin soittaa niin kyllähän siitä jotkut tykkkää mutta soul menee.
 
esim. vai , satriani ynkkä.....jne....

Kun laitetaan rima oikein alas (jonnekkin vesirajaan), niin me kaikki ollaan virtuooseja...siis olkaamme ylpeitä itsestämme :)

Vaikka niin, mutta jos vertauskohteena on Jimi Hendrix olemme sieltä toisesta päästä.

Ahem. Joissain tapauksissa varmaankin soittaja kasvaa iän myötä vaatimattomammaksi. Joskus liiankin kanssa.