| Aihe: Eka keikka. | |
|---|
 Samppa90
21.05.2006 14:30:27 (muokattu 21.05.2006 14:34:19) | |
|
Tiiän että, tästä on ollu mutta, ketju on jo niin vanha.Elikkä millanen oli eka keikka?Jännitikö?jne..
Meijän bändin keikka on ens keskiviikkona soitetaan kaks biisi yks oma ja yks coveri.Vähän pelottaa mutta, eniten huolestuttaa että miten yleisö suhtautuu kun tapahtuma on Klassisesta hevimetalliin niminen tapahtuma.Ja jos, suurin osa on jotain Mozartinkuulia yleisöstä nii ei paljon naurata!No onneks varmaanki pari kaverii tulee nostatatamaan fiilistä.
Hevi-Mies on eri mies. |
|
pientä jännitystä oli mutta laulaja ei aluksi uskaltanut laulaa ollenkaan :) kunnes pienen rohkaisun jälkeen suostui laulaan. keikka meni muuten hyvin |
|
Sitä ekaa Keikkaa odotellessa...
Toisaalta eka julkinen, elävien ihmisten tai sellaisia etäisesti muistuttavien hahmottumien edessä esiintymisneitsyys meni viime vuoden miitissä. Jännitti ihan helvetisti! |
|
Siitä ekasta keikasta onkin jo aika törkeästi aikaa, vaikka kovin nuori olen vieläkin.
Mitäs mä silloin ajattelinkaan? Ainakin mä olin ihan paskana, kun olin joutunut mukaan leikkiin niin lyhyellä varoitusajalla. Enhän mä osannut edes biisejä vielä, hyvä kun soinnut sai vaihdettua kitaralla tarpeeksi sujuvasti. Nolona otin sitten nuottitelineen mukaan, kun tuumasin että parempi soittaa hyvin ja esiintyä vähän laimeammin, kuin unohtaa puolet biiseistä ja esiintyä laimeasti.
Mutta sitä ensimmäisen keikan jälkeistä euforista fiilistä ei voi unohtaa millään! Siinä tunsi itsensä ensimmäistä kertaa todella tärkeäksi henkilöksi, siis muusikkona. Ihmisethän oli tulleet katsomaan juuri mua, tai ainakin meidän bändiä. Se oli mahtavaa. Kunpa saisin vieläkin samanlaisen fiiliksen jostain yhtä pienestä asiasta.
Eilen tosin vedin Turun Rokkibaarissa (toivottavasti ketään täältä ei ollu näkemässä) yhden biisin kaveribändin keikan lopuksi kitaralla ja laulaen. Ei oltu poikien kanssa koskaan harjoiteltu, mutta pistettiin Mokomaa menemään kunnolla röytäen. Jeah, tuntui muuten mainiolta huomata, etten mä pelännytkään laulaa yleisön edessä. Se oli vielä huomattavan intiimi tilaisuus, johtuen paikan koosta, desibelirajasta (joka ylitettiin roimasti lahkeet lepattaen) ja pienestä katsojamäärästä.
The dreams in which I'm dying are the best I've ever had. |
|
Eka keikka oli Suomussalmen nuorisotalolla bändi-illassa. Bändi oli Shriek of pain, veivasimme omia midtempoisia thrash metal -biisejä. Ennen keikkaa ja koko keikan aikana en oikein tiennyt miten suhtautua lavalla olemiseen, joten taisin vain seisoa lavan reunalla soittaen omat osuuteni miten parhaiten taisin. Keikan jälkeen oli sellainen fiilis että "tuossako se nyt oli?"
Muistelisin, että ensimmäisen biisin aikana oli hankaluuksia soittaa, koska sormet eivät tuntuneet liikkuvan.
Hyötähyviää. Kahakkättee. Myötämöykkynee. |
|
Eka keikasta jäi parhaat muistot.
Jännitti helvetisti, oli paljon porukkaa ja kuullostettiin hyvältä (jos nyt kuuntelee niin ei niinkään...)
Mukava on tuo jännityksen fiilis. Eihän ilman sitä jaksaisi keikoille niin paljoa itteensä tunkeakkaan... |
|
Voi että. Paskat oli tukevasti housuissa. Viisi omaa nopeasti sävellettyä biisiä vetäisimme. Lavameiningistä olin mallia katsellut dvd:iltä yms. Kuitenkin lavalla olin aivan jäässä. No joo, koko bändi oli, joten pystyin olemaan edes vähän rento. Itse olin laulajana, jolloin minulle kasaantui ärsyttävästi vastuu spiikkien vetäjänä.
Noh, on sitä jäässä oltu keikalla sen jälkeenkin. Viimeksi aikamoisissa hätäylävireissä tuli laulettua Ääni & Vimma -semifinaali. Ketjun aloittajalle vinkki: keikkailu on kivaa, kun siitä nauttii! |
|
Voi että. Paskat oli tukevasti housuissa. Viisi omaa nopeasti sävellettyä biisiä vetäisimme. Lavameiningistä olin mallia katsellut dvd:iltä yms. Kuitenkin lavalla olin aivan jäässä. No joo, koko bändi oli, joten pystyin olemaan edes vähän rento. Itse olin laulajana, jolloin minulle kasaantui ärsyttävästi vastuu spiikkien vetäjänä.
Noh, on sitä jäässä oltu keikalla sen jälkeenkin. Viimeksi aikamoisissa hätäylävireissä tuli laulettua Ääni & Vimma -semifinaali. Ketjun aloittajalle vinkki: keikkailu on kivaa, kun siitä nauttii!
Joo.Kyllä mä siitä tuun varmaanki nauttimaan.Ja se spiikkaus sattuuki mulle ja kun joudun vielä laulamaan ja soittaa kitaraa samaanaikaan!No kyllä oon jo tottunu ajatukseen.Täytääpä kattoo m.netin "parhaat spiikit" ketjusta jos löytys jotain.Ja missä bändissä muuten lauloit äänessä ja vimmassa?
Hevi-Mies on eri mies. |
|
Eka keikka oli kyllä helvetin hieno kokemus, vaikka siitä ei olekaan kuin kuukausi aikaa. 8 biisin setti vedettiin, 5 omaa biisiä sekä 3 coveria (Motörheadin Killed By Death, Peer Güntin Bad Boys Are Here ja Berryn Johnny B. Goode). Helvetisti jännitti, mutta se antoi vaan lisää adrenaliinia soittoon. Tommoselta se näytti:
http://www.youtube.com/watch?v=TJvEebnFTQ8&search=fast%20remedy (Outlaw)
http://www.youtube.com/watch?v=mUEz6XjUcLw&search=fast%20remedy (Ridin' Down The Highway)
http://www.youtube.com/watch?v=82QW0cj_ycU&search=fast%20remedy (Blues, Booze N' Tattoos) |
 SSilver
23.05.2006 00:56:29 (muokattu 23.05.2006 00:57:14) | |
|
Joo.Kyllä mä siitä tuun varmaanki nauttimaan.Ja se spiikkaus sattuuki mulle ja kun joudun vielä laulamaan ja soittaa kitaraa samaanaikaan!No kyllä oon jo tottunu ajatukseen.Täytääpä kattoo m.netin "parhaat spiikit" ketjusta jos löytys jotain.Ja missä bändissä muuten lauloit äänessä ja vimmassa?
Evertrack-yhtyeessähän minä. Tuossa on videoita:
http://www.freeyourmind.fi/soundit/ … /aani_ja_vimma/evertrack_060506.php
Kitaransoitto ja laulu vielä menee, kun silloin tietää, mihin ne hikiset kädet pistetään! Kädet tuntuivatkin ekalla keikalla olleen kaikkein isoin ongelma. Tiedän myös miltä tuntuu soittaa, laulaa ja spiikata keikalla samaan aikaan, eikä se tosiaankaan erään toisen bändini ensimmäisellä keikalla helpolta tuntunut.
Spiikkejä kannattaa harjoitella, etenkin biisikohtaisesti. Tällöin myös setin biisijärjestyksen on oltava ajoissa valmis ns. kylppäritreeniä varten (peili yleisönä, saippua mikrofonina). Jos suunniteltu spiikki unohtuu, niin ei se mitään; biisin nimi on ainakin varmasti muistissa. |
|
huh eka keikka.. jollain nukarillahan kyseinen tapahtuma taisi olla.. bändi kasassa alle vuoden; 5 biisiä soitettiin, joista yksi koveri. lavalle täydet pashat housussa, keikan aikana räpellystä spedujen kanssa (kosketushäikkä virtapiuhoissa) kauheita viritystaukoja: viritin mm. kitaraa ylävireeseen ja ihmettelin, että mikäs tässä nyt kuulostaa oudolta. aikamoista puujalkaista paikallaanseisoskeluahan tuo oli, mutta lauloin ihan nuotille ja onnistuin vetämään rajun soolon niskan takana. rau, ja sitten oli vielä paikallislehdessä kuva. oltiin sitä niin rokkitähteä.
Come to the dark side. We have cookies |
|
Siihen jännitykseen auttaa jonkin verran kun treenaa biisejä kyllästymiseen asti ja vähän yli. Sillä epävarmuudestahan tuo jännitys suurelta osin johtuu.
Koskaan sitä ei saa kokonaan pois ja se on hyvä niin. Tulee aikamoiset vibat aina kun pääsee siitä alkujännityksestä parin biisin jälkeen yli. Eikä tartte päihteitä.
Itellä on hieman jo taantunut tuo keikka jännitys soittovuosien myötä. Mutta tänä kesänä sitä tulee varmasti olemaan. Tuntuu nyt jo niinkuin menis ekaa kertaa lavalle kun mennään Ruisrock:iin ja Tavastialle soittamaan... Huh huh... Kyllä alkaa jo vääntämään mahassa entiseen hyvään malliin... Jee! Feels like i´m alive!!
Sex, choppers and rock´n roll!!! |
|
Melko hirveä näin jälkeen päin, kun katsoo. Oltiin niin paineessa, että joka ukko melkein koko keikan ajan katto vaan rumpalia, siis selkä yleisöön päin. HEH
Soitto kusi melko pahasti ja encorenakin tuli Paranoid raiskattua!
Mutta ei ensimmäistä, ilman toista. Eikä toista, ilman kolmatta. Pari seuraavaa keikkaa menikin sitten kyllä tosi hyvin, jännitys oli tasaantunut sopiviin mittasuhteisiin ja suurimmilta mokiltakin vältyttiin.
Play It Loud! |
|
Eka keikka tais olla Toukofestien bändikisassa Jyväskylän Hippoksella.. TAi se oli niinku sellainen eka isompi keikka. Mua jännitti aivan törkeästi! Ei ollut mitää tolkkua!
Kädet oli aivan hiestä märät ennen kuin edes pääsin lavalle.. Mutta keikka meni hyvin ja saatiin tuomaristoltakin tosi kivaa palautetta.
Ja Se Soi... |
|
Mietin tässä että mitä välii ,jos vähän mokaa?Tärkeintähän on hyvä fiilis.Ja ,jos me kerta soitetaan HEVIÄ!Nii eikai siinä tarvii käydä nynnyilemään p*rkele.Eihän sillä oo välii mitä ihmiset ajattelee.jeah!(huomenna keikka...)
Hevi-Mies on eri mies. |
|
joskus vuonna -79 meillä oli ala-asteen luokkahuoneessa rummut ja syntsä, vedettiin siinä kuningaskobran melodiaa sanat meni jotenkin että: " on pieniä käärmeitä. helvetin pieniä käärmeitä. kun ne pannaan samaan pussiin siellä ne alkaa yhdessä..." oltiin treenattu sitä varmaan pari viikkoo ja jännitti hirveesti. Sit yleisö halus tietysti lisää mut eihän me osattu mitään muuta ja jotenki tajuttiin et olipas hölmöä lähtee keikalle kun osataan vaan yks piisi eikä sitä voinu tietenkään paljastaa joten alettiin uudestaan sama piisi jostain eri kohdasta eikä varmasti osattu soittaa sitä yhtään kun kaks kuukautta oltiin treenattu sitä vaan siitä yhdestä kohtaa ja osattiin soittaa se melodia nippa nappa. Onneks välituntikello armahti meitä tai muuten ois varmaan menny loppupäivä siinä jammaillessa . Bändin nimi oli muuten enteellisesti Tsit!
De mil diablos Tormenta, Amigos! |
|
Mietin tässä että mitä välii ,jos vähän mokaa?Tärkeintähän on hyvä fiilis.Ja ,jos me kerta soitetaan HEVIÄ!Nii eikai siinä tarvii käydä nynnyilemään p*rkele.Eihän sillä oo välii mitä ihmiset ajattelee.jeah!(huomenna keikka...)
Joo ei olekkaan varmaan väliä missään nuorisotalolla. Mutta et kyllä itsekkään lähtisi mihinkään festareille ryssimään. Kyllä paineet on sen mukaiset.
Sex, choppers and rock´n roll!!! |
|
Joo ei olekkaan varmaan väliä missään nuorisotalolla. Mutta et kyllä itsekkään lähtisi mihinkään festareille ryssimään. Kyllä paineet on sen mukaiset.
No, omasta mielestä pahinpiin mokiin kuuluu se, että on ihan jäässä jännityksen takia. Just tämä "olen jänis auton ajovaloissa enkä voi liikkua" -ilme.
Hyötähyviää. Kahakkättee. Myötämöykkynee. |
 kivi
24.05.2006 08:19:26 | |
|
Joo ei olekkaan varmaan väliä missään nuorisotalolla. Mutta et kyllä itsekkään lähtisi mihinkään festareille ryssimään. Kyllä paineet on sen mukaiset.
Soittaminen ei oo tekninen suoritus. Tärkeintä on olla luonteva ja vetää hyvä shöy, itse lavan koko on aivan yhdentekevä. Sitäpaitsi isolla lavalla on ihan sama, onko siellä ne 50 vai 50000 ihmistä, ei niitä valoilta kumminkaan näe kuin sattumalta. |
|
Soittaminen ei oo tekninen suoritus.
Kyllä se fiilispohjanen soittaminen monesti jää sinne taka-alalle jos on paska puntissa. Omalta kohdaltani voin sanoa että pahimmissa paikoissa olen juuri joutunut tuohon tekniseen suorittamiseen kun ei hallitse voimiansa ja mättää hulluna menemään. Se rentous tulee sitten parin biisin jälkeen esille paremminkin nykyään, onneksi. Ennen oli kanki perseessä meininki.
Jotku ei pääse siitä koskaan eroon, edes vuosien tai kymmenien vuosien jälkeen.
Parempi pikku paska puntissa kun iso housuissa.
Jaa, mitähän toikin tarkotti... : /
Sex, choppers and rock´n roll!!! |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
