Kitarat: kitarakamat ›

Heti alkuun tiedoksi että etsin kaikki intonaatioon liittyvät kirjoitukset mutten löytänyt tähän vastausta..
 
Eli homman nimi on se että olen säätänyt intonaation normaalisti (verraten 12. nauhan huiluääntä ja painettua ääntä) ja viritysmittari (Korg DT-10) näyttää niiden olevan täysin samassa vireessä. Kuitenkin esim. kokeiltaessa virettä 15. nauhalta mittari näyttää äänen olevan alavireessä. Mistä tämä voi johtua? Molemmissa kitaroissani (yli 1000e:n vehkeitä) olen tämän huomannut. Vika on siis todennäköisesti minussa mutta itse en vaan voi käsittää missä vika.

Johtuu siitä, että nauhatyö ei ole täydellistä eikä oikeen koskaan missään kitarassa. Jos et kuule korvalla mitään häiritsevää eroa, niin älä vaivaa päätäsi asialla sen enempää. Alavireisyys tarkoittaa, että tallan pitäisi olla lähempänä tai jos nostat kieliä vähän korkeammalle niin ajaa saman asian, koska alaspainetun kielen matka pitenee kun lähtökohta on korkeammalla. Lisäys: Itseasiassa jos tallasta nostaa kieliä vähän ylemmäs, niin hienovire on taas pielessä 12. nauhalta, koska myös siellä alaspainetun kielen pituus on vähän pidempi, eli nuotit ovat hieman ylävireisiä. Tämä vaatisi taas tallan siirtämistä taaksepäin ja se vaikuttaa taas 15. nauhalle. Jokatapauksessa joskus ja yleensä aina joutuu tekemään vähän kompromisseja ja jostain syystä ainakin itse otan enemmin vähän ylävireisen kuin alavireisen kitaran...

Intonaatiohelvetissä on kyllä eletty viime viikot pitkäsoittoa äänitellessä...ennen kun äänitettiin mallintavilla ja käytettiin liikaa säröä, ei vireongelmia ollut. Nyt kun on putkiskobet ja säröä maltillisesti niin johan on kitarat jatkuvasti epiksessä...

Onko tuo huiluäänitekniikka hyvä intonaation määrittämiseen? Itse olen aina pikannut vapaan kielen ja säätänyt intonaation 12 ja 24 nauhoille kohdilleen.
 
Ja tosiaan, ilman earvanaa taitaa olla matemaattinen mahdottomuus saada vire kohdalleen joka puolelta kaulaa.

Onko tuo huiluäänitekniikka hyvä intonaation määrittämiseen? Itse olen aina pikannut vapaan kielen ja säätänyt intonaation 12 ja 24 nauhoille kohdilleen.
 
Ja tosiaan, ilman earvanaa taitaa olla matemaattinen mahdottomuus saada vire kohdalleen joka puolelta kaulaa.
 
Huiluäänihän on sama kuin vaapaakieli!
 
e: siis 12nauhan huiluääni.

ennen kun äänitettiin mallintavilla ja käytettiin liikaa säröä, ei vireongelmia ollut. Nyt kun on putkiskobet ja säröä maltillisesti niin johan on kitarat jatkuvasti epiksessä...
 
Eli mallintavat ja ankara säröily ratkaisee intonaatio- ja vireongelmatkin ;o).

Ja tosiaan, ilman earvanaa taitaa olla matemaattinen mahdottomuus saada vire kohdalleen joka puolelta kaulaa.
 
Niin matemaattinen mahdottomuus, mutta kyllä niitä ihan hyvä vireisiä kitaroita on ilman sitäkin. Ongelma vain on siinä, että säröllä soittaessa yleensä vireongelmat moninkertaistuvat, koska särö-soundi vahvistaa harmoonisia taajuuksia ja ristiriitaisuudet niissä särähtävät korvaan. Toisissa kitaroissa nauhat ovat kuluneet vähän epätaisaisesti tai niiden paikoissa on millimetrin viides-osan heittoja, jotka kuuluvat hyvin.

Huiluääni on aina täsmälleen oktaavin korkeammalla kuin vapaa kieli
Periaatteessa, muttei aivan käytännössä. Kielellä on värähtelyaallon solmukohdissa kitka, joka nostaa kaikkien soitettujen sävelten virettä. Tuo kitka on paksuilla kielillä suurempi, siksihän ne intonaatiosäädetään paljon taaemmaksi kuin ohuet kielet.
 
No juu, tylsää fysiikkajargonia. Mutta käytännössä parhaat intonaatiotulokset taitaa saada vertaamalla vapaata ääntä eri kohdista soitettuihin säveliin, ja säätää intonaation niiden keskiarvon mukaan. Tämä tarvitsee tietysti tarkan mittarin, kuten ilmainen AP Guitar Tuner.

Minä en käyttäisi vapaata kieltä missään muodossa vertailukohtana kun säädän intonaatiota. Silloin kaikki epämääräisyydet satulassa vaikuttaa lopputulokseen, eli jos satulanura on liian korkea tai matala, se vaikuttaa, tai jo satula on liian lähellä tai kaukana ekasta nauhasta niin sekin vaikuttaa. Eli minä olen käyttänyt metodia missä vertaillaan 3. ja 15. otettuja ääniä keskenään ja pyrin säätämään ne tasan oktaavin päähän toisistaan ja sen jälkeen viritän kitaran taaskaan käyttämättä vapaita kieliä vertailukohtana vaan jostain pikkasen ylempää otelaudalta.

Minä en käyttäisi vapaata kieltä missään muodossa vertailukohtana kun säädän intonaatiota.
Ymmärrän pointtisi, mutta mainitsemallasi tavalla säädetty intonaatio ei ole tositilanteessa koskaan kohdallaan. Joten tykkään hakea sen keskiarvointonaation nimenomaan tavalla, joka heijastuisi soittotilanteeseen mahdollisimman hyvin. Esim hyvin aggressiivisille soittajille säädän intonaation tarkoituksella hieman matalammaksi paksummille kielille.

Ymmärrän pointtisi, mutta mainitsemallasi tavalla säädetty intonaatio ei ole tositilanteessa koskaan kohdallaan.
 
Eihän se intonaatio ole kohdillaan koskaan oli se miten säädetty tahansa. Mulle toi tapa sopii koska en avokieliä tai alimpia nauhoja juurikaan edes käytä kuin korkeintaan vahingossa. Ja jos kieli soi oikein kolmannelta ja 15. nauhalta niin todennäköisyys sille että se soi vähintäänkin tyydyttävästi myös siltä väliltä on suurempi kuin jos se soi oikein vain 12. nauhalta ja vapaana. Mutta jokainen voi tietysti tykönään valita sen tavan joka sopii hänelle.

Minä en käyttäisi vapaata kieltä missään muodossa vertailukohtana... Eli minä olen käyttänyt metodia missä vertaillaan 3. ja 15. otettuja ääniä keskenään ja pyrin säätämään ne tasan oktaavin päähän toisistaan ja sen jälkeen viritän kitaran taaskaan käyttämättä vapaita kieliä vertailukohtana vaan jostain pikkasen ylempää otelaudalta.
 
Ymmärrän pointtisi, mutta methodisi on minusta väärä. Ihan siitä syystä, että oktaavi on skaalan puolivälissä ja kun se on kohdillaan oikein vapaan kielen kanssa, niin silloin 0-12 ja 12- otelaudan loppu on suhteellisesti eniten vireessä. Varmaan käytännössä ei ole suurta eroa kummalta tapaa hienovireen laittaa kohdilleen, mutta tuossa on mielestäni nämät puutteet:
 
1. Kun käytetään alaspainettua kieltä 3. ja 15. nauhalta, niin kielen kulkema matka alaspäin on suurempi jälkimmäisessä. Jos kitara ei ole ultra-matala-action tilutuskeppi jonka kaula on luotisuora, niin tuo aiheuttaa ongelmia.
2. Alaspainetun kielen vireeseen vaikuttaa myös painamisvoima ja kun on kaksi kohtaa josta kieli pitää painaa alas, niin kielen vire voi vaihdella.
3. Vireisyyden tarkastelu on hankalampaa, koska tarvitsee vaihtaa paikkaa 3. ja 15. nauhan välillä. Kun ottaa huiluäänen 12. nauhalta ja heti perään painaa kielen alas, niin pystyy jo korvakuulolla pääsemään riittävän tarkkaan lopputulokseen ja nopeasti.

1. Kun käytetään alaspainettua kieltä 3. ja 15. nauhalta, niin kielen kulkema matka alaspäin on suurempi jälkimmäisessä. Jos kitara ei ole ultra-matala-action tilutuskeppi jonka kaula on luotisuora, niin tuo aiheuttaa ongelmia.
 
Mitä ongelmia se aiheuttaa vaikka kielen kulkema matka alaspäin on eri suuruinen? Onhan se eri suuruinen myös satulassa ja 12. nauhalta, itse asiassa ero on paljonkin suurempi silloin. Ja itse kun säätää niin tietää millä voimalla sitä kieltä on säätäessään painellut.
 
2. Alaspainetun kielen vireeseen vaikuttaa myös painamisvoima ja kun on kaksi kohtaa josta kieli pitää painaa alas, niin kielen vire voi vaihdella.
 
Säätäessä pitää tietysti painaa vain sen verran kuin tarvitaan. Jos soittaja ei hallitse painamisvoimaa soiton aikana ja painelee niin että soitetun äänen korkeus vaihtelee miten sattuu niin silloinhan on ihan saama kuinka hyvin intonaatio on kohdallaan.
 
3. Vireisyyden tarkastelu on hankalampaa, koska tarvitsee vaihtaa paikkaa 3. ja 15. nauhan välillä. Kun ottaa huiluäänen 12. nauhalta ja heti perään painaa kielen alas, niin pystyy jo korvakuulolla pääsemään riittävän tarkkaan lopputulokseen ja nopeasti.
 
Säädöt nyt kai yleensäkin kannattaa tehdä mittarin kanssa eikä korvakuulolta. Tuossa en kyllä kykene näkemään kovinkaan suurta käytännön ongelmaa koska jokaiselta varmaan se viritysmittari löytyy nykypäivänä.

Huiluääni.. :D Jotenkin hauska sana kun on tottunut käyttämään lontoota kitaran kanssa.
 
Mitenkäs akustisen intonaatio säädetään kohdalleen? Tänään tuli ostettua Korg GA-40 viritin ja sen mukaan intonaatio heittää hieman.

Minä sanoisin, että kokeile parempaa mittaria. Asenna vaikka AP Tuner (http://www.aptuner.com ) koneelle ja tuikkaa kitara kiinni (äänikortista riippuen tarvii adapterin). Nuo lattiapolkusinvirittimet eivät ole mielestäni riittävän tarkkoja intonaation säätöön.

Mitenkäs akustisen intonaatio säädetään kohdalleen?
 
Kaularaudan vääntäminen vaikuttaa vähän, puoleen jos toiseen. Asenna se ensin soittotyylin mukaan ja katso sitten uudestaan intonaatiota. Jos siinä on pieniä heittoja, niin talla voidaan muotoilla vähän erimalliseksi, mutta tämä on työlästä ei aina onnistu hyvin, koska kielille pitää tulla riittävän hyvä kulma tai soundi heikentyy. Suurempia intonaation korjauksia voi tehdä tallauraa siirtämällä tai koko tallaa, mutta näitä et varmaan itse pysty tekemään. Akustisen intonaatio ei yleensä tarvi olla täydellinen, tai näin ainakin monet tekijät ajattelevat.

No juu ei tässä mitään isoo operaatioo ruveta tekemään, kun ei se paljon heitä. Kaularautaa pitäis varmaan muutenkin säätää kun vaihdoin kielet ja vanhat oli paksummat. Rämisee jonkun verran ekan 5 nauhan kohdalla kun plektralla soittaa. En oo vaan koskaan säätänyt kaularautaa joten vähän jännittää senkin kanssa räplääminen.

Mitä jos säätäis vapaan kielen ja 24. nauhan samaksi? Eikö sitten periaatteessa pitäisi olla aika hyvä vire jokaisella kaulan alueella? Vai menekö 1.-23. nauhojen vire sitten ihan päin honkia?

Mites voiko viallinen kieli aiheuttaa tälläistä... kaikkien muun kielien paitsi A:n intonaation saa kohdalleen, mutta A ei välitä vaikka kuinka säätäisi. Se ei ota mihinkään toiseen nauhaan kiinni, eikä ole näyttäisi olevan mitään kulumia tai kummallisesti viilattuja nauhoja. Kyseessä on 335-kopio, ja kokeilin tallan ja tallapalan kääntämiset ja kielten korkeuden noston. Pitää seuraavaksi noi kielet vaihtaa, mutta onko toi mahdollista että, kieli on tuollalailla kaput?