Rock, pop, alternative ›

Hyviä ehdokkaita on ruuhkaksi asti, mutta nostaisin Uriah Heepin July Morningin ylitse muiden. Hienon kokonaisuuden kruunaa ylittämätön bassonsoitto (Gary Thain-vainaa). Muistaakseni keikkaversiossa bassottelu on studiolevyäkin upeampaa. Siitä voisi moni ottaa opiksi!

Muistaakseni keikkaversiossa bassottelu on studiolevyäkin upeampaa. Siitä voisi moni ottaa opiksi!
 
Erittäin oikeassa olet! Live73:lla aivan loistavaa Thainin taiturointia. Mies eikä marjanpoimija.

Hyviä ehdokkaita on ruuhkaksi asti, mutta nostaisin Uriah Heepin July Morningin ylitse muiden. Hienon kokonaisuuden kruunaa ylittämätön bassonsoitto (Gary Thain-vainaa). Muistaakseni keikkaversiossa bassottelu on studiolevyäkin upeampaa. Siitä voisi moni ottaa opiksi!
 
Ei mikään sinänsä ole ylitse muiden.Aika persoonakohtaistahan tämä on.

Olet väärässä, maailmankaikkeuden paras biisi on The Beatlesin "Eleanor Rigby".
 
Ennen olin satavarma, että siinä lauletaan ''Eleanor raped me''.

Little Wing on jo itsessään niin hyvä biisi, että en ole itseasiassa kuullut yhtään huonoa versiota siitä. Stingin "oboe-versiokin" on aivan loistava... Vai mikälie vinkupilli siinä nyt mahtoikaan soida...
 
Ootteko kuulleet Andy Timmonsin versiota Little Wingistä? Sepä vasta hieno veto onkin.

Olet väärässä, maailmankaikkeuden paras biisi on The Beatlesin "Eleanor Rigby".
 
Ai se vibrakampi biisi Eleanor Bigsby...60 lukua eikä edes balladi.

Heepin July Morning on loistava biisi, montas kertaa ne soittaa sen lopun riffin? Ite laskin 18 kertaa, mut voin olla väärässä. Näitä ei nykyään voi tehdä, levy-yhtiö hyllyttäis 4/5 pois. Sääli.

Heepin July Morning on loistava biisi, montas kertaa ne soittaa sen lopun riffin? Ite laskin 18 kertaa, mut voin olla väärässä. Näitä ei nykyään voi tehdä, levy-yhtiö hyllyttäis 4/5 pois. Sääli.
 
Ken Hensley sanoi pari vuotta sitten Klaus Flemingin haastattelussa, että MTV:n syntymisen jälkeen alkoi musiikkiteollisuus mennä alamäkeen. MTV johti artistien "taiteellisen vapauden" vähentymiseen ja rahan merkityksen kasvamiseen.
Musiikkia alettiin tekemään entistä enemmän bisnespohjalta.

Hyviä ehdokkaita on ruuhkaksi asti, mutta nostaisin Uriah Heepin July Morningin ylitse muiden. Hienon kokonaisuuden kruunaa ylittämätön bassonsoitto (Gary Thain-vainaa). Muistaakseni keikkaversiossa bassottelu on studiolevyäkin upeampaa. Siitä voisi moni ottaa opiksi!
 
Eh, taitaa levyllä basson varressa olla muuten Paul Newton :)
 
Juu, kyllä tää July Morning taitaa munkin äänen saada.

Muistaakseni keikkaversiossa bassottelu on studiolevyäkin upeampaa
 
Ite tarkoitan juuri Live73:n bassojytäilyä July Morningista puhuttaessa. Thain on elementissään.

Kyllä siinä BOC:in Dont fear the Reaper:issa on jotain

Eh, taitaa levyllä basson varressa olla muuten Paul Newton :)
 
Juu, kyllä tää July Morning taitaa munkin äänen saada.
 
Voi, vanhan muisti pätkii. Komeasti se Newtonkin soittaa, mutta livetaltiointi, jossa Thain soittaa, on ihan mahdoton ;-)

Voi, vanhan muisti pätkii. Komeasti se Newtonkin soittaa, mutta livetaltiointi, jossa Thain soittaa, on ihan mahdoton ;-)
 
Eikös Uriah Heepin Paradise ole kanssa jonkin sortin ballaadi? Sekin on mainitsemisen arvoinen, varsinkin niiden bassokuvioiden ansiosta, nam!

Heepin July Morning on loistava biisi, montas kertaa ne soittaa sen lopun riffin? Ite laskin 18 kertaa, mut voin olla väärässä. Näitä ei nykyään voi tehdä, levy-yhtiö hyllyttäis 4/5 pois. Sääli.
 
No eihän moisia jaksa kuunnella. Hyvä vaan että nykyään pidetään joku roti.

Mun mielestä toi Nazaretin love hurts-coveri on aivan perseestä verrattuna alkuperäiseen.
 
Näin on. Ja se ei pääse lähellekään Gram Parsonsin ja Emmylou Harrisin versiota.
 
Ööh... eikös se olekaan Nazarethin oma biisi? Kenen on alkuperäinen?
 
Alkuperäinen esittäjä on kyllä mielestäni Everly Brothers, ei Roy Orbison. Orbison vetää kyllä hienosti.

No eihän moisia jaksa kuunnella. Hyvä vaan että nykyään pidetään joku roti.
 
Riippuu ihan siitä, kuka kuuntelee.

Eikös Uriah Heepin Paradise ole kanssa jonkin sortin ballaadi? Sekin on mainitsemisen arvoinen, varsinkin niiden bassokuvioiden ansiosta, nam!
 
Onhan se, Paradise/The Spell luetaan yleensä yhdeksi kappaleeksi, manageri Gerry Bron keksi Demons And Wizards- levyn tekemisen aikoihin, että kyseiset biisit voisi yhdistää yhdeksi ja kyllä kannatti! Ihan uskomaton biisi, karvat nousee pystyyn viimeistään The Spellin keskellä.

Onhan se, Paradise/The Spell luetaan yleensä yhdeksi kappaleeksi, manageri Gerry Bron keksi Demons And Wizards- levyn tekemisen aikoihin, että kyseiset biisit voisi yhdistää yhdeksi ja kyllä kannatti! Ihan uskomaton biisi, karvat nousee pystyyn viimeistään The Spellin keskellä.
 
Mulle se Spell on ollut aina vähän semmonen liian pitkäksi venytetty.. Ihan kelpo kyllä on juu.

Hölmöstä aiheesta hölmöjä mielipiteitä, suurimmaksi osaksi. Sori vaan.
Elanor ridbgy heavyballadi ja vielä Still loving you pahimpina kömmähdyksinä tulee
ensimmäisenä mieleen. 70-luku ja Heviballadit ovat omalla tavallaan yhtä hieno asia kuin esim. Jorma Pulkkinen ja Ruutuysi.