No laitetaan pari. Jotain ihan perinteistä jazzia: Art Blakey and the Jazz Messengers: a Night in Tunisia. Hyvää juttua. Jotain muuta: Billy Cobham: Spectrum. Fuusiota, mutta siitä huolimatta hyvä. Alkuajan juttuja, jolloin meininki ei ollut vielä kylmän tekninen. (ja joissain kaupoissa on tuo uudelleenjulkaisu varsin halvalla - maksoin 5e freessä) Jeff Beck: Wired. Aivan loistavaa meininkiä, sanotaan kai jazzrokiksi. Muutama todella pirullinen biisi soittaa. Jethro Tull: Stand Up. Vanha pläjäys, ajalta jolloin eivät olleet vielä niin kovin progea. Ei maailman vaikeimpia juttuja, mutta mielenkiintoisia kyllä. Vaikkapa biisit Nothing Is Easy ja For a Thousand Mothers. Erilaisempia tomikuvioita. |