Kitarat: kitarakamat ›

Mitä eroa näillä on? Onko esim. Vox AC-30 vintagevahvistin ja ENGLit niitä high-gainvahvistimia? Antakaa esimerkkejä vahvistimista ja selittäkää!

Hi-gain on metallivahvistin. Gain on särö ja hi on paljon eli siis "paljonsäröä"

Hi-gain on metallivahvistin. Gain on särö ja hi on paljon eli siis "paljonsäröä"
 
Ai. Mä luulin aina että se on "morosärö"

Ai. Mä luulin aina että se on "morosärö"
 
Ei jumalauta, suupieli nykii väkisinkin. Morosärö! Mitä helkkaria... Hehheeeeee... :)
 
EDIT: Vintagevahvarit on niitä, joita ns. vanhat pierut käytti vanhoihin, pieruisiin soundeihinsa ja niistä on sittemmin tullut jonkinlaisia arvostuksen kohteita. Hi-gaini on sitten se ilmanraikastin, jolla tuota pieruista soundia yritetään nykyään häivyttää putkipuristien yrityksistä huolimatta.

Ei jumalauta, suupieli nykii väkisinkin. Morosärö! Mitä helkkaria... Hehheeeeee... :)
 
EDIT: Vintagevahvarit on niitä, joita ns. vanhat pierut käytti vanhoihin, pieruisiin soundeihinsa ja niistä on sittemmin tullut jonkinlaisia arvostuksen kohteita. Hi-gaini on sitten se ilmanraikastin, jolla tuota pieruista soundia yritetään nykyään häivyttää putkipuristien yrityksistä huolimatta.
 
Ai, mä luulin että vintage tarkottaa sanoja 'voittaja lava' eli niinku se ois voittaja lavalla.. niinku vin tage.. tajuutteks..

EDIT: Vintagevahvarit on niitä, joita ns. vanhat pierut käytti vanhoihin, pieruisiin soundeihinsa ja niistä on sittemmin tullut jonkinlaisia arvostuksen kohteita. Hi-gaini on sitten se ilmanraikastin, jolla tuota pieruista soundia yritetään nykyään häivyttää putkipuristien yrityksistä huolimatta.
 
Minä luulen, että ne käytti niitä vintagejaan vaan sen takia ku muita ei ollut sillon?

Minä luulen, että ne käytti niitä vintagejaan vaan sen takia ku muita ei ollut sillon?
 
Älä muuten perkeleessä?
 
Mitä eroa muuten vintagella ja hi-gainilla on? Jotain yleispätevää siis. Hi-gaineissa on tietty enemmän säröä, mutta mitä muuta? Onko niissä tiukempi soundi? Ei aina. Onko niissä vähemmän middleä? Ei välttämättä. Enemmän bassoa? Ei oikeastaan.
 
Missä se ero sijaitsee? Toteutustavassa, soundissa, toiminnoissa, ulkonäössä?

Hi-Gain on kanttiaaltoa 0 dB dynamiikalla +4 dBu tasolla. Vähintään.

Osuko kuvaus? ,-).
 
Aiai Fide, sä liikut nyt heikoilla jäillä. Kohta tulee joku huumorintajuton hevimies ja näyttää taivaan merkit. :|
 
Mun mielestä vintageen kuuluu sellainen tietynlainen pyöreys (ei kuitenkaan löysyys), miedot soundit ja kaikenlainen pärinä, surina, rutina, rätinä jne. Miedot soundit ei siis tarkoita mitään negatiivista niiden ilmaisukyvyistä, vaan silloin aikanaan ei ehkä yritetty repiä kovinkaan primitiivisiä mölyjä niistä pinoista. Onnistuu ne niillä wanhankoulun mööpeleilläkin.
 
Hi-gainista mulla tulee vaan mieleen kaikki mättösoundien irvikuvat. Toki mättöön kuuluu särö ja meteli, mutta sanasta hi-gain tulee mieleen transistorivahvarit. Huonot sellaiset.

Vintage = Jees
Hi-gain = jotain epämäärästä pörinää

Vintage = Jees
Hi-gain = jotain epämäärästä pörinää
 
Heh, mun mielestä tommonen vintage-vahvistin nimen omaan pörisee lujalla ollessaan ja higain räyhää. :D
 
Mainittakoon vielä, että mulla on vintagevahvistin itsellä käytössä.

Älä muuten perkeleessä?
 
Et sinä kuule usko kuinka minä tätä pohdiskelinkaan.

Vintage = Jees
Hi-gain = jotain epämäärästä pörinää
 
Vintage = Ehdoton valinta tiettyihin juttuihin
Hi-gain = Ehdoton valinta tiettyihin juttuihin

Erittäin informatiiviselta vaikuttava linkki. Harmi vaan kun se tosiaan on vähän turhankin informatiivinen. Toisinsanoen: ei voisi vähempää kiinnostaa tuollainen kilometrin pituinen jargoni.
 
Joten pidättäydytään edelleen tässä maanläheisemmässä tavassa määritellä laitteiden eroja. Right?

Itseasiassa mua kiinnostaisi että onko noille oikeasti mitään teknistä määritelmää olemassa?
 
Eräs tuttuni joka oli Soitinkeskuksessa töissä oli tietävinään paljonkin Engleistä (anteeksi vain jos tätä luet;-)) ja väitti kiven kovaan että esim. Englin Screamer ei ole hi-gain-vahvistin. En jaksanut väittää vastaa vaikka vähän eri mieltä olenkin. Mun käsitys hi-gain-vahvistimesta on yleensä ollut vaan se, että niistä lähtee helvetillinen määrä säröä (niin kuin kaikista Engleistä Classic poislukien). Olenko luullut väärin?

Gain ei siis suinkaan tarkoita säröä, vaan vahvistuksen määrää. Se, että "liiallinen" vahvistus aiheuttaa säröä onkin sitten jo toinen juttu.
 
Mitä tulee "vintage" ja "high gain" vahvarien eroihin, hi-gain myllyt on usein suunnattu raskaamman rokin, hevin ja muun "modernimman" musiikin soittamiseen, kun taas vintage-vahvarit on suunnattu kaikenlaiseen hieman wanhempaan musiikkiin..kantri, blues, jazz, classic rock jne. Kyse ei ole pelkästään siitä, miten paljon säröä vahvareista lähtee, vaan myös minkälainen äänensävy ja tuntuma niissä on. Hi-gain vahvistimet ovat usein juuri näitä joissa tatsi on tiukka ja alapää muhkea - sopii hyvin palm mute jynkytykseen. Vastaavasti vintage-henkisissä peleissä on usein, muttei aina löysempi tatsi ja usein sellainen rapeampi ja pehmeämpi soundi.
 
Monet vahvistimet sijoittuvat sitten johonkin näiden ääripäiden välille, esimerkiksi Marshalleissa on ainakin meikäläisen makuun sopiva kompromissi tiukan ja löysän tatsin välillä ja niillä voi soittaa bluesit siinä kuin hevitkin (jos ei muuten niin säröpedaalin avituksella). Tietysti jos oma tyyli on vain ja ainoastaan vaikkapa blues, niin parempiakin vaihtoehtoja kenties löytyy. Vastaavasti hevimiehelle saattaa vaikkapa joku ENGLin mylly soveltua paremmin.

Gain ei siis suinkaan tarkoita säröä, vaan vahvistuksen määrää. Se, että "liiallinen" vahvistus aiheuttaa säröä onkin sitten jo toinen juttu.
 
Kyllä mä tämä tiesin :-) Tuolla särökärjistyksellä takoitin kuitenkin soundia, joka hi-gaineissa on yleisesti "hevi" ->
 
Mitä tulee "vintage" ja "high gain" vahvarien eroihin, hi-gain myllyt on usein suunnattu raskaamman rokin, ... ja pehmeämpi soundi.
 
Eli lyhyesti sanottuna ero on siis vain soundissa, eikä mitään validia teknistä määritelmää ole? Kuka sen sitten määrittelee mikä vahvistin on hi-gain, mikä vintage-soundinen ja mikä näiden kahden väliltä? Onko se ns. veteen piirretty viiva?

Onko se ns. veteen piirretty viiva?
 
Kyllä varmaan. Ei kannata unohtaa myöskään käyttäjää ja ulkoisia seikkoja. Jos jotain tiettyä vahvistinta tungetaan tarpeeksi kauan johonkin tiettyihin raameihin, niin siitä muodostuu yleisesti hyväksytty mielikuva tietyntyyppisestä vahvistimesta. Taitava käyttäjä saa varmasti moderneista gainihirmuista ulos rehevämpääkin sointia ja toisinpäin, mutta näiden laitteiden kohdeyleisöllä on pinttyneet mielikuvat siitä, miltä minkäkin tulisi kuulostaa. Ulkonäkö myös kielii huomattavasti oletetusta äänimaailmasta. Jos nuppi on mustaa nahkaa ja kromia pääkallokuvioin koristeltuna, niin tuleeko sieltä maailman pehmein bluesroso? Entäpä jos päällä on tolexia, käärmeennahkaa tms., niin puskeeko sieltä ulos helvetinlieskoja ja pääkalloja?
 
Tollasella toisenkäden tiedolla ja perinteiden vaalimisella (mitä paljon tälläkin palstalla harrastetaan) juuri pidetään niitä mielikuvien varassa roikkuvia raja-aitoja pystyssä ja kaikki "väärinkäyttäjät" ovat jonkinsortin juustopäitä.
 
Ei sinänsä, että ihmisten yleiset käsitykset ihan metsään menisivät. Lähinnä vain se ahdasmielisyys ottaa kalloon, ettei jokin voi oletusarvoisesti kuulostaa miltään muulta, kuin mikä on yleinen käsitys.
 
Ihme selitystä, ketään ei varmaan tajunnu mitään...