Kitarat: kitarakamat ›

Kävin 5:ssä Helsinkiläisessä musiikkiliikkeessä etsimässä itselleni LP-mallista kitaraa, vaatimukset oli: 2 humbukkeria, kiinteä- tai vintagevibratalla, mahonkirunko, liimattu tuhti kaula ja vasuri.
 
En ollut edes ajatellut, että ostaisin mitään, soitin nimittäin DLX:ään ennenkuin lähdin ja kysyin oliko heillä Haggen Swedeä.
Siellä oli vasuriswede, joten ajattelin käydä sen testaamassa ja sitten tilata sen Thomannilta.
Hagge tuntui ihan hyvältä, mutta se olisi vaatinut hetken totuttelun.
 
Musamaailmassa testasin kahta Tokain Loverockia, olivat kauniita ja ihan hyviä soittaa nekin.
 
Levytukussa ja Hellas-Pianossa ei ollut mitään mikä olisi iskenyt, mutta sitten F-Musiikissa se oli: aivan täysin speksejäni vastaava kitara ja kaupanpäälle kaunis.
 
Eli 500:lla eurolla ostin Yamahan AES-620L:n.
Tuo kitara tuntui heti siltä kuin olisi kotona ollut.
 
Mikkiremppakaan ei ole tarpeen (vaikka se edessä onkin), tallasta löytyy Seymourin JB ja kaulassa on Yamahan oma, todella hyvin balanssissa jb:n kanssa oleva humbukkeri.
 
F-Musiikissa on tarjouksessa tuon AES-620:n punainen versio muistaakseni 350e, hakekaa pois ;)

Jeesus mikä spede..
 
Ja tällä kommentilla oli se pointti että...?
Sääntö X: Jos ei ole mitään oikeaa sanottavaa, jätä sanomatta!
 
Enkä edes ostanut sitä kitaraa, niin spedeile keskenäs, ja spede on muuten kuollut.
 
E: Ja joku toinen spedeilijä ehtiny jo komppaamaan... OT:ksi meni, voi muutama yllämainittu katsoa peiliin.
 
"tinkimällä saa hintaa alas." Joojoo, mutta tuskinpa olisivat ihan kättelyssä tiputtaneet sen 160e pois DLX:ssä ja muutenkaan en ole hyvä tinkimään.

"tinkimällä saa hintaa alas." Joojoo, mutta tuskinpa olisivat ihan kättelyssä tiputtaneet sen 160e pois DLX:ssä ja muutenkaan en ole hyvä tinkimään.
 
Kyllä minä ainakin mielelläni maksan hieman enemmän siitä hyvästä että saan testata juuri sitä kitaraa jonka olen aikeissa ostaa. 160 euron säästö (tai vähemmän jos tinkii) voi kostautua jos sieltä saksanmaalta tuleekin täysi "susi". Tosin voihan sieltä tulla helkkarin hyvä kitara.

Nämä on taas asioita, joista on turha tapella. Itse mielummin testailen kitaran rauhassa ennen ostopäätöstä, enkä ainakaan ala ulkomailta tilailemaan ihan äkkisältään. Enpähän osta sikaa säkissä. Toisilla eri meininki ja annetaan ollakin.

Oot kuule ostanu tosi hyvän kitaran. Voisin vaikka halata sua. Tai sitten en.

Enkä edes ostanut sitä kitaraa, niin spedeile keskenäs, ja spede on muuten kuollut.
 
Aivan oikein teit! Itse teen samat jutun. Mulla ei ole mitään intressejä suomalaisiin musakauppoihin. Ne eivät vain osaa hoittaa hommiansa. Ostan tasan sieltä, mistä halvimmalla saa. Jos suomalaiset eivät pysy mukana tarjouskilpailussa niin voi voi.
 
Itse asiaan: millainen oli keppi? Itse kanssa vasuria suht samanlaisilla kriteereillä etsin.
 
Edit:
 
sieltä saksanmaalta tuleekin täysi "susi".
 
Tottahan tuo, mikäli kitara on sellainen missä ei ole mitään selvää vikaa. (kaula kiero etc.) Valitettevasti olen joutunut toteamaan, että Saksan liikkeiden kanssa nuo takuuasiatkin toimivat paremmin. Sieltä saa uuden tuotteen ilman vittuilua. Taitaa olla liikkeiden viimeisemmätkin kortit häviämässä.. Tietenkin itselläni on vain huonoja kokemuksia. Yleistää ei ehkä saisi. Mutta näin minulla.

Tälläistä kuulin eräästä helsinkiläisestä musaliikkeestä eilen (päin naamaa sanoi): "Me pidetään täällä muutamaa halpista ja sitten yhtä tai kahta "parempaa" vasuria tällä."
 
Eli kun etsin sellaista keskihintaista (500-900e) kitaraa, niin sinne on turha edes mennä, nytpä tiedän.
Toisessa musaliikkeessä ei ollut kuin floikalla varustettuja vasureita, ei kiitos.
Kolmessa liikkeessä sitten oli kriteerit täyttäviä kitaroita joista valitsin parhaimman.
 
Eli nillittäjille: Vieläkään en ole yhtään soitinta Saksasta tilannut, mutta en epäröi sitä tehdä jos suomesta ei kriteerejäni vastaavaa kitaraa sopuhintaan löydy.
Saksasta kuitenkin löytyy paremmalla toimitusajalla enemmän valikoimaa kuin Suomesta.
Tästä esimerkkinä meksikon strato jota olin joskus tilaamassa suomalaisesta musaliikkeestä: täällä olisi mennyt 2kk, saksasta olisin saanut viikossa.
En tätä kitaraa kuitenkaan mistään ostanut, kun tulin toisiin aatoksiin.

Tästä esimerkkinä meksikon strato jota olin joskus tilaamassa suomalaisesta musaliikkeestä: täällä olisi mennyt 2kk, saksasta olisin saanut viikossa.
En tätä kitaraa kuitenkaan mistään ostanut, kun tulin toisiin aatoksiin.
 
Tätä itsekin mietin. Paikallisessa musakaupassa olis musta 60's classic strato joka maksaa 750e, thomanissa oli 575e ja saisi itse värin valita kun tuo musta ei ole mikään lempiväri. Thomanista kun tilaa niin saisi vielä säästetyillä rahoilla siihen uudet mikit. Toisaalta tukisin mielelläni pientä paikallista musiikkikaupaa jossa on usein asioitu.

Aivan oikein teit! Itse teen samat jutun. Mulla ei ole mitään intressejä suomalaisiin musakauppoihin. Ne eivät vain osaa hoittaa hommiansa. Ostan tasan sieltä, mistä halvimmalla saa. Jos suomalaiset eivät pysy mukana tarjouskilpailussa niin voi voi.
 
Tottakai on ok tilata sieltä mistä itse haluaa, mutta sitä en sulata että käydään suomen musakaupoissa testailemassa ja sitten tilataan thomannilta kun sai euron halvemmalla. Tuollaisia näätiä (der marder) ei tässä maassa kaivata. Viele grüsse!

Tottakai on ok tilata sieltä mistä itse haluaa, mutta sitä en sulata että käydään suomen musakaupoissa testailemassa ja sitten tilataan thomannilta kun sai euron halvemmalla. Tuollaisia näätiä (der marder) ei tässä maassa kaivata. Viele grüsse!
 
Se ei ole euroista vaan jopa sadoista euroista kiinni. Itse suht köyhänä opiskelijana ymmärrän täysin tuon menettelytavan kitaraa hankittaessa. Ja tuen sitä täysin. Mitäs on Suomi niin perseellään, että kitarat maksaa 300 ja huuliharputkin 10€ enemmän kuin ulkomailla.

Onnea hyvälle kitaralöydölle. Kävitkö muuten Levytukussa? Ibanezin SZ-sarjalaisia on aina ollut hyllyssä kun olen siellä käynyt.
 
Toi Yamaha on varmastikin LP:mpi soundeiltaan.
 
Kävin Levytukussa ja siellä ei muita ollut kuin floikkakeppejä, mulla on jo loistava sellainen (Yamaha sekin), joten toista en tarvitse.
 
...mutta sitä en sulata että käydään suomen musakaupoissa testailemassa ja sitten tilataan thomannilta kun sai euron halvemmalla.
Ei tarvitsekaan sulattaa, mutta tuollaiset mieleipiteet niinkuin sullakin ekassa vastauksessa oli voi pitää mahassa, kaikkea ei tarvitse päästää ilmoille, kun ei siitä mitään hyötyä ole.
 
Tuollaisia näätiä (der marder) ei tässä maassa kaivata. Viele grüsse!
Ja myös tämä on sellainen kommentti josta ei ole mitään hyötyä, suodatan pois tälläiset ja jatkan samaan malliin kuin tähänkin saakka.

Käsittämätöntä vääntöä täällä. Tahtomatta erityisesti kohdistaa sanojani kenellekään, olen eri mieltä. Minä en ole koskaan maksanut mistään soittovehkeistä hintalapun sanelemaa hintaa, sen jälkeen kun joskus teini-iässä 80-luvulla tajusin kuinka paljon musakauppojen hinnoissa on ilmaa. Jos olen vähänkään tosissani ostomielellä liikenteessä, kysyn suoraan kuinka paljon kitara / vahvistin / piuha / härpätin / plektra oikeasti maksaa. Jos minun käsketään katsoa hintalapusta, äänestän jaloillani.
 
Ja kyllä, hintaerot voivat olla satoja euroja Suomen ja Saksan kauppojen välillä. Mutta niin ovat hintalappujen neuvotteluvaratkin, myös Suomessa. Minä olen lisäksi sen verran vanhanaikainen että kieltäydyn ostamasta kitaraa kuulematta ensin, kuinka se soi ja miltä se tuntuu käteen. Muiden vehkeiden kanssa on toinen juttu, voin hyvinkin kuvitella tilaavani vahvistimen tai efektin kokeilematta juuri ko. yksilöä etukäteen - etenkin jos jollain laitteella ei ole maahantuontia lainkaan. Toistaiseksi ei ole montaa kertaa tarvinnut, olen aina saanut haluamani tyydyttävään hintaan.
 
Oli miten oli, nämä ovat tietenkin henkilökohtaisia mieltymyksiä ja toimintatapoja eikä näistä välttämättä kannata ryhtyä tappelemaan verissä päin. Ugh.

Onhan se perseestä kun jollain suomalaisella lafkalla ei ole samanlaista ostovolyymia mitä T-kaupalla.
 
Mutta Levytukusta saa Artcoreja 10e halvemmalla kuin T-kaupasta. Ja siihen vielä postitki päälle, niin on ~30e. NIH!

Mitäs on Suomi niin perseellään, että kitarat maksaa 300 ja huuliharputkin 10¤ enemmän kuin ulkomailla.
Tartteeko oikeesti alkaa selittämään myyntilukumääränpäistä ja asukasluvuista?
 
Minä en ole koskaan maksanut mistään soittovehkeistä hintalapun sanelemaa hintaa
En minäkään. Paitsi käytetystä kitarakotelosta Kitarapajassa.
 
Nyt alkaa taas tämä raina, jossa toiset sanoo miten mukavaa on jutustella myyjien kanssa ja siinä ohessa hinta kuin itsestään tippuu alle Thomann-hintojen, ja toiset sanoo hakevansa mieluummin koko PA-settinsä saksasta uiden kuin alkaa tinkaamaan kaupassa. Kukin ui tyylillään.
 
Joillekin on tärkeää saada laite halvemmalla heti, joillekin on tärkeää maksaa enemmän, odottaa pari viikkoa, ja pitää "ylpeytensä".
 

Mutta Levytukusta saa Artcoreja 10e halvemmalla kuin T-kaupasta. Ja siihen vielä postitki päälle, niin on ~30e. NIH!
Amen. Eiku, seuraavan vuoden pitää sanoa HALLELUJAH!! :o)

Pääkaupunkiseudulla on aika erikoisesti jakautuneet nuo hinnat. On monia liikkeitä joissa myydään hiukan Thomann:in hintojen alle ja monia joissa puhutaan monen sadan euron eroista Eurooppalaiseen hintatasoon nähden. Tietenkin tuotteen listahinnasta riippuen. Ostinpa tuossa juuri uuden vahvistimen ja täytyy sanoa että muutamissa liikkeissä pyyntihinnat olivat niin hävyttömiä että en edes kehdannut/vaivautunut alkaa tinkimään. Vahvistin löytyi kuitenkin suomalaisesta liikkeestä ja sen ovh oli jo valmiiksi alle Saksan hintojen.
 
En nyt rupea enempää erittelemään liikkeitä, mutta esim. Helsingin keskustasta löytyy liikkeitä joiden monet tuotteet ovat jo valmiiksi alle Saksan hintojen. Ottaen huomioon liikkeiden keskeiset sijainnit jso. kalliit liiketilat jne. Ihmetyttää että usein hinnat tuntuvat vain nousevan kun lähdetään kauemmas ydinkeskustasta.
 
Enpä tiedä onko sijainti sitten niin ratkaiseva että myyntivolyymit kasvavat olennaisesti, vai sattuvatko juuri minua kiinostavat tuotteet olemaan niitä halvimpia, ja loput sitten ylihintaisia. Viisaammat kertokoot.

Pitää muistaa, että Suomessa nämä vasurien markkinat ovat todella nihkeät. Tilausajat ovat todella pitkiä tänne, esim Saksasta saa paljon inhimillisimmillä ajoilla - yleensä vielä jopa suoraan varastosta!
 
Ja Quulle: Missä noita Ruotsin ylpeydenaiheita pääsee testimään? Löytyykö niillä vasurimalleja?

En kyllä taas ymmärrä vanhasetä(?) koposen huutoa täällä.
 
Itsekin teen opiskelun ohella töitä, joten ostan mielelläni tavaraa sieltä mistä sitä halvemmalla saa. Ja kuten olen monessa topicissa kertonut, olen saanut melkein poikkeuksetta huonoa palvelua Helsingin musiikkiliikkeissä. En sitten tiedä johtuuko tämä nuoresta iästä vai pienestä vaihtoehtonuoren ulkonäöstä.
 
Helsingin musiikkiliikkeissä tunnutaan vain aina palvelevan niitä vakkarityyppejä, jotka ovat joko julkkiksia tai vakioasiakkaita. Hyvä ettei Fazer Musiikissa viimeksi tullut jotain piruilua osaksi kun katoin suht halpaa, käytettyä kitaraa. Myyjä käveli ohi ja tokaisi 'siitä sulle hyvä aloittelijakitara!' On tässä kuitenkin tullut 10 vuotta soiteltua ja monta markkaa ja euroa tuhlattua kamoihin, mutta jos sitä vaan katsotaan nenän vartta pitkin niin ostan minäkin tavarani muualta.
 
Ja niin vielä... onnea uudesta ostoksesta!
 
EDIT: Ja minun tinkimiset ei ole ikinä tehonnut. Aina sanotaan että hinta on niin alhainen ettei voi enää alentaa. Edes K7:n ostettuani en saanut uusia kieliä kaupan päälle, koska hinta oli NiIn SiGa HaLpA!1

Joillekin on tärkeää saada laite halvemmalla heti, joillekin on tärkeää maksaa enemmän, odottaa pari viikkoa, ja pitää "ylpeytensä".
 
Tyhmyydestä en olisi kovin ylpeä. Tulee ihan Gigantin kielletyt mainoskampanjat mieleen tuosta :)

Kyllähän se sinäänsä hävettää sanoa liikkeessä "Mut ku thomanilla.....". Mutta ennemmin ostan soittimen lähikaupasta, voi tsekata tason ennen kuin mitään "lyö lukkoon". Totta, saa thomnillekkin palauttaa, mutta jos ostat kitaran jossa jokin piirre vituttaa (ei suoranainen valmistusvirhe), niin jaksaako sitä OIKEASTI alkaa lähettelemään takaisin Saksaan? Toki jos maksaa 3000e mutta esim. joku halvewmpi soitin kyseessä?