Etno, proge, latin ›

Power to Believe on raskas levy, itse rumpalina hämäännyin aluksi rumpusaundeista (ovat siis koneella tehty ne rummut ko. levylle), mutta musiikki toimii kyllä. Mielenkiintoista kitarointia ja kuten sanoin levyn yleistunnelma on raskas.
 
THRAK:ia en olekkaan kuullut joten siitä en voi sanoa, mutta PTB:tä suosittelen jos raskaampi proge kolisee.

Olen aina kummastellut Three of a Perfect Pair-levyn syrjintää KC-fanien keskuudessa. Itselleni se on bändiltä ehdottomia lempparilevyjäni ja Sleepless jopa ehkä lempibiisini. Musiikillisestihan se on periaatteessa kuin Discipline, paitsi että TOAPP sisältää enemmän melodiaa. Onko se melodisuus sitten se rikos, vai?
 
Discipline ei ole huono sekään, mutta ehkä kuitenkin hieman liian "kikkelinheiluttelua" makuuni. Beat iski tuosta kasarikolmikosta vähiten, en tosin ole vuosiin kuunnellut.
 
Olisin kiinnostunut tuosta King Crimsonin uudemmasta tuotannosta. Kertokaapa vähän näistä studiolevyistä tarkemmin esim. The Power To Believe ja Thrak.
 
Thrak sisältää monta hienoa biisiä, mutta itse koen sen kokonaisuutena jotenkin hajanaiseksi. Walking On Air-biisi on kyllä parhaita leijailubiisejä kautta aikain, silmät suljettuna tuota kappaletta kuunnellessani lennän aina välittömästi muihin maisemiin.

Power to Believe on raskas levy, itse rumpalina hämäännyin aluksi rumpusaundeista (ovat siis koneella tehty ne rummut ko. levylle), mutta musiikki toimii kyllä. Mielenkiintoista kitarointia ja kuten sanoin levyn yleistunnelma on raskas.
 
THRAK:ia en olekkaan kuullut joten siitä en voi sanoa, mutta PTB:tä suosittelen jos raskaampi proge kolisee.
 
Yksi lempilevyistäni on Power to Believe. Pirun raskas mutta hemmetin kova. Tykkään Dangerous Curvesista joka on hieman Devil's Triangle ja The Talking Drum:mainen.
 
THRAKilla on monta loistavaa biisiä. Edellä mainittu Walking on Air on loistava ja One Timessä on yleensä livenä mainiota Frippertronicia keksivaiheella. Dinosaur on myös mainio biisi.
 
EDIT: en osaa suomea

itse rumpalina hämäännyin aluksi rumpusaundeista (ovat siis koneella tehty ne rummut ko. levylle)
 
Kyllä ne mun mielestä on ihan soitettu sinne sisään. Onhan siellä kaikkia konesampleja seassa.

Kyllä ne mun mielestä on ihan soitettu sinne sisään. Onhan siellä kaikkia konesampleja seassa.
 
Jeps. Masteloton setissä on perinteistä rumpua ja sähkörumpua.
http://www.patmastelotto.com/typo3temp/54a195ac31.jpg

Kyllä ne mun mielestä on ihan soitettu sinne sisään. Onhan siellä kaikkia konesampleja seassa.
 
ahaaaa. no kiitos oikaisusta. no anyways ne samplet siellä hämäs aluksi vähäsen.

Itse pidän THRAKista oikeastaan enemmän kuin power to believestä joka sekin on mainio levy. Jotenkin THRAK on vain kestänyt kuuntelua paremmin, mielestäni.

red on loistava

red on loistava
 
King Crimsonin paras.

Paras KC:n kausi on melkeinpä Wettonin aikainen levykolmikko (Larks Tongues in Aspic, Starless and Bible Black ja Red).
 
Seuraavaksi mainitsisin levyt ennen Wettonia, eli In the Court of the Crimson King,
In the Wake of Poseidon, Lizard sekä Islands. Sekä Wettonin aikaiset, että edellä mainitut ovat varsinaisia seikkailuja aina yöllä kuunneltaessa ja muulloinkin. Wettonin aikaisissa levytyksissä alkaa teknisyys nousta esille siinä missä ensimmäiset levytykset ovat äärimmäisen vahvatunnelmallisia tapauksia. Ehkä täydellisintä musiikkia koskaan.
 
Redin jälkeen ilmestynyttä USA-liveä suosittelen myös kaikille.
 
80-luvun tuotannosta nyt oikeastaan Discipline jaksaa vain innostaa aika-ajoin. Ei kuitenkaan lähelläkään 70-luvun kulta-aikaa.
 
90-luvun puolivälissä ilmestynyt Thrak on uudemmasta tuotannosta melkeinpä se tärkein levytys. Äärimmäisen massiivista ja kaaottista musiikkia, jota tasapainottaa muutama rauhallinen kappale (Walking on Air, One Time). Jotkut pitävät epätasaisena kokonaisuutena, minä en. Mielestäni miltei parempi kokonaisuus kuin uusimmalla. Suosittelen.
 
The ConstruKction of Light oli ehkä vähän hakemista kokoonpanomuutosten jäljiltä (vaihteeksi), joskin sekin toimii mainiosti tietyssä mielentilassa ja tietyllä avoimuudella.
 
The Power to Believellä toimii edellisellä albumilla tavoiteltu uusi tyyli paljon paremmin, ja se onkin itseasiassa todella mieleinen levy. Tältä ei kuulosta mikään muu bändi. Vähän kuin Thrak vähemmän kaaottisena, kuulostaen silti taas aivan uudelta.
 
Harvat yhtyeet ovat kyenneet luomaan yhtä tasokasta discografiaa. Jopa Beat ja Three of a Perfect Pairkin ovat tasokkaita levytyksiä, ainoastaan KC-asteikko vie oman veronsa. Jos jokin musiikki ja jonkun yhtyeen ura pitäisi luokitella progressiiviseksi, niin nostaisin King Crimsonin esille. King Crimson = progressiivisuus. Täytyy ottaa huomioon, että siinä missä lähes jokainen itseään progressiiviseksi 70-luvulla nimittänyt yhtye on vajonnut pysyvästi suohon jossain vaiheessa uraansa (Yes, Genesis jne.), on KC onnistunut tekemään vähintään laadukasta musiikkia jo viidellä vuosikymmellä. Yleensä kuitenkin sitä itse parhautta.
 
Ainiin, muistinko mainita, että King Crimson on ehkä maailman paras bändi?

Ainiin, muistinko mainita, että King Crimson on ehkä maailman paras bändi?
 
Mitenniin ehkä?

inkogniton viestin kanssa olen oikeastaan täysin samaa mieltä, heh.

THRAK on aikas tylsä, mutta PTB on aivan saatanan kova. KC:n paras levy on kylläkin Starless and bible black.

Olen aina kummastellut Three of a Perfect Pair-levyn syrjintää KC-fanien keskuudessa.
Kelpo levy tuokin. Alku levystä on aika poppikamaa ja sitten puolet on psykompaa touhua. Tosin joku Starless and bible black rakentuu periaatteessa samalla lailla.

KC:n paras levy on kylläkin Starless and bible black.
 
Kannattaa siis tutustua tämän kauden livelevyihin. Muistaakseni S&BB:n biiseistä suurin osa live-äänityksiä.

Muistaakseni S&BB:n biiseistä suurin osa live-äänityksiä.
 
Jep, Amsterdamin keikalta 1973. "Night Watch" tuplalla koko (?) keikka.

Jep, Amsterdamin keikalta 1973. "Night Watch" tuplalla koko (?) keikka.
 
Näin on. Joitain overdubbeja on kyllä SABB:lle tehty. Great deceiver-boksi pitäisi kyllä hankkia.

Mitä pidätte The Deception Of The Thrush -levystä? Rastaan harhautus!
Omasta mielestäni aivan kamala, paitsi ensimmäisessä kappaleessa eräs kitaralla soitettu lyhyt kohta.

Mitä pidätte The Deception Of The Thrush -levystä? Rastaan harhautus!
Omasta mielestäni aivan kamala, paitsi ensimmäisessä kappaleessa eräs kitaralla soitettu lyhyt kohta.
 
Eikö tuo ole kokoelma The ProjeKcts -boksista? Jotkut pitävät kyseisestä kaudesta KC:n tuotannossa, toiset eivät. Itse lukeudun ensimmäisiin, ja pidän ProjeKctsia parhaana juttuna, mitä bändi on 90-luvulla tehnyt.