Aihe: Laulajan ääni menossa? 1 | |
|---|---|
 Sgandalf01.10.2003 22:19:19 | |
Ajattelin tässä näin rumpalin ominaisuudessa hieman tiedustella asiantuntijoilta neuvoja ja vinkkejä. Tilanne on siis seuraavanlainen: Thrash-mättöbändimme laulajan (vai olisiko "huutaja" parempi termi?) ääni on alkanut parin viime kuukauden ajan temppuilemaan aina entistä pahemmin. Tänäänkin treeneissä miehen ääni petti heti muutaman ensimmäisen biisin jälkeen ja hyvä että sai puhutuksi pariin toviin. Mistään teknisestä laulannasta ei todellakaan ole kyse, vaan lajityypille ominaisesta melodiaa tapailevasta huutamisesta. On päivänselvää, että tällainen laulutapa tietysti rasittaa ääntä, varsinkin kun miehellä ei ole minkäänlaista koulutusta hommaan, mutta hämäräksi tapauksen tekee se, että vaikka hänellä on laulamisesta ja ties mistä örisemisestä kokemusta jo vuosia, niin ongelmat alkoivat vasta nyt. Onko kaverin ääni palamassa loppuun, vai voiko asian vielä korjata? Hänen isoäidilläänkin on kuulemma ongelmia äänensä kanssa kirkkokuorossa, eli voisiko kyseessä olla sukuvika? Eli siis, olisiko kellään heittää asiantuntijavihjeitä, miten tilanne saadaan korjattua, lämmittely- ja hoito-ohjeita yms. niksejä, tai edes tilannearviota? Kiitos jo etukäteen. Bewahret einander vor der Zweisamkeit | |
 ___Ozzy06.10.2003 09:59:36 (muokattu 06.10.2003 10:00:03) | |
Ensiapuna toimii hiljaa oleminen. Vähäänaikaan ei kannattaisi puhua. Olla hilijaa. Pidemmällä tähtaimellä suosittelisin oikean tekniikan hakemista siihen laulamiseen. Niin, ja jos intoa riittää, aina parempi treenata muitakin juttuja kuin vaan samaa huutamista. Toinen asia auttaa toisaalla oivaltamaan juttuja joista ei siellä uskonut olevan apua. (meni varmaan yli hilseen) Sitten varsinkin huuto/örinä/ärjynkarjunmurmur -jutuissa on myöskin tärkeää lämmittely, elikkäs tuo paljon puhuttu äänenavaus. Eihän sitä kylmiltään satasen aitoja... Eli siis kaikki tämä hälönpölö tiivistettynä kahteen sanaan, tokihan se on aina mukavampi jutella mukavia: Treenaus, Äänenavaus njaa... | |
 Cutter11.10.2003 00:33:49 | |
Kannattaa olla tosi varovainen äänensä kanssa. jos huonosti käy, saattaa kaverillas pian olla sellanen tilanne, ettei se enää ikinä pysty laulamaan/örisemään yhtään mitään jos äänihuulet vahingoittuu oikein pahasti. Mun kaverilla meinas ääni lähteä pysyvästi kun se laulo, vaikka kurkku oli kipeä laulamisesta ja ääntä ei tullu. Lääkäri määräs monen kuukauden ehdottoman puhumiskiellon. Kannattaa hoitaa äänihuuliaan ja tosiaan oppia tunnistamaan, millon kannattaa olla hiljaa ettei ääni lähde. Jos en väärin tiedä, niin örisijä-laulajillahan on kai sellanen oma tyyli laulaa että ääni kestää eikä öriseminen vahingoita äänihuulia... Nakit ja Muusi! | |
 Jesus Muerte15.10.2003 13:44:29 | |
Siinä örinämeiningissä on tärkeintä kurkun rentous. Ja yllättäen, niin kuin muussakin laulussa, sen äänen kannattaisi lähteä ihan muualta kuin kurkusta. Se nimittäin sattuu. Muistan itse joskus aikoinaan, kun rupesin pitkästä aikaa laulamaan noissa murinajutuissa ja ensimmäisenä oli neljän tunnin treenit, ei seuraavana päivänä oikein pystynyt puhumaan. Onneksi tekniikka kehittyi sitten ajan myötä, eikä enää sattunut vaikka olisi kuinka kiljunut karjunut ja murissut. | |
 d-iivil16.10.2003 09:55:00 | |
Rentous, äänentuoton helppouden omaksuminen myös laulettuna (ei me puhuessakaan pinnistetä). Nämä kaksi asiaa kun sisäistää, niin on jo aika pitkällä ja nämä molemmat kyllä löytyvät ajan kanssa, mutta niitä etsiessä kannattaa olla äänensä kanssa varovainen, sillä sanonta: "mikä ei tapa, se vahvistaa" ei juurikaan pidä paikkaansa kun laulamisesta / äänenkäytöstä on kyse. Eli kun rupeaa näyttämään siltä että laulajaltanne alkaa ääni reeneissä loppumaan, sanotte sille että istuu lopputreenit hiljaa nurkassa ja jatkatte vokaalitreenejä vaikka seuraavana päivänä, itseään ei tule laulaa piippuun. Nim. kolmena iltana peräkkäin yli 2,5h keikkasetti, eikä tunnu missään. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)