Bassot ›

Hienoa!
 
Niin. Mitä kehitystä G&L:n bassoissa on mun mielestä verrattuna vaikkapa Fendereihin.
No pikaisella miettimisellä mieleen tulee, että:
- Mainiot virittimet. Runko-osa, jonka ympärille kielet kiinnittyvät on tehty alumiinista ja tämä osa on kartoinmallinen, jolloin kielet ohjautuvat automaattisesti lähelle lapaa. Uutta on siis keveys ja käytännöllisyys. Kaulapainoisuudesta ei ole tietoakaan.
 
Enpä osaa pitää näitä perinteisiäkään virittimiä epäkäytännöllisinä. Kauhean keveitähän ne toki eivät ole. Toisaalta en ole kaulapainoisuutta kokenut juurikaan Fenderin suunnittelemien bassojen ongelmaksi, lukuunottamatta yhtä G&L mallia. Tuo StingRay on ainakin ihan tasapainoinen. Ja minä olen aika hysteerisen tarkka siitä että soitin ei saa olla yhtään kaulapainoinen. Yksi mihin tuo paino lavassa vaikuttaa suoraan on ne kuuluisat deadstopit. Toisethan lisäilevät sinne lapaan kaikenlaisia metallilätkiäkin.
 
- Talla on jämäkkä ja laadukasta tekoa, ja säätäminen on helppoa.
 
Parempaan tai huonompaan, niin tämä muuttui jo MusicManissa. Ja kukas se oli kun vertailutti ulkonäöllisesti varhaista stingRayn tallaa Geeällään ja tulikin äkillinen "ahaa" elämys. Soundillisesti minulle on alkanut tulemaan sellainen ajatus, että mitä painavampi talla sitä vähemmän se puun ominaissoundi pääsee esille. Se alkaa hallitsemaan se talla sitä meininkiä. Jotkut tykkää ja toiset ei. Näitä aina esille nousevia mielipidekysymyksiä tämä. Säätöjen kannalta en ole lukuisia kertoja fenderin peltitallaa säätäessäni (kavereiden ja omien bassojen) kertaakaan törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin tai vaikeuksiin. Muutaman kerran olen kyllä lukenut säätövaran loppumisesta kesken, mutta se ei ole liittynyt mitenkään tallan rakenteeseen.
 
- G&L bassojen elektroniikka on todella monipuolinen. Mikeissä on todella antava ulostulo ja ainakin L-2000 saa soundeja joka lähtöön. Tärkeä muutos esim Leon edellisiin luomuksiin Jazziin, Presariin ja Musariin on se, että bassossa on aktiivietuaste, jonka saa kytkettyä päälle ja pois.
 
Tuo monipuolinen elektroniikka on kiva lisä sellaiselle, joka tykkää kaivella yhdestä bassosta mahdollisimman monta erilaista soundia ulos, mutta siihenkin minulla on nykyään tullut sellainen "mutta". Näet uskon vakaasti, että kaikista bassoista tulee se yksi hyvä soundi ikäänkuin "luonnostaan" ulos. Nyt jos soittaja alkaa sitä jälkeenpäin elektroniikalla muttamaan, niin siihen muutettuun soundiin tulee aina sellainen elektroniikan haju ja maku. Siksipä kolvailin Musariinkin piuhat suoraan mikiltä jakille, ja ohitin siis kaiken elektroniikan. Omissa rakenteluissani minulla on ollut kolme vaihetta. Aloitin ns. volumepotikallisella kaudellani. Sitten minulle tuli aktiivielektroniikkojen kausi, ja nyt olen päätynyt mikki suoraan jakille menetelmään. Toisinaan olen kyllä harkinnut on/off kytkimen lisäämistä noihin. Välillä nuo mitään tekemättömät potikat tuossa Musarissani harmittavat minua. Siis nyt modauksen jälkeen. Toisaalta haluan pitää tuon sellaisena, että sen voi nopeasti perua sen modauksen jos tulee vaikka tarve myydä pois tuo basso. Hotit mikit eli kauhean antava ulostulo ei aina toimi kovinkaan hyvin putkivahvistimien kanssa. Sitä etuastepierua alkaa ilmenemään liian varhaisessa vaiheessa ja tatsi on vaikeampi hallita.
 
- Ja taitaapa nuo Jenkki G&L:ät olla jopa pitkälle aitoa käsityötä, jos se jotain kiinnostaa.
 
Tämäpä juu. Toisaalta Leo selvästi peruutti yhdestä aiemmin melko mullistavana ja tärkeänä keksintönä pitämästäni jutusta, eli siitä ideasta että tehdään mahdollisimman halvalla mahdollisimman hyvää mahdollisimman monille. Fenderithän ovat alusta lähtien olleet mitä suurimmissa määrin nimenomaan sarjatyönä tehtyjä soittimia. Ja äkkiä sen huomaan kun Fenderiä katselee miten niitä desing-ideoita on kehitelty nimenomaan sarjatyö mielessä. Toisaalta G&L:ästä ei löydy äkkiä mitään sellaista desing ratkaisua mikä varsinaisesti vaatisi käsityötä. Tavallaan ne sarjatyön vaatimuksia mukailevat ideat tehdään nyt sitten vain käsityönä. Suhtautumiseni on hieman ambivalentti tähän muutokseen.
 
No ainakin noi tuli näin äkkiseltään mieleen.
 
Omassa bassossani on tosiaan kaula kiinni kolmella ruuvilla, ja sitä monen oudoksuu. En vain ole itse keksinyt, mitä haittaa siitä on.
 
Mainioita bassojahan nuo G&L:ät on, minunkin mielestäni lukuunottamatta sitä yläsarvetonta mallia joka oli aivan liian kaulapainoinen kun sitä takavuosina testailin. Vankka peli toki sekin sellaiselle joka ei kaulapainoisuutta pidä vikana.
 
Noista suunnitelmiin tehdyistä muutoksista voikin sitten olla montaa mieltä. Toisille ne on parannuksia ja toisille huononnuksia. Tämä on ihan siitä kiinni että mitä soittimeltaan hakee. Ulkonäkö on sitten sellainen mielipidekysymys parhainta luokkaa. Yksi tykkää yhdestä ja toinen toisesta. Jos minulla olisi ollut tuollainen G&L runko johon olisi pitänyt tehdä kaula uusiksi, niin tuskin olisin matkinut sitä lapaa alkuperäisestä. Se jotenkin, tuota, hmm. Kolmepulttinen kaula on varmasti hyvä ja toimiva ratkaisu. En keksi mitään ihmeellistä siitä näin äkkiseltään.
 
Fenderit, Musarit vai GeeÄllät? Nojoo, meikä soittaa mieluiten Teijo-bassoilla. :)