Yleistä keskustelua musiikista ›

Insinöörit on hassuja olioita. Niitä on kiva härnätä. :) Sitten ne mongertaa kaikkea jännän kuuloista millä ei oikeasti ole mitään merkitystä kenellekään muulle kuin toisille insinööreille. *myhiö*
 
En mä tarkoittanut ,että pitäs teknisten speksien perusteella musan tallennusmuotoa valita.Kukin kuunnelkoon millä tykkää.Kriteereitä on muitakin kuin tekniset arvot.

Joo, eli kyllä se totuus on siellä hinnassa, kun näitä juttuja on lukenut ( siis omalta osaltani ). Itsekin olen sen huomannut, että käytettyjä kyllä löytyy suhteellisen edullisesti, mutta uutena ei. Ja muutenkin liian vähän uusien artistien levyjä julkaistaan vinyylimuodossa. Ja itselläni on vielä tapana ostaa levy silloin, kun se julkaistaan niin julkaisisivat sitten aina samalla kertaa kaikki painokset. Ja pitäisi nähtävästi asua siellä iki-ihanassa Helsingissä, että olisi jotain tällaisia kauppoja, josta levyjä ostaa voisi. Eli kai se on vaan sitten ainakin tällä erää unohdettava ja tultava toimeen cd:den kanssa. Kyllä se hinta vaan niin paljon merkitsee opiskelijan budjetissa.

Ja vinyyliltä voi syyä pitsan !

Ite haluisin kovasti ostaa vinyyleitä, mutta tää 19 vuoden asuminen kaupungissa jossa on levykauppojen kulta-aikanakin ollu niitä korkeintaan sen kaks kappaletta ei oo oikeen antanu mahdollisuutta ostella vinyyleitä. Ja sitten tulee taas tää kynnys että ne pitäis jostain tilata ja tilaten ne ovatkin sitten kalliimpia kuin nuo cd:t.
 
Saa nyt nähä kun Tampereelle muutan syksyllä miten tilanne muuttuu. Ajattelin ostaa kyllä nyt kunnon levarin, vaikkei levyjä olekaan. On niissä vinyyleissä toi fiilis-aspekti aika suuri mullakin vaikka käytännön syistä suosinki enemmän cd:tä. Joskus nuorempana ostelin joitain vähän kalliimpia keräilyvinyyleitä, mutta innostus lopahti ja myin kamat ja levyt pois. Ikävä ei ole kyllä tullut, mutta onhan tuo mukava että on mahdollisuus ostaa mikä tahansa formaatti siitä julkaistusta albumista.

Ehdit vielä näkemään paljon kummempaakin, kunhan avaat silmäsi ja ikää karttuu. :)
 
Ah, niin isällistä.
 
Joka tapauksessa, enpä ole vielä klasarivinyyliin törmännyt, joka olisi äänenlaadultaan yhtä lähellä konserttisalissa paikan päällä kuultua teosta kuin laadukkaimmat CD-taltioinnit (jotka nekin ovat toki kaukana "autenttisesta"). Mutta kaipa sekin on vain subjektiivinen "mielipidekysymys". ;)

Miten sä oot onnistunut? Mullo vieläkin muinaismuistona iso laatikollinen kasetteja, joista varmaan joka toisessa on nauha pitkältä matkalta rutussa tai sitten soundi on muuten vaan turhan lo-fi. Tuossa just hieman kuuntelin niitä tuhnunauhoja pohjalta "heittäiskö veke vai säästäiskö nostalgiamielessä"? ... ja se kelaaminen ja biisin hekeminen rassaa hermoa. Ei jaksa moista enää vanhana. Voi olla, että olis pitänyt nuorempana satsata laatunauhoihin sekä huolelliseen käsittelyyn. Eikä ainakaan huudattaa niitä kasetteja huonoilla autostereoilla.
 
En tiedä. Meikän nauhat on tuollaisessa isossa pahvilaatikossa sikin sokin. Siellä on jopa isäpuolen nauhoja jostain mistä lie ajalta. Tais c-kasetti tulla joskus 60-luvulla? Pari vuotta sitten kaivoin kellarista esille ja valkkasin sieltä muutaman kymmentä nauhaa tuohon kuunteluun. Kaikki toimii vallan mainiosti. Kirpputorilta on nyt tullut kanssa osteltua noita kun niitä saa suurinpiirtein ilmaiseksi. Ihan hauskaa musiikkia olen löytänyt.
 
Yksi tuli kyllä nyt mieleen, ja se on tuo kelailu. Minä kun kuuntelen vinyylit, CD:t ja kasetit periaatteessa samalla metodilla. Ja se on sellainen että laitan äänitteen alusta soimaan ja kuuntelen sen loppuun. En koskaan soittele sieltä vain yhtä biisiä välistä ja siirry johonkin muuhun äänitteeseen. Luulen että se jatkuva kelailu tekee eniten hallaa kaseteille. Ja välillä kun olen ostanut vinyylilevyjä käytettynä niin on tullut huomattua että joiden kappaleiden alussa voi olla hurjiakin kuoppi ilmeisesti sen jäljiltä että joku on kuunnellut vain sen yhden biisin siitä välistä.

DVD on ihan yhtä huono kuin VHS. Kun on katsellut laadukkaasta monitorista HD-tasoista kuvaa, lähinnä itkettää, kun sen joutuu runttaamaan DVD:lle. IMHO.
 
DVD:hän oli vanhentunutta tekniikkaa jo ilmestyessään. DVD:ihin on kuitenkin tällä hetkellä tyytyminen, eikä Blu-Ray ja/tai HD-DVD:kään valitettavasti ole sellainen harppaus eteenpäin, mitä olisi toivonut. Kaipa kohta saa kuitenkin olla myymässä DVD-kokoelmaansa pois.
 
1080p-HD-telkuilla päästäneen kyllä jo aikas siedettävään kuvanlaatuun :). Vaan milloinkahan mahtaa meikäläisellä olla moiseen varaa... puhumattakaan riittävän tilavasta kotiteatterihuoneesta kohtuullisella akustiikalla.

Vinyyli on paras, cd on paras ja kasetti kans. Ostan minkä halvimmalla saa.
 
Mutta jumalauta et soi Kraftwerk kuulaasti lp:ltä, jopa tolla mun harvinaisen paskalla soittimella. Housut pitää aina puolta kääntäessä käydä vaihtamassa.

Vinyyli on paras, cd on paras ja kasetti kans. Ostan minkä halvimmalla saa.
 
Mutta jumalauta et soi Kraftwerk kuulaasti lp:ltä, jopa tolla mun harvinaisen paskalla soittimella. Housut pitää aina puolta kääntäessä käydä vaihtamassa.
 
ns. laittamattomasti lohkaistu! +

Mitäs nettikauppoja on joista voisi vinyyleitä tilata?Tarkoituksena olisi ostaa joku Guns N' Rosesin vinyyli.
 
Näitä keskusteluja kannattaa myös lukea:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=5184931

Yksi tuli kyllä nyt mieleen, ja se on tuo kelailu. Minä kun kuuntelen vinyylit, CD:t ja kasetit periaatteessa samalla metodilla. Ja se on sellainen että laitan äänitteen alusta soimaan ja kuuntelen sen loppuun. En koskaan soittele sieltä vain yhtä biisiä välistä ja siirry johonkin muuhun äänitteeseen. Luulen että se jatkuva kelailu tekee eniten hallaa kaseteille. Ja välillä kun olen ostanut vinyylilevyjä käytettynä niin on tullut huomattua että joiden kappaleiden alussa voi olla hurjiakin kuoppi ilmeisesti sen jäljiltä että joku on kuunnellut vain sen yhden biisin siitä välistä.
 
Voi olla, että hirmu kelailu on venäyttänyt mun nauhat. Sitä on nimittäin harjoitettu. Samoin useampikin päälleäänitys on tullut tehtyä. Toinen homma on nuo ö-luokan autostereot, joilla noita nauhoja on myllytetty. Siellä on varmaan ollut kuutio pölyä äänipäiden ja nauhan välissä. Myös nauhan laatu varmaan vaikuttaa säilyvyyteen -olisiko kromi- ja metallinauhat kestävämpiä, kuin tavallinen ferro? Mulla on kyllä kotona myös huippuluokan onkyo-kasettidekki, mutta sekään ei tietenkään pelasta jo pilattuja nauhoja.
Vinyyli on mun mielestä formaateista kestävin, jos levyjä käsittelee ja säilyttää huolella -ei ainakaan tapahdu kemiallista rapautumista, kuten kaseteeteissa tai cd:issä. Ja vinyylilevy kyllä kestää käyttöä, jos vain muuten levyä käsittelee hyvin eikä soita huonolla neulalla. Mulla on vinyylejä, joita oon kuunnellut aktiivisesti jo 30 vuotta, mutta edellenkin ne soivat erittäin fantastisesti.

Näitä keskusteluja kannattaa myös lukea:
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/print.php?p=5184931
 
No perhana olihan siellä se Appetite.Taisin katsoa vähän hätäisesti.Sitä se vinyylihulluus teettää...
Onko kukaan tilannut levyjä eil.com nettikaupasta?Siellä on paljon Gunnari levyjä ja melko halpojakin osa.

Vinyyli on mun mielestä formaateista kestävin, jos levyjä käsittelee ja säilyttää huolella -ei ainakaan tapahdu kemiallista rapautumista, kuten kaseteeteissa tai cd:issä. Ja vinyylilevy kyllä kestää käyttöä, jos vain muuten levyä käsittelee hyvin eikä soita huonolla neulalla. Mulla on vinyylejä, joita oon kuunnellut aktiivisesti jo 30 vuotta, mutta edellenkin ne soivat erittäin fantastisesti.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun en ole ennen tällaisesta kuullutkaan, että mikä sen CD:n muka tuhoaa? Mulla on noin 20 vuotta vanhoja CD:itä, jotka nekin ovat kuin uudessa kunnossa.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun en ole ennen tällaisesta kuullutkaan, että mikä sen CD:n muka tuhoaa? Mulla on noin 20 vuotta vanhoja CD:itä, jotka nekin ovat kuin uudessa kunnossa.
 
Siihen sisukseen iskee korroosio? Jotain metalliahan se on?

Ihan mielenkiinnosta kysyn, kun en ole ennen tällaisesta kuullutkaan, että mikä sen CD:n muka tuhoaa? Mulla on noin 20 vuotta vanhoja CD:itä, jotka nekin ovat kuin uudessa kunnossa.
 
CD:n tullessa muistaakseni ennustettiin, että CD:t kestää noin 15-20 vuotta maksimissaan. Tämä on osoittautunut harhaksi. Kuitenkin ajan saatossa CD rappeutuu nopeudella, joka riippuu levyn laadusta.

Siihen sisukseen iskee korroosio? Jotain metalliahan se on?
 
http://www.mv.com/ipusers/richbreton/m/files/cd_rot.htm
 
http://www.rdrop.com/~half/General/CDRot/CDRot.html
 
"We were all told that CDs were well-nigh indestructible when they were introduced in the mid '80s," (Dan) Koster says. "Companies used that in part to justify the higher price of CDs as well."
 
He went through his collection and found that 15 percent to 20 percent of the discs, most of which were produced in the '80s, were "rotted" to some extent.
 
The rotting can be due to poor manufacturing, according to Jerry Hartke, who runs Media Sciences Inc., a Marlborough, Mass., laboratory that tests CDs.
 
The aluminum layer that reflects the light of the player's laser is separated from the CD label by a thin layer of lacquer. If the manufacturer applied the lacquer improperly, air can penetrate to oxidize the aluminum, eating it up much like iron rusts in air.
 
But in Hartke's view, it's more common that discs are rendered unreadable by poor handling by the owner.
 
"If people treat these discs rather harshly, or stack them, or allow them to rub against each other, this very fragile protective layer can be disturbed, allowing the atmosphere to interact with that aluminum," he says.

But in Hartke's view, it's more common that discs are rendered unreadable by poor handling by the owner.
 
Luulisin, että tuosta on lähinnä kyse. Jos kerran CD:itä markkinoitiin "ikuisina", niin voi olla, että kuluttjat eivät ole vaivautuneet pitämään niistä yhtä hyvää huolta kuin vinyyleistä.
 
Ja tosiaan itselläni ei minkäännäköisiä merkkejä minkäänasteisesta korroosiosta tai kulumisesta ole. Tarkistin juuri ja vanhin CD:ni on 23 vuoden takaa. Toisaalta ovatpa nuo vinyylitkin säilyneet 70-luvultakin ihan hyväkuntoisina (kansien kulumista lukuunottamatta).

Luulisin, että tuosta on lähinnä kyse. Jos kerran CD:itä markkinoitiin "ikuisina", niin voi olla, että kuluttjat eivät ole vaivautuneet pitämään niistä yhtä hyvää huolta kuin vinyyleistä.
 
Ja tosiaan itselläni ei minkäännäköisiä merkkejä minkäänasteisesta korroosiosta tai kulumisesta ole. Tarkistin juuri ja vanhin CD:ni on 23 vuoden takaa. Toisaalta ovatpa nuo vinyylitkin säilyneet 70-luvultakin ihan hyväkuntoisina (kansien kulumista lukuunottamatta).
 
Miulla on parissa levyssä ollut tuota korroosiota. Ihan hyvin pidettyjä olivat. Niinkuin tuossa sanottiin, _useimmissa tapauksissa_ kyse on huonosta pidosta. Useimmissa mutta ei aina. Toisessa linkissä tuolla oli kuviakin ja aika samalta nuo pari pilalle mennyttä omaa levyä näyttävät. Tai taisi mennä roskiin jo taannoin ne. Kasarin niitä ihan ekoja cd-levyjä.

Miulla on parissa levyssä ollut tuota korroosiota. Ihan hyvin pidettyjä olivat. Niinkuin tuossa sanottiin, _useimmissa tapauksissa_ kyse on huonosta pidosta. Useimmissa mutta ei aina. Toisessa linkissä tuolla oli kuviakin ja aika samalta nuo pari pilalle mennyttä omaa levyä näyttävät. Tai taisi mennä roskiin jo taannoin ne. Kasarin niitä ihan ekoja cd-levyjä.
 
Jep, no ei kai auta kuin toivoa, ettei mulle käy samalla tavoin ja, että valmistusmetodit olisivat sen verran kehittyneet, ettei tuota korroosion vaaraa ainakaan enää 2000-luvulla painetuilla levyillä ole.