Yleistä keskustelua musiikista ›

Aina välillä tulee noita uutuuksia hankittua vinyylinä.Deep Purplen Rapture Of The Deep viimeksi ja Mountainin Twin Peaks uusintapainoksena ihan paksulla vinyylillä.

ihan paksulla vinyylillä.
 
= 180 gramman vinyyli.

Haluaisinpa nähdä sen hifistin, blaa blaa blaa
 
Ehdit vielä näkemään paljon kummempaakin, kunhan avaat silmäsi ja ikää karttuu. :) Insinöörit mittaa ja mittaa, mutta samaan aikaan toisaalla ihmiset kuuntelevat musiikkia.

Miul on yksistään joku 250 Iron Maiden vinyyliä :)
Sain isältäni aikanaan hänen vanhoja blues ja (hard) rock vinyyleitä ison nivaskan ja itse olen ostanut loput. Nyt vinyyleitä on kasassa joku karvan reilu 1000 kappaletta.
 
Minulle vinyyli on tosiaan SE formaatti josta diggailen eniten. Niistä tulee hyviä muistoja mieleen... kuinka jossain aseman bussipysäkillä kaverin kanssa notkuttiin pillifarkuissa ja nahkatakeissa joidenka päällä vielä farkkuliivi (siis rässiliivi) päällä täynnä merkkejä ja mustalla tussilla kirjoitettuja "THRASH METAL RULES!" tekstejä yms. Siinä sitten vertailtiin uusimpia löytöjä mitä divareista ja levykaupoista löytyi. Esim. Tankardin levyjen kansille repeiltiin ja mua ketutti kun kaveri sai 5mk hintaan Exoduksen Bonded By Blood vinyylin ja mie jouduin maksaan 25mk :)
 
Vinyyleihin liittyy niin paljon enemmän kaikkea... taidetta, historiaa, muistoja, fiiliksiä jne. jne.
 
Ben_D: Minäkin myin muutamia vinyyleitä pois kun halusin CD-kiekkoja, ei olisi pitänyt. Onneksi myöhemmin sain metsästettyä suuren osan takaisin, tosin sain maksaa paljon enemmän niistä kuin mitä itse sain myytäessä. Esim. Coronerin vinyylit.

Nostalginen fiilistely onkin sitten asia erikseen - kyllä vanha Kissikin kuulostaa "paremmalta" vinyyliltä, mutta se taas johtuu siitä, että se tuo mieleen lapsuusmuistoja. Kun on CD keksitty, en näe syytä tyytyä vinyyliin - katsonhan minä mieluummin DVD:täkin kuin VHS:ää, vaikka se VHS-formaatissa oleva Metallican Cliff 'em All tuokin ah niin nostalgisia viboja.
 
Musta cd:n ja vinyylin äänenlaadusta voi ihan perustellusti väitellä, mutta en mä todellakaan kaipaa c-kasetteja takaisin. Itse asiassa tarkoitus on hävittää ne kokonaan ja ostaa niissä olleet levyt vinyylinä tai cd:nä ja siirtää loput tietokoneen kautta cd:lle. Ääntä ja kuvaa ei musta voi oikein verrata keskenään. Tuskin kukaan voi väittää VHS:n olevan parempi kuin DVD:n. Mutta ei DVD ole taatusti niin hyvä kuin leffojen katsominen oikeassa leffateatterissa, vaikka kuinka olisi korkeatasoinen kotiteatteri.

Mä oon hifisti ja käytän vain vinyyliä. Kannattaa tottua siihen, että maailmassa on virhe.
 
Hoho, mikä aforismi! +

Ehdit vielä näkemään paljon kummempaakin, kunhan avaat silmäsi ja ikää karttuu. :) Insinöörit mittaa ja mittaa, mutta samaan aikaan toisaalla ihmiset kuuntelevat musiikkia.
 
On se kiva olla insinööri juu kun ei ymmärrä noista vinyylihapatuksista mitään. Paperilla CD on laadultaan parempi formaatti, mutta kuuntelija tuo siihen oman käsityksensä siitä, mikä on hyvää ja mikä ei. Kvantitatiivinen lähestymistapa kun ei vaan toimi näissä jutuissa vaikka kuinka mittaisi kun toisen hyvä on toisen huono.
 
Ja, for the record, mä tykkään CDistä enemmän. On mulla pari vinyyliä joita tulee joskus soitettua, kun kerran talossa levysoitin on, mutta ei niitä yleensä jaksa alkaa säätämään.

Vinyylit on kivoja, mutta 70-luvulla musiikkiharrastuksen aloittaneena mulla ei oo c-kasettia yhtään ikävä. Nostalgiavitsinä menee, mutta enempään käyttöön en moista hässäkkää kaipaa. Niin monta kymmentä metriä minäkin oon saanut kaivaa nauhaspagettia nauhurin uumenista, kuunnella tuhnua ja venähtänyttä soundia sekä räplätä reistailevien vetoakselien kanssa.

Vinyylit on kivoja, mutta 70-luvulla musiikkiharrastuksen aloittaneena mulla ei oo c-kasettia yhtään ikävä. Nostalgiavitsinä menee, mutta enempään käyttöön en moista hässäkkää kaipaa. Niin monta kymmentä metriä minäkin oon saanut kaivaa nauhaspagettia nauhurin uumenista, kuunnella tuhnua ja venähtänyttä soundia sekä räplätä reistailevien vetoakselien kanssa.
 
Outoa, myös musiikkiharrastuksen 70-luvulla aloittaneena olen siirtynyt täällä musahuoneessa kokonaan c-kasettien kuunteluun. Sinä aikana (seitkeetluvulta tähän päivään) kun olen noita kasetteja kuunnellut, on yhden kerran (1) mennyt nauha poikki. Enemmän miulla on mennyt cd-levyjä pilalle kuin kasetteja. Myös nykyinen "studio" on Yamahan kasettineliraituri. :) Ja hauskaa on ollut.

VHS on uusi vinyyli, varokaa vaan kaikki DVD-keräilijät. Älkää hukatko niitä Bud Spencer & Terrence Hill:ejä...
 
DVD on ihan yhtä huono kuin VHS. Kun on katsellut laadukkaasta monitorista HD-tasoista kuvaa, lähinnä itkettää, kun sen joutuu runttaamaan DVD:lle. IMHO.
 
edit: Siis se on vaan vähän eri tavalla paska. Ei kelpaa. Yök.

Ben_D: Minäkin myin muutamia vinyyleitä pois kun halusin CD-kiekkoja, ei olisi pitänyt. Onneksi myöhemmin sain metsästettyä suuren osan takaisin, tosin sain maksaa paljon enemmän niistä kuin mitä itse sain myytäessä. Esim. Coronerin vinyylit.
 
Mä en vaihtanu niitä CD:in vaan vedin nesteenä nahan alle festereilla :) Coronerin vinyyleitä oli Poppa Joessa hintaan 5 vai 6 euroa, joka on yhtäkuin ilmainen niinkin loistavasta yhtyeestä.

Ehdit vielä näkemään paljon kummempaakin, kunhan avaat silmäsi ja ikää karttuu. :) Insinöörit mittaa ja mittaa, mutta samaan aikaan toisaalla ihmiset kuuntelevat musiikkia.
 
Niin ne mittausarvot on absoluuttisia ja objektiivisia.Kuuntelukokemus taas on aina subjektiivinen kokemus.

Niin ne mittausarvot on absoluuttisia ja objektiivisia.Kuuntelukokemus taas on subjektiivinen kokemus.
 
Insinöörit on hassuja olioita. Niitä on kiva härnätä. :) Sitten ne mongertaa kaikkea jännän kuuloista millä ei oikeasti ole mitään merkitystä kenellekään muulle kuin toisille insinööreille. *myhiö*

Niin ne mittausarvot on absoluuttisia ja objektiivisia.Kuuntelukokemus taas on subjektiivinen kokemus.
 
Niin, tällä hetkellä vaan taitaa olla vielä kovin puutteellisia nuo asiat mitä äänentoistosta pystytään mittaamaan, yleensähän lehdistössä mitataan taajuusvaastetta, häiriöetäisyyttä, säröä ja jotain muita juttuja vähän laitekohtaisesti, vahvistimista esim kanavatasapainoa. Taitaa vaan olla niin, että vaikka monikin laite saa noista mittauksista erinomaisia tuloksia, niin eroja noiden laitteiden välillä silti on. Äänen osalta tullaan varmaan tulevaisuudessa löytämään monta mitattavissa olevaa asiaa, joista nyt ei kunnolla ymmärretä. Äänen vaiheeseen liittyvät asiat (joista minä en ymmärrä mitään) kuulunevat ainakin tuohon listalle. Joten voipi olla, että ne subjektiiviset arviot _saattavat_ olla jossain kohdassa insinööriä viisaampia.

Eihän tässä kannata ruveta CD-levyjä mihinkään pois vaihtamaan, kun kohta tulee kuitenkin joku mullistava uusi formaatti, jonka jälkeen voi alkaa hehkuttamaan perinteisen CD:n paremmuutta siihen nähden. :)
 
Itsellä ei ole vinyyleistä minkään sortin kokemuksia, mutta (korjatkaa jos olen väärässä), mutta eikös ne kulu hieman joka kuuntelukerralla kun neula raahaa levyä pitkin?

Vinyylifriikit on hassuja olioita. Niitä on kiva härnätä. :) Sitten ne mongertaa kaikkea jännän kuuloista millä ei oikeasti ole mitään merkitystä kenellekään muulle kuin toisille vinyylifriikeille. *myhiö*

Ja taas saatiin ketju jossa voi kinastella. Kaikki mistä lähtee ääni on kivaa, oli se sitten kirkas, musta tai syönyt nauhaa.
 
Mä olin aivan innoissani, kun vaihdoin kakkosauton tossa keväällä ja tässä uudessa on toimiva kasettisoitin. Pystyy sillä matkatessa kuuntelemaan vanhoja kassuja, joita ei ole kuunnellut vuosiin (vaikka mulla kasettidekkikin kyllä stereoista löytyy). Kun noita "ostokasettejakin" on vielä reilut 300 jäljellä ja varmaan sama määrä on niitä C-46, C-60, C-90 ja C-120 -nauhoja, joille on levyjä joskus nauhoiteltu. Ja kyllä, ne toimivat erittäin hyvin, eikä mun ole tarvinnut kaivaa sylttynauhaa äänipäistä elämäni aikana kuin muutaman kerran.
 
Olishan tuo kivaa, jos vinyyliäkin taas helpommin saisi. Siis ihan uusiakin levyjä. Niitä kun ei niin tule postimyynnistä tilaitua, kun postimaksut ovat yleensä aika suhteettomia levyn hintaan nähden.

Vinyylifriikit vinyylifriikeille.
 
Hähä, onneksi en ole vinyylifriikki vaan c-kasettikaheli.

Itse olen CD:n kannalla. Vinyyleitä tuli aikanaan kerättyäkin, mutta se niiden hipelöiminen taisikin olla siinä se mukavin puoli.
Oli siinä viehätyksensä istahtaa LP:den keskelle kalja kourassa ja kuunnella biisi sieltä, toinen täältä, mutta kun musiikkia tulee kuunneltua muutenkin periaatteessa aina, niin "arkikäytössä" homma oli vaan turhan vaivalloista. Sitten siinä tulikin jo paineita ostaa samoja levyjä kahdessa formaatissa, eikä sellaiseen ole oikein intoa eikä resursseja kun hyviä levyjä ostettavana muutenkin kokoajan.
 
Että siinä vaiheessa kun vinyylivallankumous rantautuu tännekkin kunnolla ja alatte CD-kokoelmianne myymään, niin pikaviestiä vain minulle :)