Kitarat: soittaminen ›

Vois tosiaan perehtyä noihin skaalojen rakenteisiin, mutta varmaan rajata hiukan esim. tätä valikoimaa http://www.looknohands.com/chordhouse/guitar/index_rb.html
Mitkä noista ois hyvä opetella? Jossain olikin aiheesta juttua, mutta en tähän hätään löytänyt. Jazzia en kuitenkaan ajatellut soittaa :)
Duurit ja mollit ja pentatoniset tietty ja dimi kait sekä harmooninen ja moodit sekä bluesskaala entäs muita?

Duurit ja mollit ja pentatoniset tietty ja dimi kait sekä harmooninen ja moodit sekä bluesskaala entäs muita?
 
Noi kun opettelet oikeasti hyviks niin, että ne on sulle muutakin kuin pelkkiä sormituksia, vedät kyllä vaikka sitä jatsiakin.

Noi kun opettelet oikeasti hyviks niin, että ne on sulle muutakin kuin pelkkiä sormituksia, vedät kyllä vaikka sitä jatsiakin.
 
Niin varmaan, mutta oisko jotain muita tutustumisenarvosia asteikkoja? Kun ei viittis kaikkii kahlata läpi.

...oisko jotain muita tutustumisenarvosia asteikkoja? Kun ei viittis kaikkii kahlata läpi.
 
Muuan arvostettu kitaristi Teemu Viinikainen mainitsi taannoisella klinikallaan, että hän aikanaan rajasi harjoiteltavat asteikot sen mukaan että mitä useimmin tarvitsee. Duurisävellajissa tarvitsee doorista, miksolyydistä ja joonista, mollisävellajissa lokrista, alt -asteikkoa (tai phr dominanttia) ja jazz-mollia. Siinä ne, millä pärjää aina ja kaikissa tilanteissa, ja jos ei pärjää, niin ainakin voi uskottavasti fuulata.

Ja kun noita opettelee, kannattaa muistaa vertailla niihin ihan tavallisiin asteikkoihin.
 
Esim. Vertaa tavallista Molli-asteikkoa Pentatoniseen molliin ja katso mitä tapahtuu.
Tuo auttaa sisäistämään asiaa, ainakin itsellä.

ja jazz-mollia.
 
Mikä asteikko tuo jazz-molli on?

Mikä asteikko tuo jazz-molli on?
 
Melodinen molliasteikko. Melodinen molli eroaa jazz mollista sillä tavalla, että melodinen molli on alas päin mentäessä erillainen, (6 ja 7 sijasta b6 ja b7) eli toisin sanoen luonnollinen molli. En tiedä onko tuo selitys mienkään virallinen, mutta noin olen sen itse järkeillyt. Valaiskaa joku minuakin?

Melodinen molliasteikko. Melodinen molli eroaa jazz mollista sillä tavalla, että melodinen molli on alas päin mentäessä erillainen, (6 ja 7 sijasta b6 ja b7) eli toisin sanoen luonnollinen molli. En tiedä onko tuo selitys mienkään virallinen, mutta noin olen sen itse järkeillyt. Valaiskaa joku minuakin?
 
Juu, eli jazzin melodinen molli. Onko jazz-molli virallinen nimitys?

Juu, eli jazzin melodinen molli. Onko jazz-molli virallinen nimitys?
 
On. Jos improvisoit kitaralla, niin soitat käytännössä aina jazz-mollia. Harvemmin ainakaan pop/jazz-improvisoinnissa melodista mollia sellaisenaan mietitään, vaan aina jazz-molli.
 
Nyt on kyllä pentatoniset asteikot jääneet liian vähälle huomiolle. monet jämähtää pentatonisissa vaan soittamaan sitä I-asteen pentatonista mollia. Esim. Alt-tyyppisen soinnun päälle voi hyvin vetää pentatonista mollia pientä terssiä ylempää.
 
Jos nyt jotain sanon tästä koko teoria-asiasta. Ei ole mitään järkeä alkaa opettelemaan vain yhtä osa-aluetta teoriasta. Ne kuitenkin kaikki nivoutuu jotain kautta toisiinsa, ja jos ei kiinnitä huomiota johonkin toiseen osa-alueeseen, niin toisesta taas saattaa jäädä huomaamatta todella olennaisia asioita. Eli ihan rohkeasti vaan 1/3-teorian oppikirja käteen ja siitä opettelemaan ja pikkuhiljaa eteenpäin.
 
Usein kysellään näitä asteikkoja, ja on kitaristeja jotka sanovat ne osaavansa. Tämä on monta kertaa ilmennyt niin, että he osaavat vain järjettömän kasan sormituksia ulkoa. Asteikkojen itsensä osaamisesta ei myöskään ole mitään hyötyä jos ei tiedä mihin niitä käytetään. Monet soittajat kompastuvat improvisoinnissa liian skaalakeskeiseen ajatteluun. Kuitenkin kun kuuntelee hienoa improvisointia levyiltä, niin esim. alt-asteikkoa ei lähes koskaan soiteta suoraan asteikkona, vaan se on joku fraasi jonka äänet kuuluvat alttiin.
 
Skaaloja on hyvä opetella, mutta kun ne oppii, niin ei kannata jämähtää niihin. Patistankin ajattelemaan sointuja ja niiden ääniä sekä selkeitä fraaseja skaalojen sijasta. Skaaloja opetellessa on myös tärkeää saada se soundi päähän, muuten mistään kaavoista tai sormituksista ei ole mitään hyötyä. Tätä voi helpoiten harjoitella äänittämällä loopperiin, tietokoneelle tai vaikka laittamalla Guitar Pro-ohjelman soittamaan esim. Dm7-sointua, ja kokeilemalla siihen esim. luonnollista mollia (aeolista moodia), doorista sekä fryygistä ja kuuntelemaan miten ne eroavat toisistaan. Jos sointuyhteyden haluaa vielä selkeämmäksi, niin esimerkiksi fryygisen kohdalla sointuun voi lisätä b9:n, joka on yksi sen moodin tunnusmerkeistä.
 
Jos liian sointukeskeinen ajattelu taas tympii niin ei hätää, perus rockissa on usein yksi sävellaji läpi kappaleen. Siihenkin saa paljon eloa pienellä vaivalla, kun esimerkiksi huomioi soitossaan välidominantit. Eikä se tarkoita, että pitäisi soittaa läpi joku skaala tai monsterilicki, yksikin ääni tai 2-3 äänestä koostuva fraasi yleensä riittää tuomaan paljon lisää mielenkiintoa soittoon.
 
Blaah, tällaista ajatuksen virtaa... Toivottavasti joku ottaa jotain tolkkua :-)
 
Edit: Kirotusvihreitä liikaa.

Muuten kimurantti1, kävitkö pääsykokeissa Oulun pop/jazz-konservatoriolle muutama viikko takaperin?

Muuten kimurantti1, kävitkö pääsykokeissa Oulun pop/jazz-konservatoriolle muutama viikko takaperin?
 
En käynyt. Oliko siellä joku Kim? :-)

En käynyt. Oliko siellä joku Kim? :-)
 
Eikun luin tuota kuvaustasi ja eräällä hakijalla oli hyvin paljon samoja esikuvia ja hyvin samankaltainen musiikkimaku. Siitä vaan ajattelin...
 
edit. Soittikin vielä kaiken lisäksi ihan hyvin.

Eli ihan rohkeasti vaan 1/3-teorian oppikirja käteen ja siitä opettelemaan ja pikkuhiljaa eteenpäin.
 
Pikakysymys tähän väliin:
 
Nimetkää joku helposti löytyvä 1/3-oppikirja.

Pikakysymys tähän väliin:
 
Nimetkää joku helposti löytyvä 1/3-oppikirja.
 
Tohtori Toonika. Siinä tulee vielä 2/3 ja 3/3 kaupan päälle.