Yleistä keskustelua musiikista ›

En kyllä ymmärrä mikä vastavallankumous tämä on. Indiehipsterimoppitukkateinit alkaneet ostella vinyyleitä vai? Kyllähän noita on koko ajan julkaistu ja myyty. Niissä medioissa joita seuraan, vinyyli on huomattavasti korkeammalla jalustalla, myös julkaisijan ja ostajan vinkkelistä.
 
On juu, mutta myynti on tähän asti ollut varsin marginaalista. Nyt myynnillä alkaa olla merkitystä, kuten jutusta selviää.

Olen soitellut viime aikoina 60, 70 ja 80 -lukujen vinyylejä joita on muutama sata, cd-soittimen hankkimisen jälkeen ei enää uusia ole tullut hankittua. Hommasin kuitenkin muutama vuosi sitten uuden lp-soittimen ja yllättävän hyvässä kunnossa vanhat levyt olivat.
 
http://www.stevehoffman.tv/forums/s … amp;highlight=red+hot+chili+peppers
 
http://www.stevehoffman.tv/forums/s … amp;highlight=red+hot+chili+peppers
 
Tuo uusi RHCP 4LP olisi kyllä pitkästä aikaa sellainen joka pitäisi hankkia. LP-versio on masteroitu suoraan analogi(!)-nauhoilta (on tosiaan analogi-vehkeillä nauhoitettu), ja tuon Hoffmannin pitäisi olla aika guru noissa hommissa. Masterointi on lp-versiossa täysin eri kuin cd:llä. Jotenkin tuntuu että tämä voisi olla yllättävän paljon kiinnostavampi tapaus "musikaalisemmilla" soudeilla.
 
Toivottavasti parista edellisestäkin RHCP-levyltä olisi vastaavat lähteet olemassa, että olisi joskus saatavissa kuuntelukelpoiset versiot. Hieman on ollut sellaista tietoa että ovat osin pilattu kuuntelukelvottomiksi jo aikaisemmissa työvaiheissa. (En ota kantaa musiikin laatuun, koska ei noita ole tullut muutamaa kertaa enempää kuunneltua täysin epäonnistuneen masteroinnin takia(?)

Jos c-kasetti tulee joskus takaisin, niin sitten voidaan kyllä odottaa myös heinäsirkkoja, ruttoa, jokien muuttumista vereksi ynnä muita pikku kepposia ja ratsumiehiä. Ei oo meinaan sitä formaattia ikävä, vaikka yksi kassillinen niitäkin on vielä jemmassa.

Joo. Tosiaan. Kuten Bonecrusher taisikin sanoa,niin tuo vinyylin ostaminen on itsessään aivan eri homma CD-levyn kanssa. Kun sitä siinä käsissään pyörittelee ja tsekkaa levyn kunnon. Aina priimakuntoisen käytetyn LP:n löydettyään voi tuntea itsensä voittajaksi.

Jaa, mun mielestä kun vinyyli on halvempaa kuin CD uutena, varsinkin tuolla reissue-puolella. Ja tarjontaakin tuntuu olevan yllin kyllin. En osaa?
 
Laitappa mulle linkki sellaiseen sivustoon, jossa lp:t on cd:tä halvemmat. Eli midpricet maksimissaan 9e ja normaalilevyt 17e. Noin siis keskimäärin. Jos sellaisen onnistut mulle näyttämään niin tilaan sieltä sitten tästä lähtien levyni.

Hifistille parempi äänenlaatu kääntää vaakakupin CD:n puolelle - olkoon vinyyli kuinka nostalginen formaatti tahansa. En erityisemmin kaipaa ylimääräistä rahinaa tai luonnottomasti sihiseviä ässiä musiikin höysteeksi.

Hifistille parempi äänenlaatu kääntää vaakakupin CD:n puolelle
 
Tästä varmaan lähtisi aika pitkä keskustelu (jota ei ole syytä käydä tässä ketjussa), mutta mainittakoon että tuo kertomasi on vain mielipide, josta moni on varmasti eri mieltä.

Jos c-kasetti tulee joskus takaisin, niin sitten voidaan kyllä odottaa myös heinäsirkkoja, ruttoa, jokien muuttumista vereksi ynnä muita pikku kepposia ja ratsumiehiä. Ei oo meinaan sitä formaattia ikävä, vaikka yksi kassillinen niitäkin on vielä jemmassa.
 
Kuulemma Ameriikassa on jossain kova sana nuo c-kasetit. Mie olen äänitellyt cd-levyjä jo jonkin aikaa c-kasetille ihan koska tykkään sen soundista enemmän.
 
Mutta vinyyli, myäh myäh myäh, tätä minä olen sanonut jo pitkään. CD on väistyvä formaatti.

Laitappa mulle linkki sellaiseen sivustoon, jossa lp:t on cd:tä halvemmat. Eli midpricet maksimissaan 9e ja normaalilevyt 17e. Noin siis keskimäärin. Jos sellaisen onnistut mulle näyttämään niin tilaan sieltä sitten tästä lähtien levyni.
 
Stupidossa on ollut halpaa vinyyliä, mutta myös halpoja cd:itä, uutuudet suht samoissa hinnoissa. Eli käyttämättömät levyt tasaisesti saman hintaisia. Noin yleisesti oon huomannut, että vinyylit on jopa hivenen halvempia..
Tottakai keräilyharvinaisuuksista joutuu maksaan enemmän. Sehän on yks vinyylin hienouksista, sen hinta säilyy (paitsi jos on joku ihan huono levy), kun cd:n hinta tipahtaa heti ostohetkellä ainakin kolmanneksen.
 
Saisi nyt vaan ostettua jo sen soittimen.
 
Edit: Mutta en mä kyllä uusia levyjä ostaisi c-kassulla, vaikka sinäänsä siitäkin formaatista tykkään.

Tästä varmaan lähtisi aika pitkä keskustelu (jota ei ole syytä käydä tässä ketjussa), mutta mainittakoon että tuo kertomasi on vain mielipide, josta moni on varmasti eri mieltä.
 
Tokihan minä sen tiedän. Eikä CD:kään ole äänenlaadultaan mitenkään täydellinen. Haluan kuitenkin nauttia musiikkini ilman rahinaa ja paremmalla dynamiikalla.
 
Nostalginen fiilistely onkin sitten asia erikseen - kyllä vanha Kissikin kuulostaa "paremmalta" vinyyliltä, mutta se taas johtuu siitä, että se tuo mieleen lapsuusmuistoja. Kun on CD keksitty, en näe syytä tyytyä vinyyliin - katsonhan minä mieluummin DVD:täkin kuin VHS:ää, vaikka se VHS-formaatissa oleva Metallican Cliff 'em All tuokin ah niin nostalgisia viboja.
 
Mutta tämä on tosiaan vain hifismiin taipuvaisen mielipide. Jollekin toiselle äänenlaatu ei ole se tärkein kriteeri.

Tokihan minä sen tiedän. Eikä CD:kään ole äänenlaadultaan mitenkään täydellinen. Haluan kuitenkin nauttia musiikkini ilman rahinaa ja paremmalla dynamiikalla.
 
Et sitten varmaan kuuntele moderneja CD-levyjä ollenkaan, koska ne on masterointivaiheessa lytätty niin tiukkaan että dynamiikasta ei ole jätetty kalpeaa aavistustakaan jäljelle.
 
Mutta tämä on tosiaan vain hifismiin taipuvaisen mielipide. Jollekin toiselle äänenlaatu ei ole se tärkein kriteeri.
 
Tiedän kyllä kovan luokan hifistejä, jotka kuuntelevat musiikkinsa vinyyliltä. Koska sen äänenlaatu on hyväkuntoisena parempi kuin CD:n. Heidän mielestään.

Tokihan minä sen tiedän. Eikä CD:kään ole äänenlaadultaan mitenkään täydellinen. Haluan kuitenkin nauttia musiikkini ilman rahinaa ja paremmalla dynamiikalla.
 
Nostalginen fiilistely onkin sitten asia erikseen - kyllä vanha Kissikin kuulostaa "paremmalta" vinyyliltä, mutta se taas johtuu siitä, että se tuo mieleen lapsuusmuistoja. Kun on CD keksitty, en näe syytä tyytyä vinyyliin - katsonhan minä mieluummin DVD:täkin kuin VHS:ää, vaikka se VHS-formaatissa oleva Metallican Cliff 'em All tuokin ah niin nostalgisia viboja.
 
Mutta tämä on tosiaan vain hifismiin taipuvaisen mielipide. Jollekin toiselle äänenlaatu ei ole se tärkein kriteeri.
 
Ei taida olla aivan noin yksioikoista. Esim. tuo RHCP:n viimeisin trio (Stadium, BTW ja Calif.) on cd:llä niin onnistuneesti tuhottu, että olen 99.5% varma että tuleva Hoffmanin 4LP:n masterointi on aivan toista luokkaa (siis parempi;). Levari pitää tietenkin olla jotakuinkin säädöissä. Kuulemma BTW ja Calif. ovat taasen lp:llä samaa kompressoitua ja clippaavaa jöötiä kuin cd:lläkin. Eli ei aina lp:kään ole mikään autuaaksi tekevä. Cd-formaatissa on varmasti potentiaalia aivan riittämiin, mutta trendi on vain se että sitä potentiaalia ei haluta käyttää. Lp-versiot ovat sitten parhaassa tapauksessa hieman eri kohderyhmälle masteroituja. Tietenkin on aika nurinkurista että yleensä digitaalisesti äänitetyt ja työstetyt levyt julkaistaa analogisessa formaatissa, ja digitaalisesta versiosta tehdään 'tahallaan' huonompi kuin olisi mahdollista tai edes kohtuullista.
 
Tätä on tietysti jauhettu vuositolkulla jokaisella musa-foorumilla, mutta onhan tilanne aivan älytön, sellaista velhoa ei olekaan joka masteroisi saman version soimaan hyvin high-end ja hifi-laitteissa, iPodissa tai jossain ampiaisen kuuloissa multimediapuhelimessa. Kaikkein lyhyt aikaisin listamusa saakoon ko. käsittelyn, mutta vähänkään kestävämmäksi tarkoitettu musiikki pitäisi yrittää saada lopputuotteeksi asti formaatin mahdollistamalla laadulla.
 
Läheskään kaikista uusista levyistä ei varmaankaan tule lp-versioita, saati sellaista lp-versioita joka olisi äänenlaadullisesti cd:tä parempi. Koska sacd ja dvd-a näyttävät hiipuvan tai jäävän jazzin ja klassisen formaateiksi, ne olivat mahdollistaheet hyvä laatuiset rinnakkaiset versiot, niin lp-harrastus varmaankin on ja pysyy, ja välillä on jopa äänenlaadullisin perustein perusteltavissa;)
 
Onhan se varsinkin vanhempien levyjen kohdalla niin että välillä remasteroitu cd on paras, välillä alk.peräinen cd-versio ja joskus taas lp-versio. Kun vielä mennään pitemmälle niin eri maissa on omat painoksensa ja masterointinsa ja maailman foorumit täynnä kultakorvia mielipiteineen. Onneksi on valinnan varaa. Uusissa levyissä on se huono puoli, että niiden kohdalla joutuu tyytymään yleensä siihen yhteen ja ainoaan versioon, joka tietenkään aina ei ole tahallaan sössitty.

VHS on uusi vinyyli, varokaa vaan kaikki DVD-keräilijät. Älkää hukatko niitä Bud Spencer & Terrence Hill:ejä...

Kyllähän vinyyli on maan alla jaksanut elää mukavasti. Omaltakin bändiltä pitäisi kaiken kaikkiaan tulla tänä vuonna 7- ja 12-tuumaiset ja ensi vuonna yksi seiska lisää ja vielä kymppi päälle. Hienoa olisi jos vinyylien saatavuus kauppoihin paranisi tämän "buumin" myötä, monesti kun postitse ei viitsi levyjään tilailla kalliitten toimitumaksujen takia.

Tiedän kyllä kovan luokan hifistejä, jotka kuuntelevat musiikkinsa vinyyliltä. Koska sen äänenlaatu on hyväkuntoisena parempi kuin CD:n. Heidän mielestään.
 
Haluaisinpa nähdä sen hifistin, joka tosissaan yrittää väittää vinyylin päihittävän äänenlaadussa esim. Telarcin klassisen musiikin CD-julkaisut (6-kanavaisista SACD:istä puhumattakaan). Tarvittaessa voidaan tietysti aina kaivaa mittauslaitteisto - high-endistin paras ystävä - esiin, mutta kuulee sen korvallakin. Tietty jos pihasta löytyy sekä Lada että Audi, on kuskilla täysi vapaus körötellä Ladalla. Ladassa voi hyvinkin olla enemmän tunnelmaa.
 
Sinänsä minulla ei ole mitään vinyylin vastavallankumousta vastaan. Aina parempi, jos on mahdollisuus valita mieleisensä formaatti.

Laitappa mulle linkki sellaiseen sivustoon, jossa lp:t on cd:tä halvemmat. Eli midpricet maksimissaan 9e ja normaalilevyt 17e. Noin siis keskimäärin. Jos sellaisen onnistut mulle näyttämään niin tilaan sieltä sitten tästä lähtien levyni.
 
Jaa, digitaaliajan hömppää. Mä käyn ihan in person tuolla levykaupassa. Esmes Keltaisen Jäänsärkijän laarit on täynnä alta 15€ reissue-levyjä.
 
Jos halpaa halpaa haluaa, niin vinyyleihin keskittyneet levykaupat ovat pullollaan edullisia käytetyjä levyjä, jotko ohhoh ovat hyvä kuntoisia, että sen tulevan ruikutuksen kerran kirpparilta ostetusta ihan pilalle naarmutetusta levystä voi jättää väliin.
 
Tuttu kauppias vielä levittää punaisen maton ovelle kun kävelee sisään ja antaa sopivasti rabattia ostamastani läjästä.
 
Ei ees tarvitse sitä midprice-tarraa siihen levyyn, että tuntisi tehneensä hyvät kaupat.

Hifistille parempi äänenlaatu kääntää vaakakupin CD:n puolelle - olkoon vinyyli kuinka nostalginen formaatti tahansa. En erityisemmin kaipaa ylimääräistä rahinaa tai luonnottomasti sihiseviä ässiä musiikin höysteeksi.
 
Mä oon hifisti ja käytän vain vinyyliä. Kannattaa tottua siihen, että maailmassa on virhe.

Haluaisinpa nähdä sen hifistin, joka tosissaan yrittää väittää vinyylin päihittävän äänenlaadussa esim. Telarcin klassisen musiikin CD-julkaisut (6-kanavaisista SACD:istä puhumattakaan). Tarvittaessa voidaan tietysti aina kaivaa mittauslaitteisto - high-endistin paras ystävä - esiin, mutta kuulee sen korvallakin. Tietty jos pihasta löytyy sekä Lada että Audi, on kuskilla täysi vapaus körötellä Ladalla. Ladassa voi hyvinkin olla enemmän tunnelmaa.
 
Sinänsä minulla ei ole mitään vinyylin vastavallankumousta vastaan. Aina parempi, jos on mahdollisuus valita mieleisensä formaatti.
 
Jep, tehdään reilupeli. Pistetään joku ruttuinen jamaicalainen uusiokäytetystä materiaalista pykätty vinyyli ja Telarcin über-hifi klasariäänitys. Sitten voimme kaikki kiljua hämmästyksestä kun se CD:n toisto suorastaan heittää meidät seinään dynamiikallaan ja taajuuspektrin käytöllään!

Tiedän kyllä kovan luokan hifistejä, jotka kuuntelevat musiikkinsa vinyyliltä. Koska sen äänenlaatu on hyväkuntoisena parempi kuin CD:n. Heidän mielestään.
 
Mun käsityksen mukaan homma menee niin ,että "sama äänenlaatu" vaatii vinyyliharrastajalta enemmän rahallista panostusta laitteisiin kuin cd:n kuuntelijalta.CD -painoksissa on aika hurjia heittoja äänenlaadun suhteen.Käsittääkseni siksi ,että masterointi tekniikka ei ollut cd:n alkuaikoina aina hanskassa ja CD -versiot tehtiin milloin mistäkin kopiolähteestä.
 
Ihan samanlaisia heittoja löytyy toki myös vinyyleistä ehkä eri syistä toki):halpapainoksista jne.
 
Itse ostin ekan cd-soittimen vasta joskus -95.Syynä se ettei vinyylinä löytynyt enää esim.uutuuslevyjä ja nettiähän mulla ei tuolloin ollut. Tosin ainakin täältä pohjoisemmilta aroilta hävis vinyylit kaupoista aika totaalisesti.Käytettyjä toki jäi mutta valikoima oli suppea verrattuna cd:hen ja on sitä edelleen.