Pukeutuminen ›

Pöh. Rokki pitää nuorekkaana.
 
Edit: Niin siis itse olen nuori mutta tunnen muutaman elävän todisteen =)

Rockari paranee iän myötä. Kun alkaa eletty elämä näkyä kasvoissa ja kropassa niin siinä on karismaa ja sitä rock henkeä helvetin paljon enemmän kuin jossain alle 20v junnussa
 
Kyllä.

Juurikin noin kun käsi sanoi. Itte oon tämmönen just 15-vuotias ja joskus kyllä mietityttää itteänikin, että mitä mahtaa vannoutuneet kuuskyt/seiskyt/kasikytluvun rokkarit ajatella tästä rockin uudesta sukupolvesta, jota itse edustan.
 
Luulin muuten aluksi kysymyksen koskeneen sitä, että saat halveksivia katseita 50-vuotiailta rokkisediltä, joiden mielestä et voi olla rock, kun et oo eläny "todellisen Rock N' Rollin kulta-aikaa" :).

Morjens!
 
Väittäisin, että vanhentuessa on helpompi olla sitä mitä oikeasti haluaa. Uskaltaa, kun ei tarvitse miellyttää enää ketään muita kuin itseään. Itse aloitin vasta tänä vuonna käyttämään stetsonia keikoilla, kun bändi nyt kantrirokkia soittaa. Ikävuosia tulee kesäkuussa täyteen 31.
 
Parikymppisenä ei ihan oikeasti kehdannut myöntää pitävänsä kantrista - ei ainakaan mimmeille baarissa. Usein jo pelkkä Eaglesin mainitseminen sai aikaan halveksuvia katseita. Olisi tietty pitänyt olla jotakin rajua ja rankkaa.
 
Epämuodikkuus musiikillisissa valinnoissa on myös siitä hauskaa, että se antaa persoonallisen leiman heti kättelyssä. Kyllä minä ainakin tulisin mieluummin muistetuksi kantripellenä kuin tusinarokkarina.
 
Jalo Walamies

Väittäisin, että vanhentuessa on helpompi olla sitä mitä oikeasti haluaa. Uskaltaa, kun ei tarvitse miellyttää enää ketään muita kuin itseään.
 
Epämuodikkuus musiikillisissa valinnoissa on myös siitä hauskaa, että se antaa persoonallisen leiman heti kättelyssä.
 
Hyvin sanottu, allekirjoitan nämä täysin!

Eiköhän tuo tarkoita käytännössä sitä että vaimo ei itse välitä kuunnella ko. levyjä. Tuskin nyt sentään on kieltänyt niiden kuuntelua mieheltään.
 
Täh, meidän ex-huushollissa homma kulminoitui tilanteeseen ku ex-vaimo tuli saksien kanssa ja leikkas pokkana kaiuttimista piuhat poikki. Tais olla levylautasella AC/DC:tä jossen väärin muista. Repikää siitä!

Täh, meidän ex-huushollissa homma kulminoitui tilanteeseen ku ex-vaimo tuli saksien kanssa ja leikkas pokkana kaiuttimista piuhat poikki. Tais olla levylautasella AC/DC:tä jossen väärin muista. Repikää siitä!
 
No, teidän ex-huushollissa oli selvästi eri pelisäännöt kuin meidän nykyisessä:
Meidän huushollissa ainakin on voimassa kirjoittamaton laki jonka mukaan kumpikaan ei piinaa toista levyillä joita toinen ei voi sietää vaan kuuntelee niitä itsekseen. Ihan perushuomaavaisuutta kun toimii molempiin suuntiin.

No, teidän ex-huushollissa oli selvästi eri pelisäännöt kuin meidän nykyisessä:
 
Joo, näin oli. Eli skenaario olisi ollut vielä pahempi jos olisin vetäytynyt kuulokkeet päässä omiin oloihini "pakoon perheeltä ja siihen liittyviltä velvollisuuksilta". Mutta tuossa meidän tapauksessa kysymys ei ollutkaan mistään muusta kuin puolisoiden välisestä valtapelistä.

Tähän ajattelin lisätä sellasen ajatuksen, että ei oo väärin muutella sitä omaa tyyliä, ei oo väärin olla muuntautumiskykyinen. Helposti siinä tulee skitofreeninen olo, mutta itse ainakin joudun useasti vaihtamaan kolmenkin erilaisen roolin välillä jopa yhden vuorokauden aikana. Tietenkin on se vaihtoehto, että pitää niitä rock-kuteita päivästä toiseen, mutta itselleni oon huomannut sopivaksi sellasen rennon muuntautumisen. Mun tapauksessa kyllä kuitenkin puhutaan enemmänkin päänsisäisistä seikoista, ulospäin mulla ei oo kyllä mitään hallitsevaa tyyliä...ei vaan jaksa panostaa...
 
Mutta sen rennon rock-asenteen pidän aina päällä. Se toimii kaikkialla, hautajaisista business-illallisiin, kunhan vain hallitsee jokaisen ympäristön käyttäytymisnormit. "Oikea" pukeutuminenhan on vain kohteliaisuutta muita kohtaan. Pitää tavallaan antaa hieman periksi tilanteelle kuitenkaan menettämättä omaa persoonallisuuttaan.

Kaikki pukeutukoot just niinkuin haluaa. Perseestä vaan, että jos tämänkin topikin olisi joku yläaste-ikäinen tehnyt, olisi kehujen ja rohkaisujen sijasta tullut silkkaa vittuilua ja rölölöötä.

Mutta sen rennon rock-asenteen pidän aina päällä. Se toimii kaikkialla, hautajaisista business-illallisiin, kunhan vain hallitsee jokaisen ympäristön käyttäytymisnormit. "Oikea" pukeutuminenhan on vain kohteliaisuutta muita kohtaan. Pitää tavallaan antaa hieman periksi tilanteelle kuitenkaan menettämättä omaa persoonallisuuttaan.
 
Just näin. Bisneksessä puku päällä ja tukka ponnarilla, vapaa-aikana farkkurotsi ja tukka auki, mut mikä tärkeintä: rock-asenne säilyy aina.

Paavi puhuu taas harvinaisen viisaita sanoja.

Parikymppisenä ei ihan oikeasti kehdannut myöntää pitävänsä kantrista - ei ainakaan mimmeille baarissa. Usein jo pelkkä Eaglesin mainitseminen sai aikaan halveksuvia katseita. Olisi tietty pitänyt olla jotakin rajua ja rankkaa.
 
Mitäh?! Eikö country sitten ole rajua ja rankkaa?
 
Luulin muuten aluksi kysymyksen koskeneen sitä, että saat halveksivia katseita 50-vuotiailta rokkisediltä, joiden mielestä et voi olla rock, kun et oo eläny "todellisen Rock N' Rollin kulta-aikaa" :).
 
Mä oon joskus miettinyt, että olenko nyt ihan pelle, kun kuuntelen samaa musiikkia, jota mun mutsini kuunteli 40 vuotta sitten, enkä itse elänyt vielä edes 20 vuotta sitten, mutta onneksi on helppo vaan todeta että eihän sillä ole väliä tehtiinkö musiikki 1950- vai 200-luvulla, eikä sillä ole väliä tehtiinkö se maalla vai kaupungissa, eikä sillä, tehtiinkö se Louisianassa, Kaliforniassa vai Helsingissä, mutta rock 'n' roll ei kuole koskaan.

Hevari hautaan asti.

Hevari hautaan asti.
 
Hehe. Satkusta vetoa,että soittelet 60 veenä ränsistyneen talosi portailla bluesia kapisen kulkukoiran haukunnan säestämänä.

Hevari hautaan asti.
 
14v jannun sormista suht kovaa tekstiä, mut toi kuuluu ikään.

Kerry King.
 
Ei mulla muuta sanottavaa ole :D

Itse täytän pian 30 ja vaatteet vois olla kenen tahansa teinipissis-rokkaripimun päällä. Siis farkut, tennarit, niittivyö ja joku pääkallopaita esim. N. kerran kuussa mietin että pitäiskö oikeesti hommata se joku jakkupuku kun työkin on aika "aikuinen". Mutta en oo vielä viittiny muuttua kun viihdyn just näin. Ehkä sit viiskymppisenä. Ehkä.

Toissailtana kun katseli 59-vuotiaan James Newell Osterbergin kohkaamista niin ajatteli taas kerran että ikä on vain numero... ;)