Yleistä keskustelua musiikista ›

Eli asiaa siitä, kuinka musiikillisen yleissivistyksen määrä on sillä tasolla, että on kuullut kaikenlaista mutta ei kykene lajittelemaan ja erittelemään päässään enää sitä, mikä on uusi ja itse keksitty juttu ja mikä varastettu.
 
Miten te muut omia kappaleita rakentelevat ihmiset varmistutte siitä, että se juuri keksitty kuningasriffi/-kappale ei olekaan jokin Billboardilla keikkunut kaikkien, paitsi sinun, tietämä luritus?
 
Soitatteko riffiä/kappaletta kaikille tutuille ja kavereille, pistätte riffin hautumaan ja koetatte käydä levykokoelmaanne läpi?
 
Oma lehmä on sikäli ojassa, että olen vastikään vääntänyt 2 kappaletta valmiiksi, mutta semmoinen olo on, että olisin ne ennenkin kuullut. Kukaan ei vain keksi mistä ne on pöllitty.
 
Tokihan tuommoinen "tutulta kuulostaa" -efekti on vain hyvästä kappaleelle, jollei se olekaan plagiaatti, mutta ahdistaa. En haluaisi julkisesti mennä soittamaan noita.
 
Siis ehdotuksia ja neuvoja kaipaan, kukaanhan ei voi mitenkään pitää päässään tietokantaa kaikista populaarimusiikin kappaleista ja niiden riffeistä sekä rakenteista, vai voiko?
 
Levyttävillä artisteilla taitaa olla tätä varten jonkin sortin verkosto, tuottajien ja levy-yhtiön ammattilaisten muodossa?
 
EDIT: oli virhe oikeinkirjoituksen suhteen, yäk

Mä olen soittanut tosissani neljä tai viisi vuotta ja vanhimmat keksimäni riffit ovat sitä luokkaa. Niitä kun rämpyttelee vieläkin, osa tuntuu niin tutuilta että melkeinpä vakuutun kuulleeni ne radiosta.

Voiko nykyään enää edes tehdä musiikkia plagioimatta?

Toisaalta kaikkihan on oikeastaan jo keksitty ja käytetty... Ei oikeastaan voi enää mitään uusia melodiakulkuja juurikaan keksiä vaan joutuu kierrättämään vanhoja. Pitää vaan keksiä se oma tyyli ja soundimaailma mikä tekee siitä omanlaisen.

Tokihan tuommoinen "tutulta kuulostaa" -efekti on vain hyvästä kappaleelle, jollei se olekaan plagiaatti, mutta ahdistaa. En haluaisi julkisesti mennä soittamaan noita.
 
No, tuohan on se "hitin patentti":-)
 
Jos ei kaverit tunnista, niin soita vaan. Oon muutaman kerran kyllä itse plagioinut niin häijysti, ettei oo tosikaan; onneksi on soittajakollegat keksineet ajoissa.
 
Olen mm tehnyt uusiksi Led Zeppelinin Rock'n'rollin, Velvet Undergroundin Venus in Fursin ja Jamin Butterfly Collectorin, obskuurimmista biiseistä nyt puhumattakaan... meni sitten sävel vaihtoon.
:-)
 
Mutta kun biisi on hyvä vasta sitten, jos sitä alkaa ensikuulemalta hyräillä suihkussa...
 
PS: ja voiko nyt jotain I-IV-V -rakennetta väittää plagioiduksi, ja jos niin mistä. Tai Bo Diddleytä. Tai Dianaa.

Onko kellään käynyt toisinpäin että joku tunnettu bändi on "pöllinyt" oman riffin? Meidän bändillä kävi niin että tehtiin tossa viime vuonna reilusti ennen joulua yhtä biisiä aika valmiiksikin ni nyt kesällä kun kävin ostamassa Metallican St. Anger levyn, niin 4 kipale Dirty Windownin se pääriffi on saatana sama ku meillä siinä biisissä! Eli eihän sitä nyt enää voi käyttää missään. Kun ilmoitin meidän kitaristille asiasta ni tokaisi heti että pelkkiä maailmanluokan riffejä hän vaan tekeekin ;) Pitäsköhän tehä Lar$$it ja ruveta oikeushommiin perkele.

Munki riffi on pöllitty.keksin semmosen kepeän melodian ja 3 kk sen jälkeen anssi kelan nummelan nimibiisin kertsissä soi sama melodia huuliharpulla soitettuna.ja se oli hirveä hitti.damn!

Eikös McCharty luullut vain muistaneensa jonkun vanhan hitin, kun teki Yesterdayn?
 
Joo. Väkisinhän jostakin löytyy saman kuuloinen juttu tai melodiakulku, mutta jos yhteys on tyyliin Ismo Alanko ja Metallica, niin lopputulos on kuitenkin erilainen ja molemmilla oman kuuloinen. Ja yleensä kyseessä on tosiaan joku lyhyt pätkä.
 
Ei tommosta kannata mun mielestä stressata liikaa. Tekee sitä mikä hyvältä tuntuu. Sitten jos jostain tulee liikaa sanomista, niin se on asia erikseen.

Mulla taas äärimmäisen harvoin tulee päähän mitään tyhjältä pöydältä. Mä teenkin biisit yleensä niin, että kun tulee jumalattoman hyvät fiilarit jostain kuullusta jutusta, niin niiden fiilisten pohjalta teen samaan tahtilajiin omaa samantyyppistä juttua. Kun se kohta on valmis, rakennan sen ympärille loppubiisin, joka ei enää välttämättä ole liitoksissa "esikuvaan". Loppujen lopuksi biisiin tulee vain se yks kohta, missä on ikään kuin käytetty jotain valmista, vaikkakin vain sen luomia mielikuvia ja tunteita. Eipä sitä kukaan oo huomannu.
 
Tää saattaa olla selkein juttu mitä oon ikinä vääntäny...:)

Sama ku ylhäällä.

Sama ku ylhäällä.
 
Ai ku mulla vai? Tekeks joku muukin näin mukamas...

joojoo sulla sulla.esimerkiksi 2 biisiä ei ois syntyny ilman downin stone the crow-biisiä.

Mä plagioin itseäni....tosin sitäkin enemmän...

Mä plagioin itseäni....tosin sitäkin enemmän...
 
Toihan on ihan hyvä juttu. Sulla siis on ihan oma tyyli. Paitsi jos sä olet alunperin plagioinut sen joltain muulta... :)

Justiin täs sunnuntaina sattu tämmöne kokemus... Kaverin kans soiteltiin aivan haltioissa hempeää näppäilybiisiä ja todettiin siinä että vittu täs on kova biisi, noh, vähän aikaa sitä siinä työstettiin ja oltiin tyytyväisiä, mutta sitte kaveri sano et ei perkele, lähettiin siltä istumalta kuuntelemaan kaverin levyjä ja huomattiin että oltiin keksitty Lynyrd Skynyrdin Free Bird... Vitutti...

..mutta ei kykene lajittelemaan ja erittelemään päässään enää sitä, mikä on uusi ja itse keksitty juttu ja mikä varastettu.
 
Jos yhdenmukaisuus on täysin tahatonta tai tiedostamatonta, ei kai mitään ole silloin varastettu? No, periaatteessa kaikki biisit on tehty jo. Ehkä vähän kärjistettyä, mutta täytyy aika hämärää musaa olla ettei se mitään muistuttaisi.. Mielestäni ei ole kovin kriittistä jos jokin riffinpätkä olisi samantapaisena jo levytetty, jos biisi muuten on erilainen. Olen kyllä törmännyt samaan ongelmaan, mutta ehkä sillä ei kannata liikaa stressata.

Mulla on tuolla kotisivullakin hevi1-juttu, ensimmäinen oma nauhotus. Ja sitten tuli Dream Theater ja Scenes from a memory, ja kiusaavan samankaltainen ensiriffi.

Mulla on hyvä keino tuohon tahattomaan plagiointiin: yllätyksellisyys. Useiden ja taas useiden biisien mukana on helppo hyräillä, vaikkei olisi niitä ennen kuullutkaan. Mä olen kehittänyt - tai ainakin yrittänyt - omiin biiseihini koukkuja, joita eivät ole helposti arvattavissa.
 
Tätä voi verrata esimerkiksi Blues Saracenon kahden ensimmäisen soololevyn biiseihin, joiden licksit muutuvat niin kovaa vauhtia ettei Saraceno varmaan tiennyt itsekänn mikä ääni seuraavaksi oli tulossa.

Mulla on hyvä keino tuohon tahattomaan plagiointiin: yllätyksellisyys. - - -Tätä voi verrata esimerkiksi Blues Saracenon kahden ensimmäisen soololevyn biiseihin, joiden licksit muutuvat niin kovaa vauhtia ettei Saraceno varmaan tiennyt itsekänn mikä ääni seuraavaksi oli tulossa.
 
Niinno. On musiikkia ja musiikkia. Ihan pystymetsästä ei voi alkaa säveltää Mahleria tai vaikka teknistä progea, mutta on se helpompaa kuin säveltää Ukko-Nooa.
 
Ja kun hitin yks ominaipiirre on mun mielestäni juuri se simppeliys; ettei siinä oo mitään pois otettavaa ilman että kappale romahtaa.
 
Mutta kyllä, painotuksilla ja pikku koukuilla saa ja pitääkin pelata, jos mieli tehdä musiikista kiinnostavaa.