Kitarat: soittaminen ›

Jos krapulassa tekee mieli soittaa sillon ei ole joko juotu tarpeeksi tai sitten ei ole krapulaa. Mä kun otan kunnolla ni mua ei tosiaankaan huvita soittaa juoneena eikä krapulaisena. Varsinkin kun mulla on krapulassa hermot kireellä. Tekee mieli vaan riehua. Pitäis vetää ainakin 2 kertaa nopeammin kuin Tolkki että saisin jotain tyydytystä.

Krapulassa synnytin erään parhaista kappaleistani. Muutenkin tuntuu olevan inspiraatiota enemmän, mutta eipä minulla koskaan kovin paha krapula ole ollutkaan.
Humalassa ei taas tunnu mikään muu irtoavan, paitsi rumpujen soitto, mitä en selvinpäin sitten osaakaan oikeastaan ollenkaan. Kai se on niin, että täytyy virittää aluksi aivot rumpali-taajuudelle ennenkuin voi alkaa sellaiseksi.

Huom! Olet kirjoittamassa yli 555 päivää vanhaan ketjuun!
 
Meinasin jo oman aiheen aloittaa, mutta löytyipä tämmöinenkin. Ei jumalauta, perinteinen erittäin raskas viikonloppuryyppäys on takana ja koitin kitaraa tässä soitella. Ei tästä hommasta tunnu tulevan lasta eikä paskaa. Sormet ihan jumissa, kämmenet hikoaa ja vapisee. Yritäppä siinä sitten jotain yhtään teknisempää kamaa soittaa.
 
Kankkusessa tuntuu kyllä biisi-ideoita syntyvän kohtuu hyvin, mutta niiden toteuttaminen on sitten vähän hankalampaa. Jos sitä kävisi pari loivaria noutamassa ja palaisi sitten asiaan ;)

Mustakin o joskus tuntunut että darrassa lähtee!

Ei jumalauta, perinteinen erittäin raskas viikonloppuryyppäys on takana ja koitin kitaraa tässä soitella. Ei tästä hommasta tunnu tulevan lasta eikä paskaa. Sormet ihan jumissa, kämmenet hikoaa ja vapisee. Yritäppä siinä sitten jotain yhtään teknisempää kamaa soittaa.
 
Tuttu tunne. Kunnon krapulan iskiessä joku normi leirinuotiokomppaaminenkin voi olla uskomattoman haastavaa toimintaa.

Ben Granfelt on joskus sanonut että krapulassa tulee soiteltua tosi hienoja juttuja mutta ei koskaan kännissä.

Ite en osaa mitään kännissä, krapulassa käsissä ei oo mitn tatsia :)

Krapula viimenen asia melkeen mikä voi tulla mieleen.
 
Ei se mieleen tule... :)

Krapulat ei oikein ole mun alaa, mutta unettomuusinspiraatio on tutumpi ilmiö. Esim. 24 tunnin valvonnan päätteeksi lähtee tosi jämäkät rihvit.

Ei todellakaan ole.
 
Tuleepa mieleen tarina Kassu Halosesta. Mies oli ollut totaalisen seis studiolla, kun kappaleita oli pitänyt alkaa vääntää eikä hommista ollut tullut mitään. Halonen oli sitten pyytänyt saada pullon Koskenkorvaa. Juotuaan tömäkät huikat pullosta mies oli vääntänyt oksennukset muovipussiin ja sanonut että "no niin, aletaas sitten hommiin". Hommat eivät kuulemma onnistuneet ilman alkoholia alkuunkaan. Sellaiseksi se voi mennä jos ei pidä varaansa.
 
Ei sitä kukaan muukaan kännissä/alkoholin vaikutuksen alaisena tee töitä, miksi sitten musiikin alalla pitäisi tehdä?

Krapulassa on syntynyt monia helmiä. Ei kuitenkaan tuu haettua sitä krapulatilaa pelkän ispiksen takia.

Vältä krapulaa, pysy kännissä.
 
Tai vaihtoehtoisesti vältä känniä.

Tiedän yhden joka iskee miehen vaikka kuinka julman
Painonnostajakin kynsissä sen vaikeroi
 
Lailla aaveen hyökkää ääneti se takaa jonkun kulman
Minkä kulman aavistaa ei koskaan sitä voi
 
Se on kauhea kankkunen
Olen tuntenut kauan jo sen
Iskee kimppuusi se salaa
Poistuu hetkeksi mut palaa
Se on kauhea kankkunen
 
Moni poika kehuu nuoruudestaan yhtä sekä toista
Kuinka se on hyvin tähän asti pärjännyt
 
Mutta kankkusen kun kohtaavat ei katseet enää loista
Kun se onkin tomaateiksi silmät värjännyt
 
Se on kauhea kankkunen
Aamutuokio aikaa on sen
Hiipii vuoteen jalkopäästä
Kun se tulee ei se säästä
Se on kauhea kankkunen
 
Jos sä luulet että tutustua tuttavaani jaksat
Lähde silloin minun kanssain sitä kohtaamaan
 
Kunhan ilta ensin istutaan ja laskun sinä maksat
Saataa aamu tuoda sulle jotain tullessaan
 
Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen
 
Oi kauhea kankkunen
Itse kerjäsit seuraa sä sen
Älä minua siis soimaa
Koita kerätä vain voimaa
Kestää kauhea kankkunen

Kuulostaa loistavalta tekosyyltä ryypiskelyyn. "Emmä muuten mut darrassa irtoo kitarahommat hyvin". Joskus semmosessa pienessä kaljapöhnässä on ihan kiva soitella, väkeviä jos nappaa niin ei toivoakaan.

Kyllä sellanen sopiva rapula (ei siis mikään veretseisauttava tappodarra) vaikuttaa positiivisesti inspiraatioon ja joskus tuntuu, et jopa tekniikkaan(!?). Just tuossa eilettäin tuli soiteltua darrassa ja siihenhän sitä jumittu kepinvarteen ku tuntu kulkevan niin perkeleellisen hyvin. Liki pari tuntia sit veivasin hiki päällä; mahtava tunne. :D

Rapulassa muuta voi tehdä kun katsoa Rambo-leffoja ja syödä grillikylkeä. Semmosta oikein rasvasta. Ja ehdottomasti Ramboa. Muulloin sitä ei sitten kestä katella.

Ei kyllä sovi krapula ja kitara yhtä aikaa meikäläiselle.

Itsellä toimii sellainen "sopiva" krapula hyvänä biisinteko olona. Jos taas on paha krapula niin silloin ei kyllä jaksa yrittääkään. Todella moni musiikkia tekevän kaverini on sanonut krapulan auttavan sävellystyössä, joten kyllä siinä on jotain perää oltava.