Kitarat: kitarakamat ›

Nytten kun volat ei ollu edes ykkösellä, niin on aika paljon varaa kasvattaa. :) On tullut muuten huomattua, että Screamer soundaa tiukemmalta hieman lujemmalla. Ehkä se päätteen kompressoituminen vaikuttaa asiaan sitten.
 
Tästä se on homma on varmasti kiinni. Nousee nimittäin tuon nupin särömaailma toiseen potenssiin kun päättäriä kurittaa kunnolla. Itse en saanut tuosta minkäänlaista säröä irti pienellä volalla, mutta kun masterit käänsi isolleen niin johan alkoi tapahtua.

Konkka kauemmaksi ja dynaaminen melkein keskelle, 5cm elementistä ja suoraan eteenpäin...

 
Sori, jos kyselen tyhmiä, mutta oletko vaiheistanut nuo äänittämäsi signaalit jälkeenpäin? Jos kahden mikin signaalit on eri vaiheissa, niin se syö juuri tuota iskevyyttä soundista. En tosin tiedä, vaikuttaako tämä mitenkään jos mikkien etäisyys on vähäinen, mutta miettimisen arvoinen juttu kuitenkin. Eli katso raitojen aaltomuotoa ja siirrä kauimmaisen mikin klippiä raidalla sen verran aiemmaksi, että aaltomuodot ovat samassa kohdassa. Helpottaa, jos soitat raidan alkuun "klaffin", eli jonkun korkean ja terävän staccatoäänen, jonka mukaan synkkaat klipit.
 
Toinen juttu voisi olla kokeilla mikittää kartio siten, että dyna on kohtisuoraan elementtiä kohti keskustan ja reunan puolessa välissä, n. 5cm, ja kaksi isokalvoista konkkaa (jos löytyy) keskelle elementtiä osoittamaan kohtisuoraan kartion seiniin, toinen vasempaan ja toinen oikeaan, myöskin 5cm. Mikit on samassa linjassa, eikä vaiheistusta tartte ja ja tosta konkkaparista stereoksi levitettynä löytyy kenties hyvää jytkettä täydentämään dynan tiukkaa soundia.

Joo, vaiheistukset on ihan kunnossa kyllä, perusjuttuja. Tosin kampasuodatuksellahan saa helposti sellasen kivan honottavan soundin, sopii johonkin juttuun. Ei ehkä mättöön kuitenkaan.
 
Toi kahden konkan sijoittelu keskelle kuulosti mielenkiintoiselta. Täytyypä huomenna pistää koittaen kun talo tyhjenee vähän. Paras soundi dynaamisilla on löytynyt tosta miltei keskeltä suoraan eteenpäin mikittämällä, 5cm elementistä. Konkkien kanssa on vähän sähläämistä, mutta kai sekin sieltä tulee ajan myötä.
 
Koitanpa huomenna mikittää molemmat elementit dynaamisilla ja ottaa sitten stereoparilla vähän leveyttä soundiin. Toivottavasti ei vaan mee soundi liian leveäksi jo yhdellä otolla, että jää varaa tuplata. Tosin, helppohan niitä turhia raitoja on poistaa.
 
Huomasin muuten sellasen jutun, että puolen- tai kokonaisen sävelaskeleen suuruinen lasku vireessä toi huomattavasti lisää menoa tohon soundiin. D-vire sopii mun äänialalle (laulua, bändihommia nääs...) muutenkin paremmin, niin voisi koittaa vaikka sillä vireellä nauhoitella. Harmi vaan, että matalampi vire sotkee yleissointia bändillä, mutta minkä teet jos laulu pakottaa siihen.

Millä se soundi saadaan aikaan?
 
dropped C -vire, distortion pedaali +nupit kaakkoon ja pää heilumaan :)
'studiossa' voi sitten kikkailla raitojentuplauksia ynnämuuta säätöä.
 
luulen että useat mörköbändit ottanevat mm. tällätavalla niitä soondejansa.

Äänitä 2:lla mikillä. Toinen korostamaan Low:ta ja Lo-Middleä, toinen taas Middleä ja Hi:ta Kuulostaako aivan hullulta ?

Ei toi ideana mitenkään hullu oo, ihan tavallistahan tuo on, ainakin kahdella mikillä mikittäminen. Nää on taas näitä asioita oikeastaan, mihin ei voi löytää ratkaisua kuin kokeilemalla, epäilen. Turha mun on täältä lukea ohjeita mikittämiseen, kun kenelläkään koko maailmassa ei edes ole samaa kaappia, eikä välttämättä ole hakemassa edes samanlaista soundiakaan.
 
Kiitokset kaikille, sain hyviä lähtökohtia uusille kokeiluille ja tulen varmasti paria vinkkiä täältä soveltamaankin, vaikkei mitään varsinaisesti uutta ilmennytkään.

Ei toi ideana mitenkään hullu oo, ihan tavallistahan tuo on, ainakin kahdella mikillä mikittäminen. Nää on taas näitä asioita oikeastaan, mihin ei voi löytää ratkaisua kuin kokeilemalla, epäilen. Turha mun on täältä lukea ohjeita mikittämiseen, kun kenelläkään koko maailmassa ei edes ole samaa kaappia, eikä välttämättä ole hakemassa edes samanlaista soundiakaan.
 
Kiitokset kaikille, sain hyviä lähtökohtia uusille kokeiluille ja tulen varmasti paria vinkkiä täältä soveltamaankin, vaikkei mitään varsinaisesti uutta ilmennytkään.
 
Sisäistit homman :) Eikä kukaa äänitä samanlaisessa tilassa ku sä. Tila on mielestäni merkittävä tekijä.....

On joo, tosin lähimikityksellä ja parilla peitolla voi saada ihmeitä aikaan huonommassakin tilassa.
 
Vinkkinä aloitteleville nauhoittajille: kaappi selälleen vaikka parin kaljakorin päälle --> mikitys. Sitten pari mikkiständiä T-asentoon kaapin molemmin puolin ja kaikki mahdolliset viltit päälle/sivuille/ympärille/ties minne. Tuosta seuraa ulospäin kuuluvan äänen vaimentuminen (lähinnä yläpää, ei korvat särjy, jos samassa huoneessa soittaa) ja huonekaikujen huomattava vähentyminen. Korostuneeseen bassoon tuolla viltillä ei ole paljoa vaikutusta, mutta kaapin kaataminen selälleen vaikuttaa tähän huomattavasti. Ambienssimikitys suoraan kaapin edestä tosin sitten vaikeutuu "aavistuksen".
 
Eipä oo itelle kyllä tullu tuo ikänä mieleen vielä. Vois jopa kokeilla tuota. Nuo Putkimarsutkin kun pitää niin saatanan lujalle pistää ennen kuin kunnolla hönkäisee :) Eikä suljetut kuulokkeetkaan 100w putkitehoa kovin etevästi enää eristä.
 
Pitää täs parin viikon sisällä alkaa demoamaan biisejä niin ajattelin että vedän kahdella mikillä purkkiin, mikit mikseriin sieltä vähän Eq:ta kehään ja mikseristä Raituriin. Taidan kokeilla samalla tuota sun "viltti temppua" :)

Pistä sonic maximazeri etusen jä päättärin väliin ja kerää siletä napakkuuta....

Tässä demonstraatio josta huomaa selkeästi missä kohtaa se vittumainen tirinä tulee mukaan, alkupää itsessään on oikeinkin mukava ja napakka, joka vielä korostuu jos kompressori hönkii sopivasti, jolloin tulee juurikin sitä kaivattua "jysähdystä".
 
Itse asiassa tuon demon loppupäässä soundi on kutakuinkin parhaimmillaan. MakuasiaKIN, mutta kokemus on osoittanut että studiohommissa (ja miksei live-äänenkin osalta) tarvitaan soundiin kuitenkin kohtuumäärä yläpäätä.
 
Säröä oli suht ok määrä... lisäämistäkin voi kokeilla. Periaatteessa soundi voi sisältää säröä niin paljon että se juuri ei mene tukkoon. Which is a lot.
 
Tän oon poustannu jo ennenkin johonkin, mutta laitanpa nyt vielä tähänkin version... tulee vähän äänitystekniikkaakin:
 
Mättösoundi koostuu bändin kokonaisuudesta. Kitarasoundi voi yksistään olla aivan loistava, mutta se yleensä ei silloin palvele bändiä. Soundin pitää yksittäisessä soittimessa olla jollain tapaa karu, jopa liioitellun korostettu ja/tai leikattu. Idea on, että yksittäinen soitin erottuu jollain taajuusalueella, ja on selvästi leikattu jostain kohtaa, antaakseen tilaa muille. Yleisin luulo on, että voimakkaasti mid-scoopattu kitara olisi bändin kanssa soittaessa hyvän kuuloinen. Näin on vain harvoin, koska ala- ja ylätaajuudet täyttyvät muiden soittimien soundista, ja kitara häviää kuuluvista. Keskialueella sen sijaan on tilaa, kannattaa suosiolla käyttää sitä. Esimerkiksi:
 
- Eka kitara korostetaa vähän alle 1 kHz kohdalta, saadaan stonemaista alapurenta-jynkkyä.
- Toinen kitara korostetaan hieman alle 3 kHz kohdalta, kunhan ei liikaa. Tällä saadaan yleispätevä, kohtuullisesti erottuva kitarasoundi.
- Molempia kitaroita leikataan n. 200 Hz kohdalta, jotta saadaan tilaa bassolle. Kitarat kannattaa mikittää parilla mikillä, joiden soundeista voi yhdistellä hienouksia (tai jättää huonouksia pois). Esim Shure sm57 ja Sennheiser 421.
- Basso jaetaan clean- sekä särö-raitoihin, jotka taltioidaan erikseen.. Särön ei tarvitse olla alapäässä juurikaan läsnä, se voidaan leikata pois cleanin munakkuuden saavuttamiseksi. Korostetaan sen sijaan n. 2 kHz kohdalta, eli kitaroiden korostusten välistä - kohdasta johon kitara ei tuo oikeastaan mitään hienoa vaikka yrittäisikin siitä kohtaa korostaa. Pahin vaihtoehto on pyöreä mid-korostettu bassosoundi, siitä seuraa lähinnä sensuroituja lauseita.
 
Kitarat voi tuplata esim niin, että kumpikin soittaa oman osionsa kahteen kertaan. Ensiksi vedetty otto on pääkitara, suht laidalle panoroituna. Toinen otto on tukevoitusraita, joka soi hiljempaa, ja on panoroitu keskemmälle. Joko samalle tai eri puolelle kuin pääraita. Tärkeää on jättää stereokuvan keskelle tyhjää, koska siihen on aina tunkua - soolot, laulut, bassari, snare...
 
Oma soundini sisältää tuota vähän alle 1 kHz korostusta (pari dB), 200 Hz leikkausta (samoin pari dB), pientä yläpään hylly-nostoa (0.5 ... 1 db), ja jonkun ikävän piikin olen leikannut pois. Kunnon EQ:n käyttäminen ei ole väärin. Tarkoitus pyhittään keinot.
 
Sonic maximizer hoitelee tuota alapään muffinssia pois erilailla kuin EQ:t. Hyvä laite, joka ikään kuin masteroi soundin. Tosin hyvin ruuvattu (ja EQutettu) soundi ei välttämättä tarvi sitäkään.

Itse asiassa tuon demon loppupäässä soundi on kutakuinkin parhaimmillaan. MakuasiaKIN, mutta kokemus on osoittanut että studiohommissa (ja miksei live-äänenkin osalta) tarvitaan soundiin kuitenkin kohtuumäärä yläpäätä.
 
Hehe. Toki tarvitaan, mutta otan mieluummin erilaista yläosastoa kuin tuo.

Sonic maximizer hoitelee tuota alapään muffinssia pois erilailla kuin EQ:t. Hyvä laite, joka ikään kuin masteroi soundin. Tosin hyvin ruuvattu (ja EQutettu) soundi ei välttämättä tarvi sitäkään.
 
Ellei hae sitten erilaista soundia kun mitä alkuperäinen nauhoitus. Ei kitara ole pyhä instrumentti, johon plugineja ei voi kokeilla/laittaa ;)

Ellei hae sitten erilaista soundia kun mitä alkuperäinen nauhoitus. Ei kitara ole pyhä instrumentti, johon plugineja ei voi kokeilla/laittaa ;)
 
Ei olekaan. Sitä koitin itsekin sanoa - että juttuja voi kokeilla hyvän lopputuloksen saavuttamiseksi.

Se on vaan niin että bassosta se muna tulee. Eli kitara diskantille vaan. Minulla on kokoemusta siitä, kun kitarat liian tunkkaset. Toki kun kuuntelee pelkästään kitaraa niin kuulostaa hyvältä, mutta kun heitetään bassot päälle niin tulee ihan soosia. Ja ongelma saattaa olla tossa pedaalissa, josta todellakin tulee vähän "rokkimaiset" säröt. Jos onglema on siinä, niin pedaali vaihtoon tai äänitysten ajaksi lainaksi kaverilta. Hyviä peruspedaali esim. Boss MT-2 (putkivahvistimen kanssa todella hyvät saundit).

Hyviä peruspedaali esim. Boss MT-2 (putkivahvistimen kanssa todella hyvät saundit).
 
Huh, älä ehdota tota. Tiedän että on vaikea säätää, mutta mä en tykkää sellasesta ylisileästä soundista. Mätössäkin pitää olla aikalailla rokkirouhintaa mun mielestä mukana. Muuten homma maistuu ns. tusinapaskalle. Recto ja perinteiset melodeath-mättösoundit ne hirvittäviä vasta onkin. :|
 
Homma alkaa sikäli olemaan mun soundin osilta selviö, että olen löytänyt nyt Screamerille uuden kumppanin: Hughes & Kettner Tubeman.
 
Tässä nykyinen viritys (ilman näytettä tosin):
 
Kitarasta jakoboksin kautta Tubemaniin ja Engliin. Screamer mikitetään niinkuin mikitetään (Sennheiser e609 ja ehkä joku 57) ja Tubeman ajetaan kahden eri kaiutinsimulaation kautta suoraan linjaan. Tubemanista saa sellasen hirmuisen pärinän, joka on sopivasti Screameria löysempi ja sijoittuu sitä Screamerin ominaista ylämiddleä alemmas, mutta keskiäänille kuitenkin. Kaikista neljästä raidasta sitten aika rankasti bassoa pois ja raidat kohdilleen, ettei tuu ihan hirveästi vaihe-eroja. Toimii!

Särön "laadusta" ajatuksia...
 
Kitaroihin mielummin liian vähän säröä kuin liian paljon. Tosin studiossa voi laittaa paljon enemmän kuin luulisi. Basson särö voisi olla sora- tai sepelimäinen rahina, ei missään tapauksessa hienohiekkainen kihinä sihinä tai suhina. (Ja sama pätee kitaroihinkin....)
 
Sillon kun soitinten EQujen summa on "kaikki täysillä", lopputulos on hyvä. Mutta tähän ei päästä, jos kaikilla on mid-scoop, hullunkurinen määrä bassoa ja sirkkelin sukulainen yläpäässä. Pitää olla ne korostukset vähän eri kohdissa. Kitarasounditkin toimivat uskomattoman hienosti jos toinen on bassoa + treble/presenceä ... toinen mid-rokkirouhetta.
 
Kokeilkaa jos ette usko!

Kunnon thrash-soundin saa näin, ainakin putkipeleistä:
 
Volume: oman maun mukaan
Mid: Mahd. vähän
Bass: 4-6
Treble: 7-9
Gain: 8-10
 
Tälleen lähtee aivan mahdottoman hyvät Kill 'Em All -soundit, kun ruuvailin Kustomin Tube 12A: tani (midiä siksi mahdollisimman vähän, koska tuossa Kustomissahan ei mid-potikkaa ole ja ilman sitä tuli silti hyvät soundit).
 
EDIT: Ja jos kitarassa on humbucker, ehdottomasti: soita sillä!

Kunnon thrash-soundin saa näin, ainakin putkipeleistä
 
Tässä on taas näitä näkökulmaeroja, mutta mun mielestä kovin harva rässisoundi on silleen kuitenkaan älyttömän raskaan kuuloinen. On ne hurjia, muttei kovinkaan raskaita. Mun soundissa pitää olla makua ja kokoa, noilla ehdottamillasi asetuksilla Screamerista ei irtoa kuin ohutta surinaa. Sensijaan keskiäänet miltei täysillä, basso ja diskantti puolivälissä tulee kivan kuuloista rutinaa.

Tästä ketjusta on huomannut selkeästi kun joku puhuu asiaa.(...ja vielä selkeämmin kun ei tiedä ollenkaan mistä puhuu.)
Paljon hyviä vinkkejä löytyi.
Kiitos!
 
..jos vaikka saisin minäkin jotain ääniteltyä...