Aihe: Vaikuttavimmat teokset. Suosituksia?
1 2
Ankh
23.09.2003 21:56:23
Olen soittanut 20 vuotta klassista pianoa, mutta silti Sibeliuksen viulukonsertto d- molli on saanut minut sekaisin.
Debussy ei ole niinkään kolahtanut, mutta Rahmaninov ja SZIMANOVSKI kylläkin.
 
Nyt teen konepainotteista ja rockvivahteista pianolaulusössöö, johon sekoitan klassista musiikkia. Saa nähdä mitä siitä syntyy. Tuskin ainakaan "HITTIKAMAA".. Onneksi klassinen musiikki on pitänyt tulkinnan voimaa yllä.
hörhö
23.09.2003 22:24:27 (muokattu 23.09.2003 22:25:24)
 
 
Tekikös sibelius jonkun nykymusiikissa ambientmaiseksikin luonnehdettavissa olevan kappaleen/sävelteoksen jossa oli lintujen laulua myös mukana, ja pirun taakse lyödyt jouset...? Kuulin tuon nimittäin joitakin vuosia sitten ihan vahingossa, ja jäi harmittamaan kun en ole enää löytänyt.
 
Einojuhani Rautavaara: Cantus Arcticus
 
Tätäkö hait?
"Tritonus on harmonian ketsuppi" -E Rautavaara
megatherium
24.09.2003 21:16:48 (muokattu 25.09.2003 21:14:27)
Olen soittanut 20 vuotta klassista pianoa, mutta silti Sibeliuksen viulukonsertto d- molli on saanut minut sekaisin.
Debussy ei ole niinkään kolahtanut, mutta Rahmaninov ja SZIMANOVSKI kylläkin.
 
Nyt teen konepainotteista ja rockvivahteista pianolaulusössöö, johon sekoitan klassista musiikkia. Saa nähdä mitä siitä syntyy. Tuskin ainakaan "HITTIKAMAA".. Onneksi klassinen musiikki on pitänyt tulkinnan voimaa yllä.

 
Ranskalaisesta impressionismista ja myöhemmin puolalaisesta kansanmusiikista vaikutteita saaneen mystikon Karol Szymanowskin 3. sinfonia, oliko se nyt nimeltään "Yön laulu" tai jotakin sekä hänen muistaakseni II viulukonsertto ovat kieltämättä varsin vaikuttavia ja omalaatuisia teoksia. Rahmaninovin musiikki (I sinfonian finaali on vaikuttava) mielestäni edustaa hiukan sellaista melko tyypillistä venäläistä sentimentalismia tai sentimentoa niinkuin Sibelius sanoisi ja jollaista hän itsekin viljeli tsaikovskimaisen tyylin merkeissä osittain kahdessa ensimmäisessä kansallisromanttisia tuntoja koskettelevassa kieltämättä melodisesti kekseliäässä ja inspiroituneessa sinfoniassaan hitaita osia ehkäpä lukuunottamatta, jotka tuntuvat olevan melko säännönmukaisesti Sibeliuksen sinfonioiden kompastuskivenä taikka Akilleen kantapäänä vaikkeivät ne päätösosia toki olekaan Tsaikovskin 6. h-mollisinfonian pateettisen tavoin, jossa voinemme hyvästi jättönä elämälle aistia ja tuntea kuolemaan vihityn ihmisen murheen ladattuna jännitystä ja sisältöön painavuutta Sibeliuksen sinfonioihin nähden suuremmalla intensiteetillä luoden johdonmukaisesti siitä sinfonian kenties merkittävimmän osan. Tämä oli jossain määrin vain looginen päätelmäni kaiken kuulemani ja muistamani johdosta; Tasaikovski fani en ole, enkä siksi tule. 5.sinfonia muodostaa tässäkin suhteessa pienen poikkeuksen.
megatherium
27.09.2003 17:43:59 (muokattu 29.09.2003 21:04:34)
Sattumalta eilen kuuntelemistani teoksista suurimman järkkymisen ja muutoksen, ts. vaikutuksen, olotilassani sai aikaan ranskalaisen "Les Six"-ryhmän tuotteliaimman ja kokeellisimman säveltäjän Darius Milhaudin (1892-1974) kuoroteos "Les Choéphores", "The Choephoroe" tai "Juoman kantajat"? opus 24, jota kuunnellessani tuntui kuin joku suurempi voima olisi ottanut minut valtaansa ja erityisesti kuoro-jaksojen valovoimainen säteily täyttänyt sieluni sanoinkuvaamattomalla riemulla.
 
Välittömästi tämän puolituntisen (32'00) teoksen perään kuulemani Honeggerin V sinfonia "Di tre re" sekä Albert Rousselin baletti "Bacchus et Ariane" pitivät minua edelleen tiukasti pihdeissään, että tuntui kuin olisin menettänyt kaiken itsekkäitä tarkoitusperiä ruokkivan tahdon voimani ja ikään kuin halvaantunut musiikin lumoavan vaikutuksen nujertamana, kykenemättä liikkumaan tai tekemään muuta kuin antamaan vain musiikin estottomasti virrata itseeni ja alistua tahtoani suuremman voiman, korkeamman ja kokonaisvaltaisemman psyko-fyysisen tunnetilan valtaamaksi ja kahlitsemaksi.
 
Tämä kaikki tuntuu sikäli ironiselta, että tavallaan sattuman oikusta tulin alkaneeksi kuunnella ensin mainittua teosta, sillä jo siinä vaiheessa tarkoituksenani oli lopettaa siltä illalta musiikin kuunteleminen, sulkea CD-soitin ja keskittyä muihin askareisiin sekä iltapalan syömiseen, mutta sitä tulikin nautittua lopulta musiikillista ja henkistä ravintoa sävelten siivin suurien ranskalaisnerojen tarjoilemana: Bon appétit.
megatherium
15.11.2003 15:31:19
Richard Straussin sinfoniset runot.
‹ edellinen sivu | seuraava sivu ›
1 2
Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)