Lyriikka ›

ei tänään mailmalta kuulu,
mitään,
ei ääntäkään,
 
ei täällä ole tänään ketään,
joka saada vois pois lähtemään..
 
tämän niin levottoman tunteen,
joka minua vain liikuttaa,
ei kukaan kuunnella saata,
eikä saada mua rauhoittumaan
 
olen niin väsynyt aamuun,
joka koittaa mut herättää..
 
tarttuen käsistäni kiinni,
tuntematta siinä itseään..
 
tänään en taistella jaksa,
vaikka tahtoisi en luovuttaa..
silti periksi annan,
ei ole mitään sanottavaa..
 

 
(ei ole aikaa olla yksin,
yksinäisyys kun kanssani on,
tajunta ymmärrystä vailla,
tahtoen olla niin kuin tahdoton,
 
ei kukaan kuullut, niin ja miksi,
edes luulin, se harhaa on vain,
ehkä pidänkin "en mitään"
niinhän kaikkeni siltä mä sain..)
 
ei tänään rikotut lauseet
saata sielua
satuttaa
 
tänään en tunne enää ikävää
turtuneen päivä puuduttaa,
 
mut ikävä tuo tuntee minut..
tarttuu kiinni, kuin kotiinsa jää,
pitää minua otteessaan,
kiusaten vain leikkinään..
 
olen niin väsynyt uneen,
joka totta ei itsestään tee
 
liian vanha valheeseen,
joita lupaukset elättelee..
 
tänään en taistella jaksa,
mitä sitten jos rikoutumaton,
antaa periksi kerran, jokaisen
miehenkin itkettävä on..
 

 
ehkä odotin liikaa, kun mitään en osannut odottaa,
ehkä liian kauan peittelin kyyneleet hymyni taa..
ehkä uskoin turhaan, mut turha tuo sun oli mun unelmaa,
ehkä murhasin murheita, joista nyt suruni saan lunastaa..
 
ehkä kirjoitin turhaan, tai toistin, mut sanoin sen silti varoen,
kaiken sen mitä tahdoit, nyt huomasit kai etten oo sellainen,
ehkä kuulu en tänne, en vieläkään, vieläkin arvuuttelen,
tänään taistella jaksa en- enää- en- sanani on viimeinen..