Kitarat: soittaminen ›

paskaa

Paljon kevyempää ja - hmm - erilaisempaa, kuin metalli.
 
Eikös tuokin riipu aika pitkäti esim. biisistä ja levystä. En usko että esimerkiksi train on thought levy tai vaikkapa biisi panic attack octavariumilta olisivat "paljon kevyempää" kamaa kuin aika monen "metalli"bändin tuotanto. (miten sen nyt kukin tulkitsee) Ehkäpä pikemminkin toiste päin. Sitten taas vaikka images and words levyn biisit eivät mitään aivan hirveätä jytkettä ole.
 
Ihme aivopieruilua mutta menköön. =P

Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta Jucciz, että onko DT:llä mielestäsi yhtään biisiä, jonka pystyisit myöntämään hyväksi tai edes kohtalaisen hyväksi vai tunnetko nykyään syvää inhoa bändin koko tuotantoa kohtaan? Käsittääkseni kuitenkin tunnet ainakin bändin vanhemman tuotannon kohtalaisen hyvin.
 
DT:stä on pakko sanoa sen verran, että jos innostumiskäyrä onkin jyrkkä, on kyllästymiskäyrä vähintään yhtä jyrkkä. Joskus yläasteen lopussa tai lukion alussa innostuin itsekin joistakin bändin biiseistä... hetkeksi. Puutuminen tapahtui jo muutamia kuukausia sen jälkeen: sitä samaa saamarin tilua käytännössä joka biisissä äärimmäisen prosessoiduilla (lue: elottomilla ja muovisilla) soundeilla ja epäinhimillisen tarkalla (lue: epägroovaavalla) tatsilla. Lisäksi ne syntikkasoolot ja -soolosoundit ovat jotain käsittämättömän karmeaa ja tyylitajutonta sontaa, ihan sama olipa sitten Moore, Sherinian tai Rudess kyseessä.
 
Myös Portnoyn rumpusoundit ovat aina jaksaneet ihmetyttää minua: ne ovat JOKA levyllä huonot, mutta JOKA levyllä ERI TAVALLA huonot, eli joka kerta on mättänyt vähän eri asia: joskus tomit, joskus snare, joskus basari... koskaan ei oo osunu ihan nappiin. :)
 
Mutta vastatakseni kysymykseesi vielä: DT:n biiseissä on paljon oivaltavia juttuja, mutta harvinaisen pahasti ripoteltuna sinne, tänne ja tonne. "Ehjimmiksi" biiseiksi lasken esimerkiksi tekeleet Hollow Years, Lines in The Sand ja vaikkapa Silent Man. Suurimmaksi osaksi nuo biisit ovat liian "tilkkutäkkikamaa" mulle: riffiä, koukkua, tilua, riffiä, koukkua, tilua, riffiä, koukkua, tilua jne... ilman sen kummempaa punaista lankaa, joka kantaisi läpi biisin.
 
En tunne syvää inhoa DT:tä kohtaan: bändin tuotannosta suurin osa on vaan lähinnä yhdentekevää: ei vaan kolahda soittajien teknisestä virtuositeetista huolimatta - tai ehkäpä juuri sen takia, sillä tekniikan esittelyn takia tuo koko porukka nähdäkseni ensisijaisesti on olemassa, ei niinkään siksi, että heillä olisi erityisen hyviä biisejä.
 
Jos haluan kuunnella progea, pistän Wigwamin Fairyportin soimaan. DT on minulle pelkästään poikkeuksellisen teknistä metallia ja pitkiä biisejä. Proge on jotain aivan muuta.

tässäpä on bändi, jossa satumaisella tavalla on edustettuna lähes kaikki mikä musiikissa on mun mielestäni epäoleellista (ja kaikki oleellinen puuttuu). punk rules!

Jotenkin tunnut Jucciz suhtautuvan Dream Theateriin aivan naurettavan ylikriittisesti. Tuntuu vähän siltä, että ihan periaatteen vuoksi kaikesta mahdollisesta pitää keksiä jotain huomautettavaa.

Tuntuu siltä että täällä jauhaa sellaiset tyypit ihan vitusti paskaa Dream Theaterista, jotka eivät ole edes koskaan perehtyneet kyseisen bändin tuotantoon. Voisin jopa väittää että todella suuri osa bändin tuotannosta EI ole metallia. Jotain progressiivista rockia/metallia/poppia/alternativea se on. Kuitenkin aivan omalaatuisensa tunnistettava tyyli, mitä ei keneltäkään muulta bändiltä löydy. Kauniita melodioita, rankkoja riffejä, intensiivisiä tahtilajikikkailuveivauksia ja mielettömän hienoja tunnelmia. DT:n biiseistä löytyy oikeasti kaikkea hienoa. Tietysti nämä katkeroituneet makuuhuonekitaristit kuten Jucciz eivät pysty kuuntelemaan kyseisen bändin tuotannosta muuta kuin sen puolen että "vittuku toi Petrucci shreddaa noin vitusti (nopeemmin ku mä), vittu DT on perseestä".
 
Jos vähän avaa mieltään, niin sieltä DT:n tuotannosta löytyy oikeasti ihan mielettömiä määriä hienojakin juttuja sellaisillekkin tyypeille jotka eivät esimerkiksi välitä yhtään nopeasta shreddauksesta. Mutta mnet-kitaristeille se kyllä tuntuu olevan mahdotonta. Täällä musiikista pitäminen on enemmän asenteista kiinni, kuin siitä että onko joku musiikki oikeasti hyvää.

Jos vähän avaa mieltään, niin sieltä DT:n tuotannosta löytyy oikeasti ihan mielettömiä määriä hienojakin juttuja sellaisillekkin tyypeille jotka eivät esimerkiksi välitä yhtään nopeasta shreddauksesta. Mutta mnet-kitaristeille se kyllä tuntuu olevan mahdotonta. Täällä musiikista pitäminen on enemmän asenteista kiinni, kuin siitä että onko joku musiikki oikeasti hyvää.
 
Tuo on kyllä harvinaisen totta. Ihan oikeasti, on siinä DT:n musiikissa muutakin (kenties jotain jopa olennaisempaa?) kuin se että shreddataan tuhatta ja sataa ja vaihdetaan tahtilajeja tiuhaan tahtiin.

Ei tässä kukaan ole katkeroitunut - ainoastaan hankkinut parempaa kuunneltavaa. Hyvä yritys kuitenkin moottorisahalta. :)
 
Miksi kuunnella musaa, jossa on muutamia ihan kivoja juttuja siellä täällä harvakseltaan, jos voi kuunnella musaa, joka on kokonaisvaltaisesti hyvää ja tehty sydämellä eikä pelkillä sormilla?
 
En myöskään usko, että vuosienkaan perehtyminen poistaa niitä tosiasioita DT:n tuotannosta, jotka siinä minua eniten häiritsevät.
 
Eihän tästä silti ongelmaa tarvitse tehdä: kuunnelkoon DT:tä he, jotka tahtovat. Itse kerroin, miksi en sitä välitä kuunnella, koska sitä varta vasten minulta kysyttiin.

Miksi kuunnella musaa, jossa on muutamia ihan kivoja juttuja siellä täällä harvakseltaan, jos voi kuunnella musaa, joka on kokonaisvaltaisesti hyvää ja tehty sydämellä eikä pelkillä sormilla?
 
Ja itse kuuntelet fuusiojazzia? ;)

Hehe. Juccizelta kysyttiin ja Jucciz vastasi. Älkää repikö perseitänne.

Hehe. Juccizelta kysyttiin ja Jucciz vastasi. Älkää repikö perseitänne.
 
En mä nyt ihan persettäni mielestäni repinyt. Ihmetyttää vaan kun Jucciz on jokaikisessä vähänkin Dream Theateria koskevassa topicissa niin kärkkäästi haukkumassa bändiä lyttyyn, vaikka hänellä ei tietenkään mitään kyseistä bändiä vastaan ole. On se hauskaa kun pikku-Petruccit repivät perseitänsä!
 
kuunnelkoon DT:tä he, jotka tahtovat. Itse kerroin, miksi en sitä välitä kuunnella, koska sitä varta vasten minulta kysyttiin.
 
Hoho. Tämän pistän kyllä korvan taakse pahan päivän varalle. :)

En mä nyt ihan persettäni mielestäni repinyt. Ihmetyttää vaan kun Jucciz on jokaikisessä vähänkin Dream Theateria koskevassa topicissa niin kärkkäästi haukkumassa bändiä lyttyyn, vaikka hänellä ei tietenkään mitään kyseistä bändiä vastaan ole. On se hauskaa kun pikku-Petruccit repivät perseitänsä!
 

 
Hoho. Tämän pistän kyllä korvan taakse pahan päivän varalle. :)
 
Jep jees.
 
Älkää nyt repikö perseitänne, itse kysyitte hänen mielipidettä ja vastasi jopa asiallisesti.
Siihen pitää vaan tarttua koska se on juccizken kirjoittama, niinpä niin.

Jotenkin tunnut Jucciz suhtautuvan Dream Theateriin aivan naurettavan ylikriittisesti. Tuntuu vähän siltä, että ihan periaatteen vuoksi kaikesta mahdollisesta pitää keksiä jotain huomautettavaa.
 
Tuntuu myös siltä, että aivan sama mitä tuo Jucciz täällä sanoo niin se vituttaa teitä tai se on väärin.
DT on minulle ainakin aivan samantekevä bändi, se että soittajat ovat hyviä, ei tarkoita että bändi on hyvä.
Keskiverto bändi, keskiverto biiseillä. Näitä tulee ja menee...
Ei sellainen ole mistään kotoisin, että bändiä kehutaan sillätavalla että, "kuuntele kun tää soittaa näin, ja tää näin, ja eiks oo hyvä soittaja, miten se ton soittaa jne. jne."

Ei mulla mitään Juccizia vastaan ole. Itse en vaan ole törmännyt varmaan vielä yhteenkään Dream Theateria tai Liquid tension experimenttiä koskevaan topicciin jonne Jucciz ei olisi tullut dissaamaan bändiä. Ei siinä sinäänsä mitään, mutta mielestäni vaan vähän kornia että sama mies selittää että: Itse kerroin, miksi en sitä välitä kuunnella, koska sitä varta vasten minulta kysyttiin.
 
Peace and love ja sitä rataa. :)

Ei mulla mitään Juccizia vastaan ole. Itse en vaan ole törmännyt varmaan vielä yhteenkään Dream Theateria tai Liquid tension experimenttiä koskevaan topicciin jonne Jucciz ei olisi tullut dissaamaan bändiä. Ei siinä sinäänsä mitään, mutta mielestäni vaan vähän kornia että sama mies selittää että: .
 
Peace and love ja sitä rataa. :)
 
.....
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn sinulta Jucciz, että onko DT:llä mielestäsi yhtään biisiä, jonka pystyisit myöntämään hyväksi tai edes kohtalaisen hyväksi vai tunnetko nykyään syvää inhoa bändin koko tuotantoa kohtaan? Käsittääkseni kuitenkin tunnet ainakin bändin vanhemman tuotannon kohtalaisen hyvin.
 
Jucciz vastasi kysymykseen mielestäni ihan asiallisesti. Mielipiteet eivät ole dissausta.

Jotenkin tunnut Jucciz suhtautuvan Dream Theateriin aivan naurettavan ylikriittisesti. Tuntuu vähän siltä, että ihan periaatteen vuoksi kaikesta mahdollisesta pitää keksiä jotain huomautettavaa.
 
Se mikä ei Juccizta miellytä, on yleensä paskaa.
 
E: Tosin itsekkin vihaan Dream Theateria yli kaiken, mutta siinä on muutamia ihan hyviä soittajia. Niin ja tää genre kysely on perseestä.

Kyllä Juccizin vastaus minulle kelpasi, vaikken ihan samaa mieltä olekaan.

Julkinen tunnustus:
 
Tunnustan täten pitäväni bändistä nimeltään Dream Theater. Täten en ilmeisesti voi olla enää koskaan tr00 musiikinharrastaja. Tunnustan myös pitäväni orkesterista nimeltään Children of Bodom. Tämä asia viimeistään vie kaiken uskottavuuteni musiikinalalla ja statsini/respectit kääntyvät jyrkkään laskuun. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä - käytän toisinaan tabeja soittaessani.
 
Sylkekää päälleni, tr00 ug-bändejä kuuntelevat muusikot.
 
Niin ja on se progemetallia minusta. Ja loppuun kysymys: miksi teknisestikin ylivoimaiset DTn jäsenet eivä saisi näyttää näitä taitojaan? Vuosien ja vuosien työ on varmaan kaikilla ollut soiton kehittämisessä ja sitten sitä pitäisi piilotella, koska muuten ei ole uskottava.

Mun kiinnostus bändiin lakkas Awaken jälkeen kun Kevin Moore lähti.
Siinä meni samalla oven avauksella koko bändin biisintekotaito ja oivaltavuus.
Images and Words, Awake ja A Change of Seasons on mulle kyllä klassikkolevyjä.
 
EDIT: Proge-heviä/metallia/rokkia