Studiotyöskentely ›

Itsellä on nyt pari kuukautta ollut HS50 kotikäytössä ja diggaan mielettömästi. HS80 ois kans ollut kiva testata, mut niitä ei ollut vielä maassa.
 
Jostain syystä sait minut kiinnostumaan näistä laitteista. On hyvän näköiset ja siis kelvolliset myös olohuoneeseen. Hinta tosin askarruttaa: voiko noin halvalla saada hyvää? Ja jos vertaa joihinkin behringereihin, niin kummat lienee paremmat, kun samaan hintaan irtoaa? Onhan nämä yammut ainakin rutkasti pienemmät ja sikäli paremmat. Ja tehoa taitaa riittää - lieneekö liikaa kotioloihin?
 
Onko kellään kokemusta noista HS80:stä? Jos (ja kuten olettaa voisi) ne toistaa HS50:ä paremmin alataajuudet, niin sehän ois mainio ratkaisu.
 
Tässä kajarien etsintäkierroksellani törmäsin myös kotimaisiin Profelin kaijuttimiin. Onko kellään näistä mitään sanottavaa? http://www.profel.fi/
 
Kuunteluvalitsimeks komppaan Samsonia
 
No tuohan olisi varmaan hyvä, mutta niin helvetin ruma, ettei oma saati puoliskon silmä sitä kestä! Tarkkaan ottaen mikä tuon laitteen yleisnimi on, jos haluaisin vastaavia etsiskellä?
 
...Huh huh, tulipa taas kyseltyä ainakin riittävästi.

Tässä kajarien etsintäkierroksellani törmäsin myös kotimaisiin Profelin kaijuttimiin. Onko kellään näistä mitään sanottavaa? http://www.profel.fi/

 
Olen noita joskus kuunnellut ja ovat ainakin pitkään tuotteitaan kehittäneet. En ainakaan silloisten kuuntelukertojen perusteella löytänyt mitään oleellista vikaa. Kotistudio ja olohuonekäytössä toimivat varmaan loistavasti. Kaupalliseen studioon noiden hankkimiseen suhtautuisin varauksella, koska ihmistet ovat niin tunnettujen merkkien ja logojen perään, että joku asiakas saattaisi kääntyä ovelta kun alan "standardit" puuttuvat.

Samson, Big Knob
 
Semmonen kysymys vielä, että minkä takia kaikki ehdottelee tommosia monitorikontrollereita (vai mitä lienee ovatkaan), jos vaihtoehtona voisi olla mikseri? Mikserin etuna näkisin nyt sen, että kun kuuntelee huonosti (tai itseään vähemmän miellyttävästi) miksattua ja masteroitua musaa, niin saisi säädeltyä tasoja haluamallaan tavalla, esim. leikattua/korostettua bassoa.
 
Eihän musiikkia tietenkään sääntökirjan mukaan saa niin kuunnella (ainakaan hifistien mielestä), mutta mua on aina vaivannut kunnon high-end laitteissa se, että niissä näitä säätömahdollisuuksia ei ole. Ei auta hyvät vehkeet, jos musiikki kuulostaa huonolta - ja kääntäen voisi sanoa että stereot joissa säätövaraa ei ole, eivät mielestäni ole kovin hyvät stereot.
 
Studiohommat on tietysti asia erikseen.

Semmonen kysymys vielä, että minkä takia kaikki ehdottelee tommosia monitorikontrollereita (vai mitä lienee ovatkaan), jos vaihtoehtona voisi olla mikseri? Mikserin etuna näkisin nyt sen, että kun kuuntelee huonosti (tai itseään vähemmän miellyttävästi) miksattua ja masteroitua musaa, niin saisi säädeltyä tasoja haluamallaan tavalla, esim. leikattua/korostettua bassoa.
 
Eihän musiikkia tietenkään sääntökirjan mukaan saa niin kuunnella (ainakaan hifistien mielestä), mutta mua on aina vaivannut kunnon high-end laitteissa se, että niissä näitä säätömahdollisuuksia ei ole. Ei auta hyvät vehkeet, jos musiikki kuulostaa huonolta - ja kääntäen voisi sanoa että stereot joissa säätövaraa ei ole, eivät mielestäni ole kovin hyvät stereot.
 
Studiohommat on tietysti asia erikseen.
 
Mikserissä on kyllä paljon tuloja, mutta rajallisesti lähtöjä, eikä yleensä kovin lineaarinen tuo signaalitie. Jokainen säädin matkalla heikentää sitä myös ihan olennaisesti.
 
Mutta tuohon tonepotikoiden-kaipuuseesi sanoisin, että sulla on ilmeisesti niin huono kuuntelu, että sen vuoksi kaipaat äänenvärinsäätöä. Jos hankkisit paremmat stereot (ja ennen kaikkea kaiuttimet, ja sijoittelisit ne kunnolla), et varmasti osaisi kaivata mokomia namiskoja, ainakaan mä en ole osannut.

Mutta tuohon tonepotikoiden-kaipuuseesi sanoisin, että sulla on ilmeisesti niin huono kuuntelu, että sen vuoksi kaipaat äänenvärinsäätöä. Jos hankkisit paremmat stereot (ja ennen kaikkea kaiuttimet, ja sijoittelisit ne kunnolla), et varmasti osaisi kaivata mokomia namiskoja, ainakaan mä en ole osannut.
 
No juu, kaikki tämä on toki totta. Tällä hetkellä stereoni ovat täyttä sontaa (ja siis aktiivikajarit-etunen-cdsoitin -kombinaatiolla ajattelin kohentaa myös tätä musiikin kuuntelupuolta, en vain kotistudiotani). Ystävälläni kuitenkin on erittäin High-end stereot, joiden saundi muuttui radikaalisti kun kaveri muutti puutalosta kivitaloon. Bassoa leikkaamalla homma olisi hoitunut helposti. Akustointi on kuitenkin jo melko kiusallisen suuri projekti.
 
Kaiuttimien sijoittelu on sikäli hankala juttu, että niitä harvoin saa aseteltua juuri sinne, missä ne kuullostavat parhailta. Etenkin olohuoneessa, jossa roinaa on muutenkin, ja huoneen muoto ja pohjaratkaisu asettavat reunaehtoja. Harvalla meistä on erikseen musiikille kuunteluhuonetta.
 
Monissa aktiivikaiuttimissa taitaa kuitenkin olla jonkin verran säätömahdollisuuksia itsessäänkin, joten niillä kai pitää pärjätä, jos kerran muut keinot kielletään!)

Meitsil on kotona kenelekin 8030:t ja joku tollanen Rotelin esivahvistin....mutta siihen tulee sitten kiinni samsungin 10 euron DVD-soitin, josta soittelen CD:itä. Heh... siinäpä sitten onki heikko lenkki. Ja siltä myös kuulostaa.
 
Muutenkin pidän virheenä, että yleensäkään hankin kene simmonsit kotiin, koska onhan niistä aika tosi rasittava kuunnella musaa. Olis ehkä kannattanu sijoittaa sama summa johonkin kivoihin hifi-kaiuttimiin. Sit vois fiilistellä sillä silkinpehmeällä yläpäällä ja blää blää blää.

En oikein ole ymmärtänyt mihin sitä etuastetta tässä tarvitaan. Pelkäksi volumensäätimeksikö? Ja onko tarkoituksena kuunnella useampia lähteitä? Mikäli on, mikseri kyllä puoltaisi paikkansa, vaikka sitten vähän Behkua tyyriimpi malli.
 
Mulla on kuuntelumikserinä Mackie 1202 VLZ. Sisääntuloissa PC:n integroitu, RME (ADA8000:n kautta), ja kannettava MD- tai mp3-soitin. Lähtevät piuhat päämonitoreihin, sekä referenssimonitoreihin.
EQ:han tuossa on täysin turha, mutta laite palvelee reitittäjänä mainiosti.
 
Bassoa leikkaamalla homma olisi hoitunut helposti. Akustointi on kuitenkin jo melko kiusallisen suuri projekti....
Monissa aktiivikaiuttimissa taitaa kuitenkin olla jonkin verran säätömahdollisuuksia itsessäänkin, joten niillä kai pitää pärjätä, jos kerran muut keinot kielletään!)
Akustointi olisi ehdottomasti ajan ja vaivan arvoinen proggis, myös muun viihtyvyyden kannalta. (Kaikuvassa tilassa on hyvin vaikea rentoutua.) Mikserin bassosäätimet eivät ole juurikaan avuksi akustiikan korjaamiseen. Monitorien takana olevat kytkimet ovat paremmat. Jos siellä sellaisia on. Ainakin Genelecissä ja Behkuissa on hyvät säätimet joilla saa paljon pahaa aikaan.
 
edit:
pidän virheenä, että yleensäkään hankin kene simmonsit kotiin, koska onhan niistä aika tosi rasittava kuunnella musaa.
Jos Geneleceistä on aika tosi rasittavaa kuunnella musaa, miten ihmeessä niillä voi oikein miksata?! Etenkin pitkiä sessioita joissa korvat väsyy jokatapauksessa? Huhhuh.

Miltä se Samsung kuulostaa? Rahiseeko se? Miten se soundi eroaa kalliimmasta vehkeestä?
 
Onpa jengi taas hassulla tuulella. Noh.... Ihan ensimmäinen asia, josta huomaa samsungin huonouden on se, että se ei oikein pysty käsittelemään näitä nykypäivän levyjä = Säröytyy helposti. Siitä tulee vähän sellanen halpa mp3 fiilis.
 
Onko joku hintaraja, mikä on huono- ja mikä on hyvä soundinen laite?
 
Ei.
 
Mulla on tossa vierekkäin Baze DVD soitin (10 €) ja Mission Cyrus PCM II (laatu) CD. Jos pystyt sokkona sanomaan kumpi on kumpi, tarjoon sulle tuopin!
 
Minne voi tulla kuuntelemaan?
 
Edit:
 
Jos Geneleceistä on aika tosi rasittavaa kuunnella musaa, miten ihmeessä niillä voi oikein miksata?! Etenkin pitkiä sessioita joissa korvat väsyy jokatapauksessa? Huhhuh.
 
Tota hmm... Ne on tarkoitettu monitoreiksi, eikä musan kuunteluun... Ja kyllä, korvat väsyy niillä kuunnellessa, toisin kun jollain kivoilla hifi-kaiuttimilla. Vai Pitäiskö hankkia telkkarin katseluunkin joku sonyn kuvamonitori, että näkis värit oikeina? Huhhuh.

Onpa jengi taas hassulla tuulella.
 
Ei muuten oo
 
Minne voi tulla kuuntelemaan?
 
Ouluun,
vaikka ens vkl.. Jos läpäiset sokkotestin, julistan sut Suomen HIFI GURUKSI! Meet Matti J. Kososen ohi että heilahtaa! Ootko ikinä ollu kunnon sokkokuuntelutestissä?

Ouluun,
vaikka ens vkl.. Jos läpäiset sokkotestin, julistan sut Suomen HIFI GURUKSI! Meet Matti J. Kososen ohi että heilahtaa! Ootko ikinä ollu kunnon sokkokuuntelutestissä?
 
Heh... Oon kuitenki kaikkea muuta, ku hifiguru. Se mikä kuulostaa hyvältä on hyvä. Olkoon vaikka jetzvaitegin zongin 2 euron luurit. Enkä omassa sokkokuuntelutestissäni edes erottanut 1176:sta digin smackista, joten... No mut kuitenkin... meitsin samsung kuulostaa pashalta, vaikka ei ole edes pääsiäinen. Himassa johdoissani ei ole edes kullattuja liittimiä ja ne kulkevat ihan vaan tylsästi maata pitkin. Ankeeta.

Voisin laittaa niin että tää olis mun mielipide, mutta kuitenkin mä sanon että tää on TOTTA!
 
Musiikin kuuntelussa kaiuttimien ja vahvistimen yhteistoiminta on tärkeintä. HUIPPU kaiuttimet ei välttämättä soi jokaisen vahvistimen kanssa hyvin.
 
Jos sulla on oikeesti perkeleen hyvin soivat vehkeet, voit useiden kuuntelukertojen jälkeen huomata eron jonkin tietyn CD/ DVD soittimen kohdalla.
 
Sokkokuuntelusta: Jos sä tykkää jostain tietystä biisistä mitä sulle soitetaan, niin johan alkoi pisteitä ropisemaan! Ihan sama millä vermeillä sitä sulle soittaa..
 
Kullatut liittimet ei paranna äänenlaatua! Ne vaan vähentää kontaktihäiriöitä. Ei hapetu, yms.. Kestää kauemmin. Sisältä rasvatut kaiutinpiuhat on ihan M. J. Kososen legendaa..
 
Jos sama biisi on nauhoitettu PT HDllä ja vaikka M-Audio/ N-Track, ei tältä foorumilta löydy sellasta henkilöä, joka vois sanoa että kummalla se on tehty!
 
Mun mielipide: Studiomonitorit ei ehkä oo paras mahdollinen juttu kotikuunteluun. Hommaa joku suht. tehokas int. vahvistin. Uusista Sony, Yamaha, Pioneer, yms. (Hobbari tavaraa) Kotiteatterivermeitä. Tai eti kirppiksiltä vanhoja JVC, Sony vahvareita. Tai KeltaisestaLerssistä ROTELia. Siihen KEFfiä tai Infinityä kaiuttimiksi. Hyvä biisi CDltä soimaan, ni mä uskon että musiikkinautinto on 100%..

Tota hmm... Ne on tarkoitettu monitoreiksi, eikä musan kuunteluun... Ja kyllä, korvat väsyy niillä kuunnellessa, toisin kun jollain kivoilla hifi-kaiuttimilla. Vai Pitäiskö hankkia telkkarin katseluunkin joku sonyn kuvamonitori, että näkis värit oikeina? Huhhuh.
 
Jos tekisin kuvahommia, haluaisin tietysti että tottuisin mahdollisimman realistiseen näkymään myös jokapäiväisessä telkkarinkatselussa. Näin tietäisin minkälaisia virheitä normi-TV-lähetykset ja elokuvat sisältävät. Simple as that.
 
Mutta mun on kyllä mahdoton ymmärtää miten voi tehdä erityisen tarkkoja miksauspäätöksiä, jos kaiuttimet kuulostaa hyvillä miksauksilla rasittavilta. Se on vähän kun käyttäisi töissä Fiskarsin kirvestä, ja omalla takapihalla jotain Biltemaa ettei totu siihen hyvään. Niinkun hä.
 
Jos tollanen on näkemys monitoreista, niin mun mielestä ehdottomasti vaihtoon. Mitä niillä monitoreiksi tarkoitetulla tehdään muuta kun kuunnellaan musaa? Ja perustetaan kaikki muokkauspäätökset niistä saatuun kuulokuvaan.
 
Jos et paremmasta tiedä, tutustu Dynaudion ja Adamin monitoreihin. Omilla Adameilla ei korvat väsy, näistä on myös kiva kuunnella jokapäiväistä musaa, ja transientit monta pykälää Geneä nopeampia. Ja miksauksetkin alko siirtymään muualle paremmin halutunkaltaisena.

Jos tekisin kuvahommia, haluaisin tietysti että tottuisin mahdollisimman realistiseen näkymään myös jokapäiväisessä telkkarinkatselussa. Näin tietäisin minkälaisia virheitä normi-TV-lähetykset ja elokuvat sisältävät. Simple as that.
 
Näinpä juuri, mutta en silti hankkisi sonyn monitoria kotiin. Olis katselu aika ankeeta.
 
Itse asiassa en edes välitä "suorasta" monitorikuuntelusta himassa. Tykkään kuunnella joskus jopa paskalla mankalla, missä on paljon bassoa, jotta saa talon jytkymään. Vähän karkkia korville. Enkä edes istu suorakulmaisen kolmion keskipisteessä vaan käppäilen ylensä ympäriinsä. Turha ottaa liian vakavasti tollasia juttuja. Töissä sitten eri asia.
 
Älä Aki kiukuttele koko ajan. Rela....

En oikein ole ymmärtänyt mihin sitä etuastetta tässä tarvitaan. Pelkäksi volumensäätimeksikö? Ja onko tarkoituksena kuunnella useampia lähteitä? Mikäli on, mikseri kyllä puoltaisi paikkansa, vaikka sitten vähän Behkua tyyriimpi malli.
 
Siis tuota juu. Jos ostan aktiivikaiuttimet ja cd-soittimen, tarvitsen siihen väliin etuasteen, näin olen ymmärtänyt. Mukavinta olisi, jos samassa paketissa tulisi ainakin
 
1. kaksi sisääntuloa (cd ja telkkari/tietokone)
2. volumesäädin
3. tonepotikka (voi olla tarpeellinen, tai sitten ei jos kuullostaa kokoajan muutenkin hyvältä).
 
En minä tiedä mitä haluan, kunhan tässä arvuuttelen. Jos vaikka joku muu tietäisi.
 
edit.
Mun mielipide: Studiomonitorit ei ehkä oo paras mahdollinen juttu kotikuunteluun. Hommaa joku suht. tehokas int. vahvistin. Uusista Sony, Yamaha, Pioneer, yms. (Hobbari tavaraa) Kotiteatterivermeitä. Tai eti kirppiksiltä vanhoja JVC, Sony vahvareita. Tai KeltaisestaLerssistä ROTELia. Siihen KEFfiä tai Infinityä kaiuttimiksi. Hyvä biisi CDltä soimaan, ni mä uskon että musiikkinautinto on 100%..
 
Näin varmaan on. Mutta kun toisaalta huvittaisi sijoittaa äänentoistoon jolla voisi myös säätää musiikin kanssa. Paras tietysti olisi sijoittaa erikseen monitoreihin ja stereoihin. Itse asiassa olen pyöritellyt päässäni ajatusta myös 70-l putkipäätevahvistimista jne, mutta tämä aktiivimaailma tuntuisi sikäli hyvältä, että selviäisi vähemmällä krääsällä. Ja on kai sekin niissä hyvä puoli, että vahvistimet on suunniteltu mahdollisimman yhteensopivaksi kaiuttimien kanssa. Eli olettaa voisi, että ääni tulisi sieltä lootasta hyvän kuuloisena ulos.
 
Tiedäpä häntä, ehkä on paras mennä vain kauppaan ja kuunnella niitä laitteita mitä tarjolla on.

Jostain syystä sait minut kiinnostumaan näistä laitteista. On hyvän näköiset ja siis kelvolliset myös olohuoneeseen. Hinta tosin askarruttaa: voiko noin halvalla saada hyvää? Ja jos vertaa joihinkin behringereihin, niin kummat lienee paremmat, kun samaan hintaan irtoaa? Onhan nämä yammut ainakin rutkasti pienemmät ja sikäli paremmat. Ja tehoa taitaa riittää - lieneekö liikaa kotioloihin?
 
Behkuista lähtee ainakin bassoa. Erottelevuudesta en menisi sanomaan mitään. Yammuissa tuotantokustannukset on saatu alhaisiksi sijoittamalla kokoonpano Kiinaan, mutta Yamahalla on - toisin kuin Behringerillä - noin perusasiat kunnossa, eli tuotteiden kanssa ei ole ihan niin arpapeliä.
 
Tässä kajarien etsintäkierroksellani törmäsin myös kotimaisiin Profelin kaijuttimiin. Onko kellään näistä mitään sanottavaa? http://www.profel.fi/
 
Kaustisen musalukion studiolla oli tuollaiset ja yhteen otteeseen kotonammekin kuunneltavana. "Köyhän miehen Genelecit."

Älä Aki kiukuttele koko ajan. Rela....
Kyllä mä oon täällä niin jogurttipiimäseosta että! Pitänee yrittää saada sama välittymään myös tähän tekstiin. Hymiö, anyone? :o)
 
Tykkään kuunnella joskus jopa paskalla mankalla, missä on paljon bassoa, jotta saa talon jytkymään. Vähän karkkia korville.
Tässähän se ero lie. Mun käsitys karkista korville on aika päinvastainen... :oP
 
Enkä edes istu suorakulmaisen kolmion keskipisteessä vaan käppäilen ylensä ympäriinsä.
Kylläpä mäkin välillä kuuntelen takasohvalla resonanssipisteessä samalla kun töllöä (mutella) kattelen. En korvakarkin tai muun takia, vaan koska myöskin minä olen sitä mieltä että Turha ottaa liian vakavasti tollasia juttuja.
 
Jos ostan aktiivikaiuttimet ja cd-soittimen, tarvitsen siihen väliin etuasteen, näin olen ymmärtänyt.
Mun korvaan toi kuulostaa mikserintarpeelta.
 
"Köyhän miehen Genelecit."
Profel PS30 = 340€/kpl, Genelec 8020A = 330€/kpl.
Profel PS55 = 515€/kpl, Genelec 8030A = 510€/kpl.
 
Vertaamaan en Profeleita ole kunnolla päässyt, mitä nyt messuilla niitä eri malleja vaihdeltiin kytkimestä. Ei niistä mitään vikaa huomannut, mutta toiseksi pienimmistä jäi vähän keskialue-ujo fiilis. Ne pienimmät kyllä jostain syystä vakuutti eniten, ehkä niissä olevan älyttömän upean soundi/koko-suhteen takia.
 
Behkuista lähtee ainakin bassoa. Erottelevuudesta en menisi sanomaan mitään.
Yammun HS-50:siä vain lyhyesti kuunnelleena uskallan olla sitä mieltä että mieluummin hommaisin Behkun 2030A:t kuin Yamahat. Ei niissä se basso mitenkään liioitellulta tuntunut, etenkään Mackien monitorien vierellä, ja erottelevuus oli mun korvaan kyllä aivan verrannollinen Genelec 1030A:han, ellei jopa hieman parempi. Behkun 2031A:han ei ole ihan yhtä hyvä.
 
Rela.

Vertaamaan en Profeleita ole kunnolla päässyt, mitä nyt messuilla niitä eri malleja vaihdeltiin kytkimestä. Ei niistä mitään vikaa huomannut, mutta toiseksi pienimmistä jäi vähän keskialue-ujo fiilis. Ne pienimmät kyllä jostain syystä vakuutti eniten, ehkä niissä olevan älyttömän upean soundi/koko-suhteen takia.
 
Kauppareissulta jäi käteen se, että uudet äänentoistot pitää saada, ja sassiin. Hienoinen ero on nykyisissä paskastereoissa ja ammattilaisten vehkeissä. Genelecin 8020 vakuutti jo, eikä mua häirinny alapään puutekaan (hehe, näistä on niin hauska vääntää juttua). 8030 oli tietysti vähän parempi, mutta ehkä ne pienemmätkin menisi kotikäytössä. Myyjä rupesi myymään minulle myös ihan oikeata etusta, meinasi että se vaikuttaa erottelevuuteen huomattavasti. Tiedä sitten, sellaisen hinnalla 4-500e saisi varmaan jo hyvän(?) pikkumikserinkin, mikä palvelisi ehkä käyttötarkoituksessaan paremminkin.
 
Yammun HS-50:siä vain lyhyesti kuunnelleena uskallan olla sitä mieltä että mieluummin hommaisin Behkun 2030A:t kuin Yamahat. Ei niissä se basso mitenkään liioitellulta tuntunut, etenkään Mackien monitorien vierellä, ja erottelevuus oli mun korvaan kyllä aivan verrannollinen Genelec 1030A:han, ellei jopa hieman parempi. Behkun 2031A:han ei ole ihan yhtä hyvä.
 
Behkujakin pitää miettiä, mää nääs tykkään alapäästä.
 
Ehkä suurimpana murheena näin pinnalliselle miehelle on kuitenkin se, että sekä genet että behkut on suhteellisen rumia. Yamahat oli mun mielestä paremman näköiset ainakin kuvissa. Ja sitten ne Amphibionin (passiivi) Ionit - siltä kajareiden pitäisi näyttää! Tekisivät aktiivikaiuttimet, niin ostaisin heti.

Mutta mun on kyllä mahdoton ymmärtää miten voi tehdä erityisen tarkkoja miksauspäätöksiä, jos kaiuttimet kuulostaa hyvillä miksauksilla rasittavilta. Se on vähän kun käyttäisi töissä Fiskarsin kirvestä, ja omalla takapihalla jotain Biltemaa ettei totu siihen hyvään. Niinkun hä.
 
Njoo. Kaikki hyvä musa ei ole perinteisessä mielessä hyvin miksattua. Aika monet kuuskyt- ja seiskytluvun hyvätkin levyt kuulostavat tollasella tarkkaamokuuntelulla aika paljon paskemmilta kun enempi suurpiirteisellä vehkeistöllä.
 
Mulla oli aikanaan myös himassa Genelecit, joihin olin kovasti tyytyväinen kunnes rupesin aktiivisesti äänipuuhastamaan. Yht'äkkiä sitä huomas himassakin kuuntelevansa kaiken maailman epäolennaisuuksia levyiltä ja monista suosikkilevyistäkin rupes löytymään kaikenlaista outoa.
 
Nykyään mulla on himassa tollaset 70-luvun alun Tandbergit (viritinvahvistin+kaiuttimet) joista kaikki musa kuulostaa vaan hyvältä. Ei mun korvia studion Genelecit mitenkään rasita, mutta kuuloaisti lepää paremmin himassa kun ei edes voi kuulla kaikkea - voi vaan diggailla hyviä biisejä.

Yks vaihtoehtohan on ostaa ihan viritinvahvistin, mis on etuslähdöt. Tottahan liittimet on halvemmissa balansoimattomat, mut onpa matkatkin aika lyhyet.