| Aihe: Kielten määrä | |
|---|
 Karlsson
28.09.2003 12:11:38 (muokattu 27.02.2007 17:38:36) | |
|
Pistetäänpä nyt tänne hieman pohdintaa kielten määrästä, tuosta basistit kautta maailman jakavasta asiasta. Toivon, ettei tänne tule näitä sangen yleisiä "6-kieliset on seksuaalivähemmistöjen hommaa"-kommentteja, vaan arvon kollegat hieman perustelisivatkin kommenttejaan.
Aihettahan tuossa jälleen kerran sivuttiin "6-kielisen ongelmat" topicissa, mutta jos tähän nyt saataisiin semmoinen FAQ-henkinen juttu aikaiseksi, jotta ei keskustelu ihan aina kääntyisi tähän aiheeseen.
Omat mielipiteeni:
Olen ilmeisemmin kerännyt täällä mainetta patavanhoillisena basistina, jolle vain vanha Presari on se oikea. Osittain näin onkin, mutta se pointti on enempi musiikillinen kuin soittimen laatuun liittyvä. Kielten määrällä ei ole mielestäni niinkään merkitystä vaan sillä miten niitä käyttää.
Kyllähän siinä 6-kielisessa on keskellä nuo samat E, A, D ja G-kielet kuin 4-kielisessä, joten kyllähän sillä samat hommat hoitaa tarvittaessa.
6-kielisessä taas ei loppujen lopuksi ole niin hirveästi enemmän sitä äänialaa verrattuna 4-kieliseen. Mutta olisiko niin että suurempi kielimäärä saattaa aiheuttaa kiusausta yrittää käyttää sitä koko äänialaa? Eli ruvetaan soittamaan liikaa ja tungetaan muiden reviirille?
Usein tuommoisen useampikielisen basson haltija leimaantuu ensi silmäyksellä kikkelifuusiomieheksi, soittamatta yhtäkään nuottia. Jostain tämmöinen negatiivinen maineentapainen on kehkeytynyt näille soittimille. Pitäisikö syyttää ison maailman ihmebasisteja vai niitä wannabeihmebasisteja, jotka räpeltämisellään pilaavat muiden soittajien tontin? Tiedä sitten..
Kuitenkin oma kantani on se, että aivan yks paskan hailee millä soittaa, vaan se miten soittaa. In the pocket, groovella, svengaten, muita tukien..
Kuten "Family Man" Barret sen sanoi: "musiikki on kuin tiilitalo ja basso on se laasti, joka pitää sen kasassa".
Kikkeli.
"I don´t want you to play that chinese music in my orchestra!" -Cab Calloway be-bopista innostuneelle Dizzy Gillispielle joskus 40-luvulla | |
no jaa en ainakaan itse tarvi enempäää kuin 4-kieltä kun keskityn tohon bändi soitteluun ja siiinä pitää yrittää vaan todellakin olla änkemättä liikaa.
En sitten kyllä tiedä oisko B-kieli tarpeellinen kun pitäis täs laittaa meinaten basso vaihtoon semmotteeseen warwick corvette standardiin. Et laittakaan perusteita jos jonkun mielestä ois hyödyllistä ostaa 5-kielinen, mutta 6-kielisessä on jo kyllä kikkailun ja porvari meiningin makua.
he he heeh heh heh uuh hah hah |  Incarnation
28.09.2003 12:49:27 (muokattu 02.04.2006 16:27:31) | |
|
edit. Huonot mielipiteet kadotkoon
Puskaryssä = Pensasneuvostoliittolainen | |
En ole perinteinen basisti, joka on sidottu bassarin jytkeeseen. Soitan nykykokoonpanossamme, jossa on vain 1 kitaristi mielellään silloin tällöin (=usein) ylärekisterissä ja komppaan kvinttijyräyksellä skittasoolojen aikana ja joskus muutenkin.
Yritän useimmiten keksiä bassolle sivu- tai vastamelodian laulun sekä skitan rinnalle tai tueksi.
Mulla oli ennen pari halvahkoa 5-kielistä, mutta kyllästyin niiden kauloihin (eivät istuneet käteen) ja painoon. Selkä näet reistaa liian usein. Kielitin nuo 5:set EADGC-vireeseen, johtuen pilitystaipumuksestani.
Nyt mulla on vaan noita 4-kielisiä. Olen hieman haaveillut laajentaa ala-B:n puolelle, mutta yhtä hyvin voisin kielittää jonkun nykyisen ritsani BEAD-vireeseen. Mulla oli sellainen halpa Bronco-basso joka toimi hyvin ADGC-vireessä.
Eli en oikeastaan kaipaa lisäkieliä.
Säröä beibi! | |
Hyvä aihe!
Mä oon pohtinut monta kertaa kuinka monta kieltä mä tarviin. Sanottakoon nyt, etten koskaan ole itse omistanut bassoa kuin neljäkielisenä versiona. Mun mielestä se homma on just näin:
Kielten määrällä ei ole mielestäni niinkään merkitystä vaan sillä miten niitä käyttää.
Mä oon usein meinannut hankkia viisikielisen basson, että sais kunnolla murinaa soittoon. Mä oon kuitenkin aina törmännyt juuri silloin loistaviin basisteihin, jotka saa neljäkielisen muriseen just niin kuin haluu...
Mun mielestä basson soitossa on olennaista myös kaulan käyttö. Ja mä pelkään, että jos mä alkaisin soittaan viisi- tai kuusikielisellä, mä jämähtäisin kaulalla samaan asemaan lopullisesti.
Jacokin soitti neljäkielisellä...
Music expresses that which cannot be said and on which it is impossible to be silent. -Victor Hugo |  KMT
28.09.2003 15:34:25 | |
|
Onhan meikäläinenkin tätä pohtinut kauan...
Kyllä mäkin neljällä pärjäisin hyvin mutta tuo se B sinne alas jotain ylimääräistä, jota joskus voi soitella...
Ylä-C:kin vois olla jossain kappaleessa ok,
jazzin tyyppistä kun tulee vähän soiteltua ja tiettyihin kohtiin
sopii korkealta fiilistelyä/sooloilua
Sitten se F# (kirosana teille varmaan) mutta olis kiva kyllä
omistaa yks basso, missä pääsis noin alas, ei sen takia
että olis coolimpi vaan, että vaihtelua johonkin biisiin
(Eikä se mulla 1.haaveena saada mitään seitsenkielistä vaan ensin kunnon vitonen/kutonen)
Onhan niitä vielä ala-C#, ylä-F ja ylä-Bb mutta en edes kuvittele tekeväni niillä mitään jälkimmäisiä varten on kitara
M.net ilman hohottelua on kuin lantakasa ilman lantaa | |
Meikä on päätynyt pysymään nelikielisissä. Viides kieli ei vaan tarjoa mitään mulle. Sen sijaan se tuo mukanaan paljon negatiivista. Esimerkiksi kaulat on viiskielisissä sellasia helevetillisiä halkoja ettei mitään järkeä. Lisäksi kielet on inhottavan lähellä toisiaan. En tykkää. Ja mitä nyt olen vitosia satunnaisesti soitellut, niin tuntuu että se paras potku löytyy kuitenkin sieltä e-kieleltä... Ja eipä maksa kielisetitkään niin paljoa kun on vaan neljä kieltä vaihdettavana!
http://www.hut.fi/~tvainio/kitaragalleria/ |  Teijo K.
28.09.2003 16:50:25 (muokattu 28.09.2003 18:02:10) | |
|
Kuten "Family Man" Barret sen sanoi: "musiikki on kuin tiilitalo ja basso on se laasti, joka pitää sen kasassa".
Näinhän se on, eikä sillä kielten määrällä luulisi olevan mitään tekemistä tuon asian kanssa. Olen nähnyt dub basistilla kuusikielisen ja oli linjat suorassa sillä soittajalla. Ei tilusta haisuakaan. Kun taasen täällä ehkä haukutuin basisti tilumielessä- Viktor Wooten käyttää lähes pelkästään nelikielisiä bassoja. Samoin ubertilu Talas bändistä -Billy Sheehan. Pelkkiä nelikielisiä.
Ja oikeasti en ole koskaan törmännyt ennakkoasenteisiin tosielämässä, ainoastaan täällä. Normaalikuulija ei edes huomaa kuusikielisessä bassossa mitää outoa. Ainakaan niin kauan kun sitä ei soita kuin kitaraa, vaan kuin bassoa. Ainakaan minulle ei ole kukaan koskaan tullut sanomaan mitään negatiivista keikalla. Joku joskus kommentoinut jotain kivasta soundista, yleensä joku nainen.
Minulle tuo kielten määrä on ollut aina niin vähän vaikuttava tekijä että oli suorastaan yllätys kun siihen törmäsi täällä. Itse olen aina ajatellut enemmän sitä tehdastekoiset soittimet vastaan käsintehdyt. Omat bassoni olenkin lähes aina tehnyt sitten itse. Yksi muuten käsintehty on tällä hetkellä käytössä, mutta ehkä korvaan senkin itsetehdyllä tulevaisuudessa.
Edit: Niin, miksi kuusikielinen? Se kaula sopii käteen, leveä mutta ohut kaula suorastaan ohjaa hennot sormeni kielille. Pystyn soittamaan kaikki kuviot lähempänä satulaa jossa kielten soiva pituus jää pitemmäksi, ja jossa mielestäni soundi on parempi. Meidän perverssit säveltäjät tämänhetkisessä bändissä tekevät sellaisia lyhyitä unistilujuttuja jotka on helpompia kuusikielisellä. Sitten jossain biisissä on unissoolo viululla ja kitaralla, siinä paikkaan sointupohjan ohentumista kolmella soinnulla sopivissa paikoissa.
Pps. :Minä joskus kymmenen vuotta sitten väänsin tuosta version että "meidän musiikki on kuin afrikkalainen savimaja, ja kaikkihan tietää mitä siellä käytetään laastina"?
Ppps. : Vielä tuli mieleen itseään maailman nopeimmaksi basistiksi tituleeraava Adrian Davison. Täppää muistaakseni mainoksen mukaan kymmeniä ääniä sekunnissa. Bassona sillä oli Rickenbacker, ja nelikielinen tietysti. Tässähän alkaa tuntumaan että se nelikielinenhän se tilukone vasta onkin. Jopa Les Claypool tiluttaa nykyään nelikielisellä. Noh, huumoria tässä vain...
Kun kuudes eukko oli pudonnut ikkunasta, kyllästyin katselemaan heitä, ja lähdin Maltsevskin torille, missä sokea mies oli kuulemma saanut lahjaksi villasaalin. (Daniil Harms) | |
Mulla on siis aina ollu 4kielisiä bassoja. Oon tullu siihen tulokseen, että ainakin mulla toi viides tai kuudes kieli on aivan turhia. Ei niitä tarvii muuhun kun kikkailuun. | |
mä diggaan neljäkielisistä. nelikieliselläki saa paljon kivoja kuvioita, ja kaulat on kivoja. on vaan hankinnan alla hommata tommonen yamahan kutonen. sit voi soittaa progee :)
"...työnnän tän kuulan poikittain sun perseeseen!" |  2541
28.09.2003 22:16:18 | |
|
Olen ilmeisemmin kerännyt täällä mainetta patavanhoillisena basistina, jolle vain vanha Presari on se oikea.
Älähän nyt, eikös sinulta löytynyt se 8-kielinen Hagström?;)
| |
Älähän nyt, eikös sinulta löytynyt se 8-kielinen Hagström?;)
Noh, niin.. ..nelikielinenhän sekin tavallaan on.
Arvalle:
Vastauksestasi voikin huomata juuri tämän, että useampi kieliset soittimet ovat vähän turhaan leimaantuneet.
Itse olen jonkin verran törmännyt näihin ennakkoasenteisiin, mutta eivät ole vielä täällä päin kehkeytyneet niin suuriksi kuin vaikkapa Talkbass-foorumilla. Siellä tapellaan jatkuvasti tästä asiasta.
Omat kokemukset on lähinnä näitä:
"Ai juma, jätkällä on 6-kielinen. Vedät sitte släppii? Vai ihan tappingii?"
"No, en vedä."
Se asia, mikä minua siis nyppii, on tuo tilubasismi. Tekniikka tekniikan vuoksi on vähän niinkuin musiikki ilman sitä musiikkia.
Ja ennenkuin menee taas herneet nenään, sanottakoon, että kyllä on sille tappingille ja muille jutuille siis ihan omat paikkansa ja toki niitä haluaa nähdä käytettävän, mutta liika on liikaa. Se on ikävää nähdä musiikillisen osan nimeltä basso kärsivän siitä että sen soittaja haluaa näyttää muille miten sitä teknikkaa löytyy.
"I don´t want you to play that chinese music in my orchestra!" -Cab Calloway be-bopista innostuneelle Dizzy Gillispielle joskus 40-luvulla | |
Se asia, mikä minua siis nyppii, on tuo tilubasismi. Tekniikka tekniikan vuoksi on vähän niinkuin musiikki ilman sitä musiikkia.
Ja ennenkuin menee taas herneet nenään, sanottakoon, että kyllä on sille tappingille ja muille jutuille siis ihan omat paikkansa ja toki niitä haluaa nähdä käytettävän, mutta liika on liikaa. Se on ikävää nähdä musiikillisen osan nimeltä basso kärsivän siitä että sen soittaja haluaa näyttää muille miten sitä teknikkaa löytyy.
Samaa mieltä olen.
Taito ja tyylitaju eivät aina kulje käsi kädessä.
Always play on one and don't fake the funk. -Bootsy- | Teijo K.
29.09.2003 10:11:47 (muokattu 29.09.2003 10:13:10) | |
|
Se asia, mikä minua siis nyppii, on tuo tilubasismi. Tekniikka tekniikan vuoksi on vähän niinkuin musiikki ilman sitä musiikkia.
Ja ennenkuin menee taas herneet nenään, sanottakoon, että kyllä on sille tappingille ja muille jutuille siis ihan omat paikkansa ja toki niitä haluaa nähdä käytettävän, mutta liika on liikaa. Se on ikävää nähdä musiikillisen osan nimeltä basso kärsivän siitä että sen soittaja haluaa näyttää muille miten sitä teknikkaa löytyy.
Minulla tuo peukuttelu ja täppinki ajoittuu aikaan jolloin käytin nelikielisiä bassoja. Siksikään minulla ei ole mielikuvaa 6-kielisestä tilukoneena. Samalla kun rakensin ensimmäisen kuusikieliseni, tajusin että vaikka kuinka paljon harjoittelisin ei minusta tulisi Wootenin ja Sheehanin yhdistelmää. Itseasiassa en pystynyt ylittämään tiettyjä esteitä tuolla tiellä. Päätin sitten vain että minun on haettava se oma juttuni jostain muualta. Sellainen rauhallinen melodisuus, ja muiden soitinten tukeminen on nykyään se minun juttuni, ja varmaan aika monen muunkin, ja se minulle siis tuli samaan aikaan kuusikielisten bassojen kanssa.
Victorin ja Billyn tilalle on siis tullut Beatlessin Paul ja Gentle Giantin Ray Schulman (Kaikki tietää Paulin, eikö?)
Omista kokemuksistaanhan ihminen vetää niitä johtopäätöksiä tällaisiin asioihin. Minulta ei ole kukaan _koskaan_ tullut keikan edellä kysymään että lähteekö tilu, kun olen ilmestynyt paikalle kuusikielisen kanssa. Ja syynä tuskin on pelottava ulkonäkö, kyllä minulle muuten tullaan puhumaan :)
Kun kuudes eukko oli pudonnut ikkunasta, kyllästyin katselemaan heitä, ja lähdin Maltsevskin torille, missä sokea mies oli kuulemma saanut lahjaksi villasaalin. (Daniil Harms) | |
Arvalle:
Juu, ymmärrän mitä tarkoitat. Tässä keskustelun aloituksessa oli tarkoituksenani saada juuri eri näkökulmat esille eri bassoista. Usein kun joku topicci sivuaa näitä useampi kielisiä bassoja, niin sieltä alkaa tippua näitä "tosimiehet soittaa 4-kielisillä"-kommentteja ja niiden vastaväitteitä. Halusinkin lähinnä saada selville taustaa näille kommenteille, perusteluja siis.
Ja painotanpa edelleen: Ihan sama millä soitat, mutta se miten soitat. Olemme varmasti samoilla linjoilla, eiks vaan?
"I don´t want you to play that chinese music in my orchestra!" -Cab Calloway be-bopista innostuneelle Dizzy Gillispielle joskus 40-luvulla | |
Itse kyllä käytän viisikielistä ja olen huomannut että siitä on tietyissä tilanteissa hyötyä siitä B-kielestä. Ja etenkin rauhallisissa biiseissä on mukavampi soittaa mahollisimman alhaalta jolloin b.stä on taas hyötyä, mutta soittaapi sellaisella mistä tykkää ja mitä tuntuu tarvitsevansa. | |
Samaa mieltä ollaan Sam, joten ehkä jäänkin sitten vain odottelemaan niitä toisia mielipiteitä. Toivottavasti niissä olisi edes kerrankin ymmärrettävät perustelut. ;-)
Kun kuudes eukko oli pudonnut ikkunasta, kyllästyin katselemaan heitä, ja lähdin Maltsevskin torille, missä sokea mies oli kuulemma saanut lahjaksi villasaalin. (Daniil Harms) | |
Ja painotanpa edelleen: Ihan sama millä soitat, mutta se miten soitat. Olemme varmasti samoilla linjoilla, eiks vaan?
Minun kohdalla tämä menee: Ihan sama millä soitat ja suhtkoot sama miten.
Jos jonkun soitto ei minua miellytä, en rupea neuvomaan, koska sitä ei ole pakko kuunnella. ..Ehkä sanon hienovaraisesti oman mielipiteen, koska itse pidän kritiikistä.
Minä olen itse hyvin suvaitsevainen soittimien ja soittotapojen suhteen. Tärkeintä on se, että soittaja itse pitää valitsemastaan soittimesta ja nauttii sen soitosta. Tarkoitan notta turha sitä kuuskielistä on ostaa vain imagon takia, jos ei siitä tykkää muuten.
Itse en ole 6-kielisestä tykännyt tiheiden kielivälien takia, mutta ehkä jokupäivä...
Minä olen suht perinteinen basisti, enkä osaa paljoa sirkustemppuja, koska niin harvoin niille on tarvetta, mutta tykkään kuitenkin sillointällöin kuunnella niitä tilubasistejakin, kuten Dave LaRue:a.
Toiletpaper here is like (The) Talkkari.. Rough, tough and takes no shit from any asshole. | 2541
29.09.2003 12:54:46 | |
|
5- ja 6- kielinen jäävät väliin kahdesta syystä:
En tunne tarvetta päästä alemmas kuin pudotettuun D:hen ja se onnistuu neljäkielisellä hyvin. Ja G riittää korkeimmaksi kieleksi.
Toinen on se hämmennyksen tunne, kun ottaa 5- tai varsinkin 6- kielisen syliin. Eli hieman alkaa jo pelottaa, jos sellaisella pitäis lähteä kylmiltään keikalle!;) Tottumusjuttujahan noi, mutta kun ei ole varsinaista tarvetta, niin ei tule opeteltua.
Niinkuin Sam sanoi, niin 8- ja 12- kieliset ovat oikeastaan neljäkielisiä, mutta kyllä niitäkin monesti on joutunut puolustamaan tilu-, kikkailu-, brassailu- ym. syytöksiltä. | |
Kysymys viisi- ja kuusikielisten laadusta:
Minulla on kohta edessä ensimmäisen "kunnollisen" basson hankinta. Olen ajatellut lähinnä Fender jazz ja precision osastoa, tai musaria. Näistähän on nykyään olemassa neli- ja viisikielisiä versioita.
Onko kielimäärällä vaikutusta laatuun? Tietysti kaikki bassot ovat yksilöitä mutta millaisia kokemuksia teillä, arvon basistit, on ollut? Kannattaako panostaa nelikieliseen vai saako samaa laatua myös viisikielisenä versiona. Ja mitkä ovat yleensä olleet viisikielisten ongelmakohtia? | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
