Bänditoiminta ›

Huvitun virittelevistä ja stressaavista soittajakavereista.
 
Tässä ilmeisesti yritetään viljellä sitä paljonpuhuttua sarkasmia itseäni kohtaan? Onhan se hyvä että edes joku virittää. ; )
 
Sitäpaitsi se ei oo stressaamista vaan varmistus siitä että kaikki menee suurinpiirtein kohdalleen.

Ennen keikkaa syödään hyvin, otetaan yksi tai maksimissaan kaks olutta, rauhoitutaan hetki jos mahdollista, tarkistetaan nuotit, kuteet niskaan, tukka hyvin ja lavalle.

Syön. Ei toimi soitto tyhjällä vatsalla.

Ennen keikkaa on myös mukava käydä jututtamassa jengiä jos on intiimi mesta.. voi mainostaa levyjä, jakaa karkkia, halailla synttärisankareita ja pussata ihimisiä. Jeah.

Syön ainakin pari tuntia ennen ja sit juon vihreää teetä, hätäbaskalla pitää tietysti käydä.

Yleensä treenaamme ennen keikkaa. Ilman sitä voi keikka mennä aika pahasti pieleen.
 
Joo, jos liian aikaiseen treenaa, se voi mennä hukkaan, kun kukaan ei enää muista.

Joo, jos liian aikaiseen treenaa, se voi mennä hukkaan, kun kukaan ei enää muista.
 
Meille on muuten käynyt näin. Heiteltiin vaan biisejä menneiltä ajoilta, mutta päästiin aina tuurilla kertsiin asti. Ihan kivaa se oli.

Hieman aikataulusta ja tilanteesta riippuvainen on keikkaillan kulku aina, mutta ideaalitapauksessa soundcheckin jälkeen pääsee vaikkapa juoksulenkille kaikessa rauhassa. Sitten suihkuun ja ruokailuun (ruuan pitää ehdottomasti olla viimeistään kaksi tuntia ennen show'n alkua, muuten jää syömättä kun turvonneella ololla ei ole kivaa vetää). Sitten muutama olut, tsekkailu jotta kaikki tarvittava on kunnossa lavalle mennessä ja jonkinlaista fiiliksenhakua vaikka pienellä äänenavauksella tai sormilämmittelyllä. Tietysti voi myös vierailla salin puolella esim. morjestamassa tuttuja tai tyytyä katselemaan lavan reunalta odottavaa yleisöä

Pystytän kamani, viritän kitarat ja pikaisesti soundtsekkaan. Sitten, jos aika suo, poltan tupakin ja juon oluen järkkärin piikkiin. Siinä sivussa jutustelemme bändin kesken niitä näitä.

ryyppään räyhään ja poltan tupakkia.

Roudauksen ja saundtskekin jälkeen istun ja naputan kapuloilla reisiin ettei ole jähmeä alottaa. Ja muutama olut kanssa.

Poltan liikaa tupakkaa, n. puoli tuntia ennen vetoa tarkistan kitaran vireen ja juon oluen. Ja kuskaan vesituopin lavalle odottelemaan. Hassua, että tuokin pitää tehdä ennen keikkaa eikä voi kävellä lavalle tuoppi kädessä.
 
E: Niin ja yleensä tulee syötyä siinä soundcheckin ja keikan välissä. Hyvissä ajoin ennen vetoa kuitenkin, täydellä masulla ei kannata lavalle nousta.

Käyn paskalla. Omalla.

Soundchekin jälkeen yleensä syömään. Jatko riippuu siitä paljon on aikaa keikkaan. Muutama bisse tai useampikin tulee juotua. Jännä juttu on se, että huonoimmat keikkani olen soittanut selvin päin. Pari-neljä bissee on hyvä määrä riippuen toki siitä, paljoj on aikaa keikkaan. Hetki ennen keikkaa basso lavalle, soitin vireeseen, vahvistin tulille ja vesituoppi vahvarin läheisyyteen. Jos bäkkäri on tilava, niin silloin tulee myös lämmiteltyä soittelemalla niitä näitä.

Ennen keikkaa on oltava hetki omissa oloissaan. Näin saavuttaa sen tilan että saa keikasta eniten irti. Sitten hetki bändin kanssa, viritys ja soittamaan.
 
Jep, sama homma.
Yleisesti en tunnusta ainakaan jännittäväni. En tiedä mistä johtuu, mutta oikeestaan koskaan en ole soittoa erityisemmin jännittänyt. Ehkä se johtuu siitä että harvoin oon ite mennyt keikalle etten olis osannut biisejä. Kun itse tiedostan että biisit sujuvat itseltä hyvin, jää se jännityskin aika vähälle.

Rikon jotain elintärkeää, suoritan piuhan viritystä, haukun bändikaverit ja uhkaan eroavani bändistä.

Ja sitten kun päätämme mennä, eli aika on tullut vedetään koko bändin voimin Saku ja Speedy -äänellä "öö, mennään vetään vähän!" ja "jee jee keikalle!".
 
Olen kuullut että Madonna ja U2 käyttävät samaa metodia.
 
Juoksulenkki on joo loistava valmistautuminen. Jännittäminen yleensä lähtee sillä, että juoksee niin kovaa ja kauan, ettei enää jännitä. Aina ei auta, että on biisit hyvin hallinnassa. Helposti alkaa myös ulkomusiikilliset asiat kuumottamaan. Esim. tuleeko sitä jengiä kattomaan ja tuleeko Pirkko kanssa vai tuleeko se naapurin äijän kanssa ja silleen.

Ennen keikkaa tietenkin roudaan ja monesti aikataulu on sen verta tiukka, ettei kerkiä miettimään hirveästi mitään sen kummempia tekemisiä. Tuon jotain juotavaa vaikka vesipullon itselleni ja syön ennen keikkaa, ettei ole nälkä.
 
Voi olla, että myös muut ohjelmat tarvii äänitekniikkaa ja siinä tulee auteltua vaihtelevalla motivaatiotasolla riippuen siitä onko etukäteen sovittu asiasta vai ei.
 
En tykkää hirveästi odotella paikan päällä soiton alkamista. Sensijaan tauko on kiva ja sen aikana voi syödä ja juoda lisää ja rupatella.
 
Ei kerkiä hirveästi jännittämäänkään jos on tasaisesti tekemistä ennen soiton alkamista. Voi tietenkin olla, että roudaushommatkin kääntyy jännittämiseksi jos ilmenee jotain yllättäviä ongelmia. Ennen soittoa mielelläni huilaisin kuitenkin 10-30 minuuttia.

Hah: Eilen ennen keikkaa pelasimme hevimestan vaihtoaitiossa eli pukuhuoneessa Olutpalloa. Kuminen, joustava pallo oli koko illan huomion keskipisteenä.