Tuli tässä viikolla kuunneltua pitkästä aikaa vanhoja Caravanin levyjä ja taas muistui mieleen kuinka hieno basisti Richard Sinclair onkaan. Jazz Bass ja tallamikkipainotteinen soundi, ei kovin kaukana Pekka Pohjolasta.
Suositeltavia levyjä:
Caravan: In The Land Of The Grey And Pink
Hatfield & The North: s/t
Camel: Rain Dances
Richard Sinclair: R.S.V.P.
Yksi parhaista laulajista myös, hyvin englantilainen ala Robert Wyatt. Diggaileekos kukaan Sinclairia? |
Jo vain! Sinclair oli eräs nuoruusajan idoleistani. Mukava huomata, että muutkin arvostavat brittiprogen laatubasistia.
Levylistaan voisi lisätä Hatfield & The Northin mainion Rotters Clubin, joka muuten löytyy ainakin Helsingin kaupunginkirjastosta.
Nettisivujen perusteella äijät ovat kasanneet uudelleen H&TN:n ja vetävät keikkaa Euroopassa. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat jäljellä Sinclairin lisäksi Pyle (dr) ja Miller (g). Dave Stewartin (kb) korvaa nykyään herra nimeltään Alex Maguire.
Saisivat ulottaa kiertueensa tännekin, niin pääsisi fiilistelemään. Bassohan on lyömäsoitin. |
Joo, Rotter's Club on mainio, bassosoundi on aika rouhea ja jotenkin ei- Sinclairmainen.
Mikäs sitä Stewartia oikein vaivaa kun ei lähde noihin reunioneihin mukaan? Edelliselläkin kerralla (1990) oli Pip Pylen tyttöystävä Sophia Domanich tuuraamasa ja vaikka hyvin soittikin, niin Stewartia silti jäi kaipaamaan. Hatfieldin soundi kun vaatii sen Pianetin, Rhodesin ja särö-Hammondin ilman lepaa.:)
Rain Dancesilla soittaa kitaristi Andy Latimer parissa biisissä nauhatonta bassoa, koska olivat ehtineet jo aloittaa nauhoitukset ennen Sinclairin liittymistä joukkoon. "Skylines" instrumentaalissa on melkoisen kiperä kuvio, minkä sitten Sinclair hoitelee mallikkaasti livelevyllä. |
2541
J.Hollström
saikkpe