Mielenkiintoista on myös "metallista pois oppiminen", jota minussa itsessäni tuntuu koko ajan tapahtuvan. Metallikausi alkoi joskus 2002, mutta nyt suurin osa uudesta musiikista on pääasiassa alternative rockia ja elektroa. Tietenkin metallin tunteminen on siitä hyödyllistä, etten pätkääkään vieroksu raskasta saundia - mm. SYL ja Meshuggah ovat mielestäni mainioita. Mutta ns. "perusmetalli" ei viihdytä enää niin paljon. Ei edes suurin osa progemetallista. Bändissä täytyy olla jotain äärettömän maalailevan kaunista tai jotain positiivisella tavalla kieroa.
Itsellenikin on tapahtumassa jotain tuon tapaista. Tai en tiiä. Samalla tavalla se hewi medalikin soittimessa soi,mutta nykyään korvanapeissa pauhaa myös N.W.A ja Eazy-E:n juttuja.
70-luvun rokkia on tullut hankittua yhä enemmän ja Red Hot Chili Peppers on alkanut kiinnostamaan.
Hienoa,kun musiikkimaku laajenee. It´s easier to give up than allways tried to go up. :'( |
Henga
Bonesaw