Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Se on kattos solfapää ja nuottipaperi korvaamaton apu.
 
Solfapäätä löytyy hitusen, mutta nuottipaperia ei aina keskellä työpäivää satu taskusta löytymään.

Itse oon alkanu tekemään juttua melodiaolähtöisesti. Nykyään vaan tuntuu, ett kaikki riffit, mitä kelailee on tehty jo miljoonaan kertaa tai sitt niitä on itse kelaillu miljoonaan kertaan. Kyllähän välillä sattuu käymään silleenkin, ett tulee sellanen kuningas-idea, mutt kuitenkn suhteellisen harvoin.
 
Kun rupee miettimään ensin melodiaa, ni tuntuu ett paljon useemmin "tärppää". Soinnut ja riffit voi sitt rauhassa miettiä siihen päälle, eikä homma yleensä siihen enää kaadu. Melodiahan varmaan kuitenkin on se tärkein juttu kappaleessa...no ainakin mun mielestä.

Mullekkaan ei tuu ikinä yhtään hyvää riffiä/melodiaa päähän. Ei yrittämällä eikä sattumaltakaan. Pari huonoa riffiä olen saanut aikaiseksi mutta niitäkään en pysty jatkamaan =P

Täysin mahdotonta saada kipale paperille samanlaisena miltä se kuullostaa päässä. Joko a) ennen kuin kerkeää kirjoittaa koko biisin, on se kadonnut jo päästä tai b) ei yksinkertaisesti löydä sitä sointua mikä päässä soi. Prkl!
Kappaleen saaminen paperille onnistuu vain silloin, kun ottaa kitaran käteen ja alkaa kokeilemaan mikä kuullostaa hyvältä.

Melodian ja sointuasteen voi saada paperille ylös melko vaivattomasti. Nuottipaperi ja kynä on vain sellaisia harvinaisia objekteja taskun pohjalla.

Säveltäminen on (luovaa) työtä, ja itse olen alkanut suhtautua siihen yhä enemmän niin.
Eli, ainakin minulla biisien (sävelen,sointujen,sanojen,rakenteen) kirjoittaminen vaatii ihan selkeää paneutumista, tyyliin: "Nyt teen näistä osioista biisin ja sillä hyvä." Eli ihan tekemällä teen sen biisin, mikäli aihioita on. Riffejä aina sinkoilee ja niitä on helppo laittaa peräkkäin, mutta yhtenäisen ja tyylikkään kappaleen kirjoittaminen vaatii työtä.
Poikkeuksia toki löytyy, jotkut piisit tuntuvat syntyvän itsekseen ilman ponnisteluita.
En siis allekirjoita tuota "kaikki tekemällä tehty on paskaa". Tietenkin, jos ei ole mitään mistä alkaa rakentaa biisiä, niin tilanne on vaikeampi.
Onneksi tukena on bändi jonka kanssa kaikkea voi kokeilla, ja on mukava jos joskus on esittää treeneissä biisistä muutakin kuin pari riffiä.
Lisäksi, tärkein pointti täällä: Olen omassa sävellystyössäni löytänyt valtavasti apua siitä, että pystyn kotona äänittämään biiseistä demoja, jotka ovat nykytekniikan ansiosta soundiltaan ok, jopa hyviä. Kappaleiden tekeminen valmiiksi asti tuntuu mielekkäämmältä, koska heti voi "testata" miltä jokin idea kuulostaa koko bändin kanssa. Lisäksi bänditoverit saavat kattavamman kuvan materiaalista kun kuulevat biisistä muutakin kuin yhden kitaran.

Useat taiteilijat ja nerot, Kallion kitaristit ja Nakkilan tenut kokevat joskus masennusta. Monet ovat maanis-depressiivisiä. Totuus kuitenkin on, että vaikka mm. Vincent Van Goh olikin maaninen, niin itse sairaus ei vaikuttanut hänen luovuuteensa positiivisesti . Kaikki maalaukset hän on tehnyt terveen jakson aikana.
Itse koen turhautumista, kun en kykene säveltämään. Yleensä vain improvisoin pianolla ja en muista sen jälkeen mitä soitin. Onneksi kuitenkin biisit kuulostaa joskus paskalta, sehän on vain itsekritiikkiä.
Euroviisut ovat hyvä esimerkki siitä että ollaan menty eteenpäin, vaikka kakka oli jo housussa.

Niin, elikkä onko koskaan tuntunut siltä että ei tule yhtään hyvää melodiaa päähän, eikä kitaraan.
Elikkä kaikki mitä yritätte "säveltää" on pelkkää paskaa!
Onko tämä normaalia?
 
-Antti (gtr/voc - No Armor)
http://www.noarmor.tk
 
Useimmista ainakin pitäisi tuntua siltä aina koska melkein kaikki on paskaa

usein

Parasta vaan laittaa ylös kaikki ideat, jotka päähän tulevat. Pöytälaatikko pursuamaan vaan - joskus myöhemmin voi sitten havaita tehneensä ihan kelvollisiakin juttuja.
 
Itse asiassa....kaikki ne biisit, jotka kuulostavat välittömästi "älyttömän hyvältä", kuulostavat poikkeuksetta ihan paskoilta, kun niitä alkaa soittaa uudelleen parin viikon tauon jälkeen.
 
Niinpä ei mitään hätää jos on tommonen writer's block.

Useat taiteilijat ja nerot, Kallion kitaristit ja Nakkilan tenut kokevat joskus masennusta. Monet ovat maanis-depressiivisiä. Totuus kuitenkin on, että vaikka mm. Vincent Van Goh olikin maaninen, niin itse sairaus ei vaikuttanut hänen luovuuteensa positiivisesti . Kaikki maalaukset hän on tehnyt terveen jakson aikana.

 
Mulle tulee kaikkein parhaimmat jutut silloin, kun on ihan itsemurhafiiliksissä ja totaalisessa depiksessä. Kaikkein kummallisinta niissä jutuissa on se, että ne melodiapätkät ja biisit eivät kuulosta millään tavalla synkiltä tms. vaan pikemminkin hirveän optimisilta, vitaalisilta, energisiltä jne.
 
...Ja lopuksi vielä sellainen pieni huomautus, että hakkaan lyijyputkella paskaksi kaikki ne tyypit, jotka kutsuvat mua neroksi tai taiteilijaksi.

...Ja lopuksi vielä sellainen pieni huomautus, että hakkaan lyijyputkella paskaksi kaikki ne tyypit, jotka kutsuvat mua neroksi tai taiteilijaksi.
 
Nero! Taiteilija!

Mulle tulee kaikkein parhaimmat jutut silloin, kun on ihan itsemurhafiiliksissä ja totaalisessa depiksessä.
 
Minä en taas saa noissa tilanteissa edes soitinta käteen. Kun masentaa, ni siihen ei edes soitto auta...valitettavasti;)

Aina. Keksin jonkun tosi hienon jutun, ja vartin päästä se kuulostaakin jo ihan paskalta.
 
Näin käy minullekin...

Joskus kun makaa illalla sängyssä ja on nukahtamaisillaan, niin alkaa pulpahdella päähän kaikenlaisia melodioita yllättävän helposti vaikkei edes näe yhtään vaivaa niiden eteen. Onko kukaan muu huomannut tätä?

Joskus kun makaa illalla sängyssä ja on nukahtamaisillaan, niin alkaa pulpahdella päähän kaikenlaisia melodioita yllättävän helposti vaikkei edes näe yhtään vaivaa niiden eteen. Onko kukaan muu huomannut tätä?
 
Itse asiassa joskus. Kerran esim. yksi keskeneräinen biisi vaan alkoi eheytyä itsekseen eikä sitä enää malttanut nukkua vaan suoraan neliraiturin ääreen ja pikkutunneille. Hyvä biisi tuli.
 
Luomisen tuska on turhauttavaa mutta hyvähän se on olla tarkka tuotannostaan. Pitää vaan olla sopivasti itseluottamusta päästää juttuja kritiikkifiltterin läpi.

Minulla yleensä parhaat ideat tulee joko tosi unisena, esim. juuri herätessä tai sitten jostain musiikillisen reaktion kautta, esim. jos soittaa jotain.
 
Sitte on tosiaan mullakin erikseen sellainen on / off sävellysfiilis, inspiraation voi tulla esim. jos kuulee jotain tosi hyvää musiikkia. Myös joskus ihan aamuisin, varsinkin jos ei ole tullut nukuttua paljon.
 
Parhaimpien idoiden "löytäminen" on kyllä juu enemmän tai vähemmän inspiraatio -ajan tuotosta, ja tosiaan jos rupeaa säveltämään biisiä niin silloin ei tuu ihan parasta mahdollista kamaa. Ideat on mulla ainakin heti noin viis kertaa parempia ku on sellanen inspis päällä.
 
Tosi paljon työtä vaatii sitten itse ja melodioiden ja riffien keksimisen jälkeinen urakka, eli sovitukselliset -ja rakenteelliset jutut. Ja se että saa sinne niitä viihdemusiikissa käytettyjä kliseitä mukaan sopivasti, ei täyteenahdetusti niinkuin MTV-kama lähinnä on.

Pari huonoa riffiä olen saanut aikaiseksi mutta niitäkään en pysty jatkamaan =P
 
Minun elämääni myös.

Niin, elikkä onko koskaan tuntunut siltä että ei tule yhtään hyvää melodiaa päähän, eikä kitaraan.
Elikkä kaikki mitä yritätte "säveltää" on pelkkää paskaa!
Onko tämä normaalia?
 
-Antti (gtr/voc - No Armor)
http://www.noarmor.tk
 
On todellakin.Joskus ei vaan osaa soittaa eikä mitään juolahda mieleen. Toisinaan taas soitto sujuu ja hyviä(omasta mielestä)kuvioita tulee pilvin pimein.Myöskin yöllä kun tekee jotain juttua, ni se kuulostaa helvetin hyvältä ja sitte ku aamulla kuuntelee, ni voi perskutarallaa mitä paskaa.