Bassot ›

epäilemättä, mutta missä mielessä?
 
Laatu, lähinnä. Ja saundi on acid jazziin ja metallisempaan menoon paree. Mutta Fendereitä kyllä käytän useemmin.

Laatu, lähinnä.
 
Mikä laatu? Mielenlaatu vai joku muu? Laatu on niin laaja käsite nykypäivänä, että sen alle voi sälyttää vaikka vaimon kuukautiset, jos niikseen tulee.
 
Henk. koht. laatu on sitä, että tavara on kuranttia kamaa, vuosien päästä ehkä jopa parempaa kuin uutena. Sen sain tylysti kokea ostamalla paskaa kopiokamaa Kiinasta, jossa tällä hetkellä majailen. Arvostus vanhempaan, parempaan ja aitoon matskuun nousi jälleen merkittävästi. Tämä nyt ei liity mitenkään käynnissä olevaan keskusteluun, mutta tulipahan mainittua.
 
Fenderin bassot ovat soittautuneet laadukkaiksi vehkeiksi. Wariwickit eivät, koska en omaa niistä riittävästi kokemusta, ja ne ovat epämiellyttäviä instrumenttaja, minulle.

Fenderin bassot ovat soittautuneet laadukkaiksi vehkeiksi. Wariwickit eivät, koska en omaa niistä riittävästi kokemusta, ja ne ovat epämiellyttäviä instrumenttaja, minulle.
 
Munsta Warwick-bassojen yläsarvi muistuttaa aivan liiaksi dildoa, jotta voisin vetää niillä. Ei vaan lähe. Ihan kuin yrittäisi soittaa väärän värisillä rummuilla, esim. sinisillä.

Laatu, lähinnä. Ja saundi on acid jazziin ja metallisempaan menoon paree. Mutta Fendereitä kyllä käytän useemmin.
 
Ok. Tosin tuosta acidjazz-asiasta olen jyrkästi eri mieltä.

Fenderin bassot ovat soittautuneet laadukkaiksi vehkeiksi. Wariwickit eivät, koska en omaa niistä riittävästi kokemusta, ja ne ovat epämiellyttäviä instrumenttaja, minulle.
 
Eikös tuossa jälkimmäisessä lauseessa ole pieni ristiriita vai enkö vain tajua?
 
Ihime meininkiä ku haukutaan kaikkea muuta paitsi niitä tiettyjä vehkeitä, mitkä itelle sattuu toimimaan. Kaikki muu on saatanasta, varsinki jos joku sattuu pitämään sellasista bassoista mitkä ei ole tehty perinteisistä puulajeista, eivät ole perinteisesti pintakäsiteltyjä, eivät ole 4-kielisiä, eivät 30v vanhoja eikä niiden lavassa lue fender.
 
Itselleni halvemman hintaluokan fenderit eivät vaikuta mitenkään laadukkailta, eikä ne mun käteen sovi. Jos joku niistä tykkää niin ei se silti multa ole pois. Kalliimmista en tiedä, semmosia en oo päässy hipelöimään. Saati mitään vintagea nähnykkään.

Eikös tuossa jälkimmäisessä lauseessa ole pieni ristiriita vai enkö vain tajua?
 
Ei ole ristiriita. En voi kehua bassoja joista ei ole riittävästi käsitystä. Fendereistä on. Ja kerro joku Warwick joka maksaa nyt enemmän kuin uutena?
 
Ihime meininkiä ku haukutaan kaikkea muuta paitsi niitä tiettyjä vehkeitä, mitkä itelle sattuu toimimaan.
 
No hemmetti. Jos mielipiteistä keskustellaan, niin mitä muuta voi tehdä kun tuoda esiin se vilpittömästi? Toki tyyli "kaikki on hyvää" olisi turvallisempi, niin kenellekään ei tulisi paha mieli.
 
Kaikki muu on saatanasta, varsinki jos joku sattuu pitämään sellasista bassoista mitkä ei ole tehty perinteisistä puulajeista, eivät ole perinteisesti pintakäsiteltyjä, eivät ole 4-kielisiä, eivät 30v vanhoja eikä niiden lavassa lue fender.
 
Itselleni lähes juuri näin. Ehkä nyt ei saatanasta, mutta jos saa valita niin em. kriteerit on hyvät.
 
Itselleni halvemman hintaluokan fenderit eivät vaikuta mitenkään laadukkailta, eikä ne mun käteen sovi. Jos joku niistä tykkää niin ei se silti multa ole pois. Kalliimmista en tiedä, semmosia en oo päässy hipelöimään. Saati mitään vintagea nähnykkään.
 
Feel free to feel so.

Ukot ukot, elekkee ny kehakko mokomista kiistellä...
 
...tai no miksi ei?!?
 
Mulla oli sellanen 5 kielinen corvette proline passiivikone. En tiiä, opettelin sillä kovasti BSSM:ää ja oli kivaa, mutta sitten se vain piti saada myytyä ja ostettua noita mainittuja f-alkuisia...
 
Ehkä se oli se Warwickin ominaissoundi, sellanen narina joka rupesi tökkimään...
Hauskaa asiassa on että ihastuin aluksi Warwickeissa juu ko. narinaan. Tuntui ettei parempaa bassosaundia olekkaan ku esim Brand new heaviesien You are the universen bassosoolossa tai Dave Matthews Bandin Before these crowded streets levyllä...
 
Mutta eikös Fleakin soita Knock me down videolla Warwickilla?!?

kuulemma helvetin tylsä levy...

Eikös tuossa jälkimmäisessä lauseessa ole pieni ristiriita vai enkö vain tajua?
 
Ihime meininkiä ku haukutaan kaikkea muuta paitsi niitä tiettyjä vehkeitä, mitkä itelle sattuu toimimaan. Kaikki muu on saatanasta, varsinki jos joku sattuu pitämään sellasista bassoista mitkä ei ole tehty perinteisistä puulajeista, eivät ole perinteisesti pintakäsiteltyjä, eivät ole 4-kielisiä, eivät 30v vanhoja eikä niiden lavassa lue fender.
 
Itselleni halvemman hintaluokan fenderit eivät vaikuta mitenkään laadukkailta, eikä ne mun käteen sovi. Jos joku niistä tykkää niin ei se silti multa ole pois. Kalliimmista en tiedä, semmosia en oo päässy hipelöimään. Saati mitään vintagea nähnykkään.
 
Kuten sanottu, kärjistäminen on niinku ihan parasta argumentointia.
 
Puolin ja toisin.

Ei ole ristiriita. En voi kehua bassoja joista ei ole riittävästi käsitystä.
 
Mutta haukkua voit?

Mutta eikös Fleakin soita Knock me down videolla Warwickilla?!?
 
Ei, vaan Spectorilla.
 
E: Tälläsellä http://www.tunepix.com/graphics4/flea.jpg

Ei, vaan Spectorilla.
 
E: Tälläsellä http://www.tunepix.com/graphics4/flea.jpg
 
aivan totta, niinpäs onkin.

Ei ole ristiriita. En voi kehua bassoja joista ei ole riittävästi käsitystä. Fendereistä on. Ja kerro joku Warwick joka maksaa nyt enemmän kuin uutena?
 
No se vaan särähtää mun korvaan, että kaverilla kelle esim. warwick ei nappaa, ei omien sanojensa mukaan ole tarpeeksi kokemusta ko. vehkeistä, jotta voisi muodostaa käsityksen niistä ja niiden laadusta. En kerro, koska en tiedä. Mutta tarkoittaako se, että warwickin tyyppiset bassot eivät voisi olla tulevaisuudessa kuranttia kamaa?
 
No hemmetti. Jos mielipiteistä keskustellaan, niin mitä muuta voi tehdä kun tuoda esiin se vilpittömästi? Toki tyyli "kaikki on hyvää" olisi turvallisempi, niin kenellekään ei tulisi paha mieli.
 
Totta. Silti "Onneksi möit sen Warwickin ritsan helvettiin." -tyyliset kommentit vähän varjostaa tuota edellä mainittua asiaa. Tai sitten naamioit viestisi aina niin onnistuneesti sarkasmiin, et se menee multa ja varmaan joiltain muiltakin ohi.
 
Itselleni lähes juuri näin. Ehkä nyt ei saatanasta, mutta jos saa valita niin em. kriteerit on hyvät.
 
Ok. Itse en ole sitä ainoaa oikeaa bassoa vielä löytänyt, noista kriteereistä vain 4-kielisyys on mun listalla. Ehkä muiden kriteereiden vapaus helpottaa sen itselle sopivimman soittimen löytämistä.
 
Feel free to feel so.
 
Näin teen.

Takaisin aiheeseen ;)
 
Jupiterin oon kuunnellut läpi muutamaan kertaan ja hyvältähän tuo kuulostaa. Biisimateriaali on hieman tasapaksu, mutta siitä huolimatta levyn parissa viihtyy. Soundit toimii hienosti ja Fruciante yllättää soittamalla kerrankin jotain järkevää. Kaveri on saanut pahimmat huurut suollettua sooloillensa, kait?
 
Spesiaali maininta Hump de Bumb biisille, sopivan härski ja yksinkertainen. Tulee likanen olo kun sitä kuuntelee.

Silti "Onneksi möit sen Warwickin ritsan helvettiin." -tyyliset kommentit vähän varjostaa tuota edellä mainittua asiaa. Tai sitten naamioit viestisi aina niin onnistuneesti sarkasmiin, et se menee multa ja varmaan joiltain muiltakin ohi.
 
Tuo oli kännipäissään lauottu letkautus Johannekselle, koska uskalsin sen hänelle laittaa. Olemmehan sentään jo tavanneet face to face ja ymmärtänee pointtini. Olen kuullut Johanneksen myös soittavan entisellä Warwick-bassollaan, ja minusta se näytti ja kuulosti hyvältä.
 
Edelleen pahoittelut jos olen loukannut Warwick-kerholaisia. Hyviä bassoja ne ovat.

kuulemma helvetin tylsä levy...
 
Hah, niin just. Loistavaa kritiikkiä ;)
 
Johannes_T:lle:
 
Levyt on pyöriny lähes non-stoppina viime perjantaista ja biisit alkaa jo erottua. Joka kerralla löytyy joku uusi suosikki, nyt on wet sand ja hey...

Edelleen pahoittelut jos olen loukannut Warwick-kerholaisia. Hyviä bassoja ne ovat.
 
Eäh, vakionaamat jo tietää että sää oot tommonen vanha ja konservatiivinen mulukku ni ei niitä haittaa, niiku mua esim. Mut nää tulokkaat ehkä ymmärtää väärin jos liian kärkevästi asiansa ilmasee.
 
Niijoo, aiheesta sen verran, että en ole levy(j)ä vielä ostanut, mutta ne kolme biisiä mitä oon kuullu medioista (Dani California, nimibiisi ja Hump de Pump tjsp.) on iskeny sen verran kovasti ettei tuota levyä voi olla ostamatta. Jahka rahaa on niin ehdoton hankinta. Hassua että itelleni kolahtaa just tuo Dani California eniten noista mitä oon kuullu. Joku tais sitä vähän haukkuaki. Onhan se enemmän linjaltaan niiku uudempi RHCP. Hump de Pump ei taas iskeny niin paljon, vaikka se onki linjaltaan sitä Vanhempaa ja parempaa™ Peppersiä. Ehkä sit tykkään uudemmasta materiaalista enemmän. Tai no, jotain kertonee se että mulla on RHCP:n aiemmista levyistäki ainoastaan Californication ja By the way.

Semmonenhan tässä on, että toi Anthony osoittaa olevansa ihan yhtä huono sanoittaja kuin ennenkin. Mutta lyriikat ei SE juttu Pippureissa tietenkään ole.

Semmonenhan tässä on, että toi Anthony osoittaa olevansa ihan yhtä huono sanoittaja kuin ennenkin. Mutta lyriikat ei SE juttu Pippureissa tietenkään ole.
 
Etenkin niissä nopeammissa paloissa Kiedis on perinteisesti panostanut rytmikkääseen dadaan ja heilumiseen.