Bänditoiminta ›

Voishan tässä itsekin hieman avautua:
 
Ensimmäiset musiikilliset muistikuvat taitavat olla vuodelta 95-96, kun noin 6 vuoden ikäisenä kuuntelin kotona, jo silloin vanhalla mankalla, kasetilta Eppu Normaalia ja Mikko Alataloa. Suunnilleen samoihin aikoihin kun menin kouluun (1997) aloitin pianon soiton, ja tässä vaiheessa en edes tiedostanut, että "nyt tässä soitetaan pianoa" vaan idea oli lähinnä äitini ja mikäs siinä pimputellessa. Hieman yli vuosi siinä meni kunnes "innostus" lopahti, toisin sanoen metsässä hyppely kiinnosti enemmän. Kolmannen luokan aloitin musiikkiluokalla, soittimena viulu. Taas mentiin korkeintaan puolitoista vuotta, kun totesin viulun olevan minulle väärä soitin. Viulun kanssa sitten tuskasteltiin sinne 6. luokan loppuun asti, jonka jälkeen viulu työnnettiin erillaisten rituaalien saattelemana sängyn alle. Ala-asteen viimeisten vuosien aikana kävin usein koulun viereisellä nuorisotalolla, jossa eräs nimeltä mainitsematon harjoittelija (saatat tunnistaa, koodisana ADOM ;) ehti minua jonkin aikaa tutustuttaa kitaran soittoon, mm. Smells Like A Teen Spirit on tullut muutamaan kertaan tahkottua läpi :) 6. luokan loppuvaiheilla sen ensimmäisen kitaran (Yamaha C40) ostin, jota tuli rämpyteltyä siinä muun touhuamisen ohella, täysin fiilispohjalla ilman minkäänlaista halua kehittyä. Musiikkimaun suhteen olen ollut aina kaikkiruokainen, joten erityisiä muistikuvia tietyistä artisteista joita olisin kuunnellut noina aikoina ei ole.
 
Ylä-asteelle siirryttyäni, olin vielä täysin tietämätön mitä tulevat vuodet ovat tuomassa eteeni ja kuinka suuria muutoksia elämäni tulee kokemaan. Musiikki valloitti minut täydellisen vahingon saattelemana. Koulussa soitteleva Hard Rock/Heavy -poppoo soitteli musiikinluokassa, jonne olin jostain syystä vahingossa eksynyt. Tarkoilla silmilläni huomasin 2 kitaraa ja rumpalin - missä basisti? Kysyin - jaaha, puuttuu.. No voisin tulla, miten on? No ok. *basso käteen*. No siinä sitä sitten soiteltiin. Kitaran kaula sen verran ollut kädessä, että ei ihan ummikkona oltu. Peukalolla pompotellen. Reenattiin parisen biisiä, soitettiin ne päin p*rsettä koulun juhlassa. Pari kuukautta meni ja ekan basson ostin itselleni, Samick Corsair. Reenikämppä etsittiin ja kamat sinne ja soittamaan. Siinäpä sitä sitten oltiin, eka bändi pystyssä ja soitto luisti jokseenkin. Taas vedettiin pari keikat p*rseelleen, mutta hei, tekemällä oppii :D Jotenkin homma oli edelleen toissijaista, eikä saanut sitä täyttä kiinnostusta alleen. Rippikoulussa sitten tutustuin erääseen kitaristiin, joka pyysi soittamaan bassoa projektiin jolla oli tarkoitus soittaa muutama biisi kyseisen bändin laulajan isosiskon päättäjäisissä. No mikäs siinä, biisit reenattiin ja kevätjuhlan jälkeen juostiin keikkapaikalle ja eikun soittamaan. Nyt kolahti. Entinen bändi jäi telakalla, jossa se on pysynyt, ja aloin tehdä tiivistä yhteistyötä em. kitaristin kanssa. Nyt on tätä hommaa jatkunut jo lähes vuoden, toimiva kasarisuomirockcover-bändi kasassa ja homma etenee. Rumpalin kanssa vedetään aika paljon bänditreenien ulkopuolella hieman teknisempää tavaraa, sitäkin enemmän riffipohjaisia jameja. Reilun parinkymmenen biisin lista on jo kasassa ja keikkaakin tiedossa ja mikä tärkeintä, itse olen täysillä mukana. En tiedä mitä tekisin jos en olisi eksynyt näihin hommiin. Musiikki on antanut minulle lisäksi harrastuksen, myös tavan kehittää itseäni, itseluottamustani ja varmuutta olla oma itseni.
 
Ei hirveän pitkä tullut, mutta eipä tuo historiakaan vielä hirveän pitkä ole.
 
edit. Sopivasti ehti kuunnella koko In The Court Of The Crimson Kingin tätä tehdessä :D