Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onko tullut nähtyä livenä? Kertokaa!
 
Bändin loppuaikoina tuli nähtyä kerran. Sieltä on muuten tulossa todella kova levy sen vähän perusteella mitä olen päässyt kuulemaan.

Tulevan levyn maistiaisia viiden biisinpätkän kera tarjolla osoitteessa http://www.myspace.com/etos1 ... !

Noniin! Aika uskomattoman lupaavalta kuulostaa! Ei tuossa hirveesti ole muutoksia entiseen tyyliin, mut mie tykkään! Saas nähdä...

Mitäs mieltä bändistä? Onko tullut nähtyä livenä? Kertokaa!
 
Ainoa kerta kun oon nähny livenä oli kun lämppäsivät Megadethia Oulussa. Onneksi tekevät paluun.

Onhan tämä uusi Eternal Tears Of Sorrow jopa niin häpeilemättömästi eri planeetalta aiempiin yhtyeen levyihin verrattuna, että sitä on helppoa kutsua bändin parhaaksi teokseksi jopa muutamien kuuntelujen jälkeen. Jollakin tavalla Eternal Tears Of Sorrow on ollut suurella osalla levyistään maittavaa kuultavaa, mutta se viimeinen koko ajan taustalla elänyt taika ja viimeinen voima on jäänyt välittymättä levyillä, jotka ovat olleet pahimmillaan jopa todella raakilemaisia tai jollakin tavalla viimeistä silausta vaille jääneitä.
 
Toisin on nyt. Uudella levyllä on selvästi löydetty juuri tämä taianomainen punainen lanka ja vaikka levyllä on olemassa omat puhtoisuutensa ja mielettömät mahtipontisuutensa, niin sävellykset potkivat kaikin puolin aivan mahtavasti läpi koko levyn ja tason muutos on todellakin käynyt ilmi hyvin nopeasti. Tunnelmaa levyltä löytyy lähestulkoon enemmän kuin kaikilta aiemmilta levyiltä yhteensä, mukana on hieman kieroutunutta mahtipontisuutta ja napakan tykittävää riffittelyä ei ole unohdettu, vaikka mukana on kaikenlaista toimivaa lisuketta aina komeista kosketinvalleista vaihteleviin vokalisointeihin saakka.
 
Before The Bleeding Sun on todella selvästi Eternal Tears Of Sorrowin uudelleensyntymä ja erittäin hieno sellainen, joten enpä ihmettelisi, vaikka bändi nousisi tämän albumin myötä suurempaan suosioon, kuin koskaan aiemmin. Ainakin laadun ja tyylin puolesta potentiaalia on siihen vähintään mahtavasti.

Mitä?! Joko se ilmestyi?! Kauppaan....

Mitä?! Joko se ilmestyi?! Kauppaan....
 
Viime viikollahan tuota kaupoissa taisi näkyä. Tarkkaavaisuutta!

Viime viikollahan tuota kaupoissa taisi näkyä. Tarkkaavaisuutta!
 
Olenpas ollut unessa! No, asia korjattu! NP: Sweet Lilith Of My Dreams

Toisin on nyt. Uudella levyllä on selvästi löydetty juuri tämä taianomainen punainen lanka ja vaikka levyllä on olemassa omat puhtoisuutensa ja mielettömät mahtipontisuutensa, niin sävellykset potkivat kaikin puolin aivan mahtavasti läpi koko levyn ja tason muutos on todellakin käynyt ilmi hyvin nopeasti. Tunnelmaa levyltä löytyy lähestulkoon enemmän kuin kaikilta aiemmilta levyiltä yhteensä, mukana on hieman kieroutunutta mahtipontisuutta ja napakan tykittävää riffittelyä ei ole unohdettu, vaikka mukana on kaikenlaista toimivaa lisuketta aina komeista kosketinvalleista vaihteleviin vokalisointeihin saakka.
 
Nyt, kun on tässä vajaa viikko tullut levyä kuunneltua niin kyllähän se on maistunut. Ei ehkä kuitenkaan vielä niin paljon kuin se edellinen levy. Yksi rasittava piirre on myös tullut, mutta sen yli on päässyt kun musiikki muuten toimii, ja se on Altin örinä. On kyllä jotenkin niin monotonisen kuuloista ja huonompaa kuin aikaisemmin. Ennen en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta nyt uudella se on jonkun verran haitannut. Mutta muuten on hieno levy ja loistava juttu, että bändi palasi. Jopa hieman rujompaakin meininkiä Chaotic Beautyn hengessä on mukaan jälleen tullut. Vaikea tässä on sitten loppujen lopuksi kuitenkaan sanoa, että mikä se kovin levy loppujen lopuksi tältä bändiltä on.

Erilaisempaa tää ainakin on, kehitystä on siis tapahtunut. Eikä sitä voisi tauon jälkeen just samaan palatakaan tietenkään :-) Mahtipontisuutta on tullu ja vierailevat vokalistit sopii hyvin. Yhdessä biisissä ehkä hieman rasitti kun poljettiin tuplabasaria koko ajan mutta ei sitä joka kerta ees silleen huomannu (levy on luupannu monia kertoja putkeen). Tietty se örinä jossain pistää korvaan mutta toisaalta taas kun on hetken kuunnellu se on ihan jees.
 
Kitarasoundeissa on kyllä kaikkea hienoa (aijjai kun ois kiva osata itte vetää yhtä tiukasti) ja uusi soolokitaristikin erottuu. Ja nuo kiipparit tekee kans paljon soundimaailmalle (onhan siellä kokenut kiipparisti). Aika pirteä siis niiden osalta omasta mielestä. Tiukkaa soittoa kyllä! Biiseistä ei tuu ees mieleen mitään soitollisesti häiritsevää (paitsi se tuplabasari joskus). Sävellyksellisesti on kyllä hienosti kasattu biisit ja ideat on aika tuoreita (mun mielestä), vaikkakin ainahan se "tutuille asioille" pohjautuu. On osattu kuitenkin "laajentaa" ja siitä tullu lisää mahtipontisuutta. Kyllä ne "rokimmatkin" metallipläjäykset toki kelpaa. Anyway, mun mielestä biisit on sävellyksiltään ja sovituksiltaan onnistuneita. Noh, pitää kuunnella lisää ja lisää. Ei menny rahat hukkaan :-)
 
Erilaista edelliseen levyyn kyllä (ja siitä tykkäsin kovasti), mutta ei voi sanoa kumpi ois parempi. Omalla tavallaan molemmat on hyviä :-) Melodioita (kiipparit, kitarat, vierailevat laualajat) riittää ja ilman niitä, tiukkaa komppisoittoa (kitarat, rummut, basso) ja "jotenkin kuitenkin erilaisempaa kuin muut" ei tämmöistä niin jaksaiskaan (siis örinää). Onneksi tätä ei voi luokitellakaan örinäbändiksi ;-) Tätä vois jopa ehkä suositella jollekin joka ei "näin rankkaa" kuuntele, että jos avoimin mielin koittas tsekata mitä tuleman pitää. Ainakin vierailevat tähdet tuo sitä "keveyttä" vokaalien puolelle.
 
Jos vaan Oulussa ois keikkaa tulossa niin kyllähän tuo tarkistaa pitäis käydä :-)

Yhden kunnollisen läpi kuuntelun perusteella tästä levystä ammentaa vielä pitkään. Päällimmäisiksi jäi mieleen tunnelmaltaan hienot Red Dawn Rising ja Sakura No Rei yhdistettynä Sinister Rainiin. Kierroksen heikoin lenkki oli Tar Still Flows, jossa Altin monotoninen korahtelu latisti tunnelmaa. Miinusta tulee tässä vaiheessa myös hypistelypuolelta, eli itse levy ja kansivihko ovat aika persoonattomat.

Joku 15 kertaa on tullut kuunneltua tuo levy ja kyllähän se toimii! Noin monen kuuntelun jälkeen alkaa jo tiettyjä heikkouksiakin paljastua, joista osa on jo mainittu. Mutta edelleen reilusti plussan puolellla ollaan.
 
Yhdessä vaiheessa meinasi jopa häiritä vierailevien vokalistien määrä, mutta ehkä kuitenkin pärempi näin. Onpahan saatu levylle mukaan enemmän eri sävyjä. Ja livesoitettavuuttahan tässä ei ole tarvinnut miettiä, koska bändi ei tietääkseni ikävä kyllä aio juurikaan (jos ollenkaan) keikkailla levyn tiimoilta.
 
Viimeistä paisuttelubiisiä jaksaa edelleen kuunnella vaikka monta kertaa päivässä. :) Toivottavasti kesken jäänyt tarina saa jatkoa seuraavalla (kai sellainen on tulossa?) levyllä.

Olen itse aina ollut vähän semmoinen outolintu, etten ole osannut Eternal Tears of Sorrow'ta pitää mahdollisesti ansaitsemassaan arvossa. Jengi vouhottaa bändin melodioista, mutta mä en näe niissä mitään kovin ihmeellistä. Iskeviä synajuttuja, mutta ei mitään oikeasti syvää tavaraa, jolla esim. Edge of Sanity on saanut hirveästi enemmän ulottuvuutta tavaraansa.
 
No juu, kyllähän ETOSia kuuntelee siitä huolimatta. Uusinta levyä en ole vielä kuullut, mutta myspacessa olleiden sample-kappaleiden perusteella poppoo on jatkanut aika samanlaisissa merkeissä ilman sen suurempia kummallisuuksia.

Yksi rasittava piirre on myös tullut, mutta sen yli on päässyt kun musiikki muuten toimii, ja se on Altin örinä. On kyllä jotenkin niin monotonisen kuuloista ja huonompaa kuin aikaisemmin. Ennen en kiinnittänyt asiaan mitään huomiota, mutta nyt uudella se on jonkun verran haitannut.
 
Mää en oo koskaan etosin kohdalla tajunnut tätä. "Monotoninen örinä" kommentointia - ei tosiaan ole mun mielestä monotonista. Vihainen, aggressiivinen, selkeä sanoisin, ja helvetti ainakin tunnistettavampi kun suurimalla osalla örinävokalisteja mikä on ehdoton plussa. Plus uudella levyllä toimii vokaalit paremmin kyllä kun koskaan aiemmin IMO. Tän vuoden parhaimpia hankintoja kyllä ja hieno paluu hienolta pumpulta.

Vanhemmalla levyllä on ainakin kummallista kurlutusta. Itse biisit ovat erittän kuunneltavia, mutta vokaalit ei uppoa millään. Uutta levyä en vielä ole kuullut, joten tämä kommentti perustuu ainoastaan vanhempaan levyyn.
 
Miun mielestä nuo perus örinät on aika samanlaisia tällä uudellakin levyllä. Itseasiassa ei tää nyt niin huonolta enää kuulostakaan! Omintakeinen tyyli vaatii ilmeisesti vaan totuttelua. Voimattomuuden tunne vokaaleissa häiritsee kyllä edelleen.
 
Angelheart, Ravenheart on kyllä oiva Manowarin Defenderin ja Nightwishin sekoitus.

Mää en oo koskaan etosin kohdalla tajunnut tätä. "Monotoninen örinä" kommentointia
 
No katsos monotonisuus tarkoittaa sitä, että siinä ei ole vivahteita juurikaan. Ja se on kuitenkin tuollaisessa esitystyylissä hyvin olennaista tai muuten se alkaa kuulostamaan puuduttavalta. Onneksi tässä levyssä on muunkinlaisia vokaaleja ja hienoja biisejä niin ei se sinänsä haittaa.

"Huom! Olet kirjoittamassa yli 2178 päivää vanhaan ketjuun!"
 
Juu, niinpäs näyttää. Oisko se aika kirjoittaa jo jotain uutta bändistä?
 
Käytiin poikain kanssa nauhottamassa "vaihteen vuoksi" Kortelaisen Ahdin pajalla lähes loput biisit tulevalle levylle. Lauluja ja koskettimia vielä puuttuu, mutta ne äänitetään sitten vähän myöhemmin.
 
Sinkkua pukkaa parin kuukauden sisällä, samoin eka (!) virallinen musavideo.
 
Niin ja kotisivustokin on vaihtunut vuosien aikana, uus osoite on http://eternaltears.fi .. Blogia levytyksestä paikassa http://etosofficial.wordpress.com

Jees, tätä on odoteltukin. Mahtavaa että edistyy hitaasti mutta varmasti.

Sakura no rei on aivan alyttömän hieno ralli.