Kitarat: soittaminen ›

Niin perkeles... käykö teille niin että pitää nousta yölläkin soittamaan sitä kitaraa.
Tätä tapahtuu mulle usein... Sitten ei saa enää sen jälkeen nukuttua..

Paskalla säällä vituttaa, niin silloin soi bluuss pohajainen muzak. Vittuuntuneena kaikki bendit ja vibraatot lähtee mukavasti.
Kesäisellä ihanalla säällä tekee mieli soittaa jotain akustista rämpytys sävellyksiä.
Tylsistyneenä ei ikinä kannattaisi edes tarttua kitaraan. Silloin tulee vain sahattua samaa likkiä ihan miten sattuu...

Tylsistyneenä ei ikinä kannattaisi edes tarttua kitaraan. Silloin tulee vain sahattua samaa likkiä ihan miten sattuu...
 
Mielestäni taas tylsistyneenä ja turhautuneena saattaa tehdä helvetin hyvää musaa. Monet ihan huippukappaleet kumpuavat selvästi turhautumisesta (esim. 1969, No Fun etc etc.)

Talviaikaan on ehkä "luovimmillaan". Kesällä tulee oltua enemmän ulkona. Mutta musiikki on niin iso osa elämää, että lähes koko ajan se on jossain roolissa. Fillarilenkillä soi mp3-soittimessa musiikki, kotona tulee tartuttua usein heti aamusta kitaraan. Musiikki kuuluu perustarpeisiini kuten ruoka ja vaatteet, se on mukana kuvioissa koko ajan. Eikä musiikissa ole oikein määränpäätä, vaan se on tie jota kuljetaan.

Kossu...tai bisse....

Onko teilläkin joskus hetkiä jolloin soitto onnistuu poikkeuksellisen hyvin? Jotenkin tuntuu että silloin pleketra on juuri sillein kädessä, miten sen pitääkin itselleen olla. Ja huomasin muuten että kun on näin sairaan kuuma, niin ei soitto meinaa onnistu niin hyvin :(

Eniten vaikuttaa senhetkinen vireystila. Fiilis. Pidempien soittotaukojen jälkeen ilmenee teknisiä vaikeuksia.
Kännissä tulee soitettua aika raa'asti. Joskus roiskuu jopa verta, kun jyystää ja sahaa ilman plekua.

Kyllä ne parhaimmat jutut tulee esiin aamulla, kun lorvii kämpillä kahvimukin edessä. Yleensä ne hyvät jutut tulee myös sellasissa paikoissa, missä niitä ei saa mitenkään ylös paperille tms. Vierasta mulle on se että kun on huikea angst-mega-vitutus, niin sillon tulee ihan uskomattomia tapporiffejä. Yleensä jos mua vituttaa ihan suunnattomasti, niin en edes koske kitaraan. Mie viiltelen vuan rantejtani! Tai sitten en...

Yleensä jos mua vituttaa ihan suunnattomasti, niin en edes koske kitaraan.
 
Kerran heitin meidän kissaa kävyllä kun ei kitaran soitosta tullut mitään...
 
Eläinaktivistit herätys!

Kerran heitin meidän kissaa kävyllä kun ei kitaran soitosta tullut mitään...
 
Ei sitä väkisin kannata, kissat on muutenkin mukavia eläimiä. Tosiaan jossei soitto kulje niin kannattaa tehdä jonkin aikaa jotain muuta. Itse otan 8-bittisen Naintendouni esille ja tahkoan Megaman kakkosta, jossei niistä musiikeista pääse soittotunnelmiin niin ei mistään!

Ei sitä väkisin kannata, kissat on muutenkin mukavia eläimiä. Tosiaan jossei soitto kulje niin kannattaa tehdä jonkin aikaa jotain muuta. Itse otan 8-bittisen Naintendouni esille ja tahkoan Megaman kakkosta, jossei niistä musiikeista pääse soittotunnelmiin niin ei mistään!
 
Hoh.. Megaman on ihan legendaarinen.. ja sitten se ankan ammunta peli.:)
 
E: Kissat on diivoja.

Fiilikset, lähipäivien tunnelmat, tapahtumat ja päätökset.

Onko teilläkin joskus hetkiä jolloin soitto onnistuu poikkeuksellisen hyvin?
 
Joo.
 
Soitto sujuu ja biisejä syntyy jos on aikaa rauhoittua ja vain olla. Sunnuntaisin olisi aikaa, mutta silloin ei tule soitettua kuin bluessia sen kuuluisan sunnuntaiahdistuksen takia, mutta muina päivinä jos on vähänkin aikaa rauhoittua tai voi valvoa yön yli, soittokokemuksesta saatu nautinto lähentelee jo orgasmia.
Sää vaikuttaa vain epäsuorasti. Jos on sään takia huono fiilis, ei soittokaan suju, mutta minua nyt vituttaa helteelläkin.
Itseasiassa sadepäivät ovat juuri parasta inspiraation kannalta. Ulos ei viitsi mennä, joten voi möllöttää sisällä, keittää pannullinen kahvia ja luoda maailmoja. Tai sitten mennä ulos kävelemään pimeään syyssateeseen. Kesäisin on aina pää niin tyhjä, ettei synny tekstiä, eikä musiikkia.
 
"Tänä päivänä taidan keittää kahvia enemmän. Pistän pöytään valkean liinan ja hetken hengähdän."

Jaa että mikä vaikuttaa minun musisointiini eniten. Jaa'a, kyllä se vissiin on:
Mieliala, musiikilliset vaikutteet, fiilis ja sitä rataa.
Sydän ja pääkoppa siis.
 
Kaikella on vaikutus, toisilla vain epäsuorasti ja toisilla niin suoraan kuin mahdollista. Ystävääni Ace Venturaa lainaten: "Kaikki liittyy kaikkeen!"

Pitää olla vitutus päällä ja tunne, että kohta sattuu.

Hieman aihetta sivuten: Minulla on sellainen jännä juttu, etten halua aloittaa soittosessiota, jos on jotakin hommaa edessä. Esim. Jos on pienikään nälkä, niin on pakko syödä ennen soittoa. Tai jos on ihan minimaalinenkin vessahätä niin pitää käydä vessassa. Eli minulla on oltava vähintään tunti täyttä luppoaikaa edessä ennenkuin tunnen olevani "valmis" aloittamaan soittosession. En halua tulla keskeytetyksi kesken kaiken.
 
Mutta tosiaan, välillä soitto maistuu ja välillä ei. Enpä ole huomannut että soittohaluni olisivat sidottu mihinkään tiettyyn juttuun.

Mulla sää vaikuttaa fiilikseen ja fiilis taas siihen millasta ulosantoa saan kitaralla aikaan. Jos on huono sää, on paska fiilis enkä kehtaa ees yrittää kehitellä mitään uutta riffiä.. muutaman tunnin päästä siinä menee hermot ku huomaa että ei oo saanu mitään aikaseks. Jos on hyvä sää, on myös hyvä meininki ja sillon yleensä saan parempaa materiaalia aikaan.

Tänään aamulla väsutti ihan vitusti mutta olipas kiva soitella keppiä ku osaa jotain... *Kröhöm*:p

Mitä opettaja käskee opettelemaan :D
 
Lähinnä opettelumotivaatioon vaikuttaa tunneilla käynti ja uudet kappaleet joita voi opetella.