Etno, proge, latin ›

Miragen ja Moonmadnessin omistan. Miragesta tykkään enemmän. Loistava levy. Ei jaksa enempää avautua.

Hyllystä löytyy vinyylinä PRESSURE POINTS Camel Live in concert vuodelta 1984 ja on kyllä pahuksen hyvä levy.
 
Kappaleet levyllä ovat:
 
Soundit mahtavat ja ukot hyvässä vedossa.
 
Kokoonpano tolla levyllä on seuraava:
 
Andy Latimer / Kitara ja laulu
Colin Bass / Basso ja laulu
Ton Scherpenzeel / Koskettimet
Cris Rainbow / koskettimet ja laulu
Richie Close / Koskettimet
Paul Burges / Rummut ja perkussio
Mel Collins / Saksofoni
Pete Bardnes / Urut
 
Hieno live-levyhän tämä Pressure kyllä on. Mielenkiintoiseksi tekee just tuo bändin iso koko, alunperinhän mentiin neljällä miehellä. Tuossa porukassahan on tuttuja miehiä muistakin "proge yhteyksistä" Burgess, Collins ja loistavaääninen Rainbow jota ainakin useammalla Alan Parsonsin levyllä pääsee kuulemaan.
Tästähän ilmestyi myös DVD tämän kevään aikana ja se kannattaa kyllä hankkia jos vain bändi kiinnostaa. Ainakin Camelin kotisivuilta tätä saa: http://www1.storehost.com/stores/st … =17&categ_id=2&parent_ids=0
Myös http://www.play.com myy varsin edulliseen hintaan. Levykauppa X:n kautta kannattaa myös kysäistä, taisin nähdä DVD:n Oulun pisteen hyllyssä.
 
DVD:llä on 80min materiaalia ja biisit:
In The Arms Of Waltzing Frauleins,
Pressure Points,
Refugee,
Vopos,
Stationary Traveller,
West Berlin,
Fingertips,
Sasquatch,
Wait,
Cloak And Dagger Man,
Long Goodbyes,
Rhayader,
Rhayader Goes To Town,
Lady Fantasy,
In The Arms Of Waltzing Frauleins (Reprise)

camelilta tulossa uusi dvd missä 70luvulta matskua ja muitakin rarepätkiä. On kyllä pakkohankinta. Soittajina on bardenssia, fergua, wardia, sinclairia, collinssia ja kaikkii muitaki hyviä tyyppejä. (kuvan)Laatu on varmaan melkoista kuraa mutta mitä sen on väliä (ja soittohan on kuiteskin mestarillista) niin siis tuo on kyllä SUURI kulttuurilöytö ja siitä kiitos niille ketkä on nauhat kaivannut esiin.

camelilta tulossa uusi dvd missä 70luvulta matskua ja muitakin rarepätkiä. On kyllä pakkohankinta. Soittajina on bardenssia, fergua, wardia, sinclairia, collinssia ja kaikkii muitaki hyviä tyyppejä. (kuvan)Laatu on varmaan melkoista kuraa mutta mitä sen on väliä (ja soittohan on kuiteskin mestarillista) niin siis tuo on kyllä SUURI kulttuurilöytö ja siitä kiitos niille ketkä on nauhat kaivannut esiin.
 
Näin todella on. Taitaapa mennä hankintalistalle. :)
Eikös siinä ole mukana näitä BBC:n "great old whistle test"- sessioitakin? Sieltäpä muuten löytyiskin varsinaisia helmiä. Eikös se ollut 60-70-luvulla aika vakio että sen ajan in-bändit kävi siellä heittämässä studioliveä ja ne purkitettiin BBC:n toimesta. Dire Straits taisi julkaista jotain tuossa 90-luvulla CD-muodossa ...oliko BBC-sessions?. Saapa nähdä milloin ne julkaiseen laajemmaltikkin niitä. Voisin kuvitella että kysyntääkin olis, sillä nehän ovat harvinaisuuksia. Odotellaan....

kyllä tuommonen käsitys miullakin on. Ja olihan joka euroopan hyvällä kanavalla tommonen, moni kova bändi on esiintynyt esmeksi belgian tv:ssä ja nyt niitä on alettu julkaisemaan. & sama täälä suomessakin joskus 70-80luvulla, itse en tiedä kyseisestä ohjelmasta mitään, mutta joku ylen juttu se oli. (ainakin kaiketi pressa on ollut livenä siinä ylen jutussa, korjatkaa jos olen väärässä)

Nostanpa kun otin ensikosketuksen tähän bändiin. Olen halunnut tutustua jo pitempään ja nyt sattui tulemaan vastaan "I Can See Your House From Here". Tämä ei ehkä ollut paras albumi aloitusta varten, kenties? Tai sitten kuvittelin muuta. Olihan tuossa kyllä näin ensi kuulemalta ihan loistava loppubiisi, eli "Ice". Tuollainen maalaileva, eeppinen ja mahtipontinenkin, melodinen ote uppoaa kyllä minuun. "Hymn To Her" oli toinen josta pidin heti. Tämä on tosin vain yhden kuuleman perusteella kirjoitettua. Mutta oli siinä kyllä hiukan liikaa "kikkailua" huonossa mielessä (lähinnä basso ja kiipparit) mun mieleeni.
 
Tyydynkö tähän mielipiteeseeni vai annanko lisää mahdollisuuksia jonkin toisen äänitteen muodossa? Nimim. "Valoinko sokkelin turhaan?"

Itsekin ajattelin perustaa Camelista ketjun, mutta parempi kun jo valmis löytyy. Ei lempi bändini, mutta kova bändi on kyllä kyseessä. Levyhyllystä löytyy Moonmadness, the snow goose ja a live record. Moonmadnesista en totta puhuen juurikaan pidä, en huonoksi sano, onpahan vain sellainen levy joka ei mulla toimi Saattaa toki olla että vuosien kuluessa alan arvostamaan, näin käy monien proge levyjen kanssa. The Snow Goose on ehkä paras konseptialbumi mitä on tehty. Huomattavasti "konseptillisempi" kuin vaikka Yessin Tales From Topographic Oceans. Itse luokittelen sen levyn mestariteokseksi, kuuluu ehdottomasti top 10 levyihini.
 
Mielestäni Camel on tehnyt suuren poikkeuksen verrattuna moniin muihin 70-luvun progebändeihin, sillä myös 90-luvun loppupuolen ja 2000 luvun levyt ovat olleet kovia. Samaa ei voida sanoa Yessistä tai Genesiksestä (ehkä joku poikkeus). Jahka saan rahaa niin ostan joko Rajazin, Harbour Of Tearsin tai Nod And A Winkin, suosituksia mikä ensin?

Jahka saan rahaa niin ostan joko Rajazin, Harbour Of Tearsin tai Nod And A Winkin, suosituksia mikä ensin?
 
Tossa järjestyksessä. Mielestäni.

Tyydynkö tähän mielipiteeseeni vai annanko lisää mahdollisuuksia jonkin toisen äänitteen muodossa? Nimim. "Valoinko sokkelin turhaan?"
 
Kuunteles vaikka Mirage. Itse pidän eniten neljästä ensimmäisestä. En osaisi laittaa paremmuusjärjestykseen, ehkä moonmadness ja mirage jakaisivat ykkössijan, mutta snow goose ja ensimmäinen tulevat vahvasti perässä. Uudemmista rain dances on kuulostanut kivalta ja a nod and a wink. Molemmat ovat ostoslistallani.

Kuunteles vaikka Mirage...
 
Graafinen levylistasi näyttää siltä, että olemme huomattavasti useammin samaa kuin eri mieltä. Siispä luotan. Kiitos.

Graafinen levylistasi näyttää siltä, että olemme huomattavasti useammin samaa kuin eri mieltä. Siispä luotan. Kiitos.
 
Kyllä noi alkupään levyt on parasta osastoa... loput sitten fanittamisen asteen mukaan

Minulla syystä tai toisesta Camelin uudempi tuotanto viettää enemmän aikaa levylautasella kuin neljä ekaa. Mirage oli kyllä eka Camel levy jonka hommasin ja varsinkin White Rider räjäyttää edelleen sukat jalasta, mutta silti enemmän tulee kuunneltua vaikka Harbour Of Tearsia.
 
DVD puolelta löytyy upea Coming Of Age. Andyn eläytymistä soittoon on ilo seurata. Muutenkin kaveri on ehdottomasti yksi parhaita kitaristeja jota olen koskaan kuullut. Jokainen nuotti löytää oman paikkansa.
 
Ja live tuotannosta tulee erittäin paljon kuunneltua 2001 kiertueen The Paris Collection julkaisua. Andyllä oli paha flunssa ja Colin Bass ja Guy LeBlanc hoitavat laulut, mutta menoa se ei haittaa. Soitto on niin upeaa että melkein tulee tippa linssiin. Jos vaan löytää tämän levyn nin kannattaa kokeilla.

Tyydynkö tähän mielipiteeseeni vai annanko lisää mahdollisuuksia jonkin toisen äänitteen muodossa? Nimim. "Valoinko sokkelin turhaan?"
 
Jos nuo mainitsemasi biisit tekivät suurimman vaikutuksen, niin kaiken järjen mukaan kannattaisi kokeilla uusinta tuotantoa. Totta kai nuo muutamat "klassikot" kannattaa kokeilla, Moonmadness etunenässä, siinä tuo melodinen ote taitaa vahvin olla, esim. Mirage on mun mielipiteen mukaan enemmänkin 'rehti proge-levy'.
 
Uusimmista käynee Harbour of Tears, Rajaz ja vaikkapa A Nod and a Wink:kin. Niissä ei liiemmin ole tuota 'kikkailua', vaan rytmisestikin hyvin kypsytellyt melodiat/harmoniat jylläävät. Dust and Dreams vaikuttaa äkkiseltään melko maalailevalta noihin em. nähden, mutta ei valittamista siinäkään.
 
Henk.koht. mielipide on hieman sitä sorttia, ettei Camel(kaan) säästynyt kasarin turmiolta, vaikkakin myöhemmin esim. Coming of Age -livelle (cd ja dvd/vhs) jokunen biisi on pelastettu. Makuasioita kuitenkin, kyllä noille kasarilevyillekin kuulijansa on.
 
Niin, Mr T jo hieman hehkuttikin noita live-tallenteita, eikä multakaan löydy niiden suhteen kuin lähinnä ylistäviä sanoja. Myös Never Let Go -live on täyttä tavaraa, ja sisältää ehkäpä kovimman Ice-tulkinnan ikinä, IMO. Harvinaista kyllä, yleensä en juuri lämpene live-tallenteista.

Neljän ekan faneille suosittelen edelleen "Rain Dances" -levyä. Johtunee herrojen Richard Sinclair (paras laulaja ja basisti Camelin historiassa) ja Mel Collins läsnäolosta.

Neljän ekan faneille suosittelen edelleen "Rain Dances" -levyä. Johtunee herrojen Richard Sinclair (paras laulaja ja basisti Camelin historiassa) ja Mel Collins läsnäolosta.
 
Jotkut biisit kyllä toimivat tosi hyvin tällä levyllä, muutama hieman heikompikin mielestäni mahtuu mukaan. Etenkin Sinclairin laulu kuulostaa hyvältä, ainakin mitä Camel footage DVD:n livepätkistä olen kuullut.
 
Tätä levyä, ei muuten tunnu ihan helposti löytyvän. CDON:issa eikä paikallisessa levykauppa äxässäkään ole.

Tätä levyä, ei muuten tunnu ihan helposti löytyvän. CDON:issa eikä paikallisessa levykauppa äxässäkään ole.
 
http://www.aironmusiikki.fi/main.as … mp;typeArtist=1&txtArtist=camel
http://www.popangel.fi/k.cgi?li=sea … KUKENTTA=KENTTA1&HAKUSANA=camel
 
Rain Dances löytyy ainakin B&W:sta, eikä ole hinnalla (7,90e) pilattu.
 
Ainii: http://www.blackandwhite.fi/newshop … 73&search=camel&x=0&y=0

http://www.aironmusiikki.fi/main.as … mp;typeArtist=1&txtArtist=camel
http://www.popangel.fi/k.cgi?li=sea … KUKENTTA=KENTTA1&HAKUSANA=camel
 
Oho! Aironmusiikissako oisi. Pitääpä kipaista tiistaina tai keskiviikkona hakemaan.
 
Edit: Sivulla taisi lukea, että levyä ei ole varastossa...

Rain Dances löytyy ainakin B&W:sta, eikä ole hinnalla (7,90e) pilattu.

Mirage tällähetkellä soittimessa. Perkuleen kova kiekko.