Bassot ›

Samick/ Valley Arts on merkki. Eli Samick osti jenkkiläisen soitinpajan ja sitten teki tuommoisia jonkin aikaa kummankin nimellä.
 
Periaatteessa aika presarin kuuloinen ja nälöinen, mutta jazz-mikityksellä. Aktiivipeli. Tarkoituksena joskus vaihtaa noi Samickin omat mikit parempiin ja ehkäpä toi etunenkin.
 
Väri on vaaleahko sunburst ja puut on kaikki aika loimuisia. Puiden laadusta ei tietoa mutta otelauta nyt on ilmeisimmin ruusupuuta. Nätit valkoiset bindaukset kopassa ja kaulassa.
 
Ja Samickhan on tehnyt kyllä myös semmoisia lähinnä soittamiseen kelpaamattomiakin vehkeitä, mutta tää on ihan eri juttu. Laadukkaan oloinen.

Näiden linkkien takia melkein loppu bassottelu. H y i v i t t u !
 
Kylläpä sitä nyt reagoidaan voimakkaasti, kun kaikki eivät olekaan täsmälleen samaa mieltä kaikista asioista kuin sinä.
 
Ottaa nyt syvään henkeä ja miettii sitä ihmeellistä pikku asiaa että minähän en olekaan yksin maailmassa...

..minähän en olekaan yksin maailmassa...
 
Et olekaan, niin. Ja me ollaan sitä mieltä että monikeilisyys on p****stä. Jos pärjäisin yhdellä olisin onnellinen.

En tiedä olenko sitten kaavoihin kangistunut urpo vai missä on vika, mutta nuo Conklin-osaston multikieliset superbassot eivät aikaansaa minkäänasteisia viboja. Lähinnä ne näyttävät mittasuhteiltaan epätasapainoisilta kummajaisilta ja jotenkin vaikeasti soitettavilta. Otelautakin on leveä kuin pizzalapio. Ne eivät viehätä esineinä, vaikka instrumentteina ovatkin varmasti huippuluokkaa.
 
Soitinasioissa ainakin minun kohdallani on oma merkittävä sijansa myös soittopelien aivan häpeämättömällä diggailulla, ne kun vaan ovat niin perhanan hienoja. Jotenkin sitä on tullut jämähdettyä soiton lisäksi myös esteettisessä mielessä näihin Fender-perheen tuotteisiin. Eksoottisista puista kokoonpannut hienoja yksityiskohtia ja laadukasta puusepäntyötä pursuavat jalopuubassot ...niin, jotain niistä vaan puuttuu mitä Fendereissä ja Rickenbackereissa on. ("tyyltä"? toim. huom.) Ja nyt siis ei puhuta soittamiseen suoranaisesti liittyvistä tekijöistä (kuten soundista, soitettavuudesta etc) vaan ulkonäkö/fiiliskysymyksistä. Ajatellaan siis bassoa vain esineenä.
 
Leo Fender on ollut ainutlaatuisen innovaattorin ohella myös todella kovan luokan muotoilija. Hänen luomuksissaan paiskaa mahtavalla tavalla kättä tehdasvalmisteisuus ja toisaalta äärimmäisen hienostunut mutta funktionaalinen muotoilu. Kyseessä on selkeästi käyttöesine, mutta kaunis sellainen. Ja massatuotantoesineen tavoin myös fenderit ovat tavallisen perus-urpokin ulottovilla. Kaikki jampat kellareista huipulle voivat vetää samoilla kamoilla. Vasaralla se kaikkein parhain puuseppäkin niitä nauloja lyö. ;-)
 
Mutta mutta, makuasioitahan nämä jälleen ovat. Jokaisellahan meistä on oma makumme, ja hyvä niin, sillä onhan se lopulta aika hienoakin että meitä on niin moneen junaan. Jos kokoajan vallitsisi täydellinen konsensus niin eihän mitään mielenkiintoista tapahtuisi.

En tiedä olenko sitten kaavoihin kangistunut urpo vai missä on vika, mutta nuo Conklin-osaston multikieliset superbassot eivät aikaansaa minkäänasteisia viboja. Lähinnä ne näyttävät mittasuhteiltaan epätasapainoisilta kummajaisilta ja jotenkin vaikeasti soitettavilta. Otelautakin on leveä kuin pizzalapio. Ne eivät viehätä esineinä, vaikka instrumentteina ovatkin varmasti huippuluokkaa.
 
Soitinasioissa ainakin minun kohdallani on oma merkittävä sijansa myös soittopelien aivan häpeämättömällä diggailulla, ne kun vaan ovat niin perhanan hienoja. Jotenkin sitä on tullut jämähdettyä soiton lisäksi myös esteettisessä mielessä näihin Fender-perheen tuotteisiin. Eksoottisista puista kokoonpannut hienoja yksityiskohtia ja laadukasta puusepäntyötä pursuavat jalopuubassot ...niin, jotain niistä vaan puuttuu mitä Fendereissä ja Rickenbackereissa on. ("tyyltä"? toim. huom.) Ja nyt siis ei puhuta soittamiseen suoranaisesti liittyvistä tekijöistä (kuten soundista, soitettavuudesta etc) vaan ulkonäkö/fiiliskysymyksistä. Ajatellaan siis bassoa vain esineenä.
 
Leo Fender on ollut ainutlaatuisen innovaattorin ohella myös todella kovan luokan muotoilija. Hänen luomuksissaan paiskaa mahtavalla tavalla kättä tehdasvalmisteisuus ja toisaalta äärimmäisen hienostunut mutta funktionaalinen muotoilu. Kyseessä on selkeästi käyttöesine, mutta kaunis sellainen. Ja massatuotantoesineen tavoin myös fenderit ovat tavallisen perus-urpokin ulottovilla. Kaikki jampat kellareista huipulle voivat vetää samoilla kamoilla. Vasaralla se kaikkein parhain puuseppäkin niitä nauloja lyö. ;-)
 
Mutta mutta, makuasioitahan nämä jälleen ovat. Jokaisellahan meistä on oma makumme, ja hyvä niin, sillä onhan se lopulta aika hienoakin että meitä on niin moneen junaan. Jos kokoajan vallitsisi täydellinen konsensus niin eihän mitään mielenkiintoista tapahtuisi.
 
plussaa. oot mun jumala.

Et olekaan, niin. Ja me ollaan sitä mieltä että monikeilisyys on p****stä. Jos pärjäisin yhdellä olisin onnellinen.
 
Taidan tosiaan olla outo lintu kun minusta jokainen saa soittaa sellaisella soittimella kun itsestä parhaalta tuntuu. Ilman mitää vitun haistatteluja. Minulle nekään soittimet tai soittajat joista en varsinaisesti pidä, eivät kuitenkaan ole perseestä. Asioilla on arvonsa vaikka en minä niistä innostuisikaan. On se outoa ja kummallista.

Samaa mieltä, kyllä Fender on mun mielestä paras merkki,
Siinä on jotain semmosta eksotiikkaa mitä ei Conklinilta löydy...
 
Fenderissä on sitä hillittyä eleganssia, mitä ei voi jäljitellä. Fenderin kitaroissa ja bassokitaroissa yhdistyvät hyväksi havaitut puulajit ja moderni teknologia. Silti fenderin soittimet(etenkin stratot, telet, presarit ja jatsarit) omaavat sitä tiettyä "vintage-henkisyyttä", mikä herättää kunnioitusta ja arvostusta soittimia kohtaan.
 
En tainnut vastata kysymykseen 6-kielisen basson onkelmista, mutta kirjoitukset suorastaan provosoivat minua ylistämään näitä jaloja soittimia.
 
Fenderissä on sitä tiettyä miehekkyyttä...

Ja kyllähän Fenderiltä varmaan sais oman custom 7-kielisen, jos vain eskoja tarpeeksi...

Presidents of the United States of American basisti-laulaja Chris Ballew soitti 2-kielistä bassoa, ja se riitti niihin biisehin ihan hyvin.
 
Pitäisi varmaan tehdä tätä vastaava sivu basisteille : http://go.to/righteousdrummers

Presidents of the United States of American basisti-laulaja Chris Ballew soitti 2-kielistä bassoa
 
"Basitar" se taisi olla nimeltään? Yhtyeen kitaristilla oli "guitbass" jossa oli kolme kieltä. Rok.
 
Tony Leviniltähän on peräisin mainio fraasi "G-strings are for strippers" (oli jollakulla täällä allekirjoituksenakin joskus). Ja herrahan pärjäilee ilmeisesti edelleen kolmikielisellä bassolla.

Eiks tanskalaisen D.A.D:n basistilla ollu 2-kielinen Thunderbird?
 
Ja Morphine, jossa jo edesmennyt 2-kielibassolla varustettu basisti soitti slidejuttuja rumpalin sekä baritonifonistin kera.

Tony Leviniltähän on peräisin mainio fraasi "G-strings are for strippers" (oli jollakulla täällä allekirjoituksenakin joskus). Ja herrahan pärjäilee ilmeisesti edelleen kolmikielisellä bassolla.
 
Jaco only needed four. Aitoa paskapuhetta, Levin soittelee kovasti mielellään niin neljä kuin viiskielistä. Se kolmikielinen tehtiin ihan vittuiluna ja täydestä näköjään menee...

"G-strings are for strippers"
 
taitaa olla Poppamiehen signature

Jaco only needed four. Aitoa paskapuhetta, Levin soittelee kovasti mielellään niin neljä kuin viiskielistä. Se kolmikielinen tehtiin ihan vittuiluna ja täydestä näköjään menee...
 
Levinin 3-kielinen musari on tehty silmälläpitäen hänen "funk fingers"-soittotapaansa. Eli kieliä läpsytellään sormenpäihin kiinnitetyillä rumpukapulan pätkillä ja se on helpompaa mitä kaempana kielet on toisistaan. Funksormia voi muistaakseni tilata ukkelin sivuilta jos jota kuta kiinnostaa.
 
Ja onhan siinä se vittuilu-elementtikin.

..Ja tuleepa mieleen BassPlayerin haastattelussa joskus ollut erään punkkibändin basisti, olikohan Me First & The Gimme Gimme'sin Fat Mike tjsp joka kielitti Danelectronsa EAEA koska tuntee että hänellä on enemmän käyttöä varakielille ja totesi asiasta että "Who even uses those thin strings? I think they're kinda silly!".
 
Jos nauratte tälle niin ihan samoin täällä tuntuu olevan kielirasismi valloillaan, kitinää siitä että "eihän sitä oikeesti oo mitään käyttöä B- tai C -kielille!", mutta kylläpä isossa maailmassa innovaattorit käyttävät hyvinkin aktiivisesti.
 
Hankala olisi kuvitella vaikkapa soolo-duo-trio -muodostelmissa esiintyvien jazzbasistien soinnuttelua jos ei olisi sitä ylintä kieltä mukana. Ja soitteleepa rock-ikoni John Paul Joneskin nykyään 10- ja 12-kielisillä.
 
Ihan turha mussuttaa tuollaisia naurettavuuksia etteikö muka ns. extended range olisi käyttökelpoinen asia. Kertoo vain kapeakatseisuudesta, siitä että todennäköisesti kyseinen henkilö tulee hautaan asti soitttamaan keksimättä mitään uutta. Perkele menee hermo tähän kun ei muka saisi soittaa millä huvittaa.

Ihan turha mussuttaa tuollaisia naurettavuuksia etteikö muka ns. extended range olisi käyttökelpoinen asia. Kertoo vain kapeakatseisuudesta, siitä että todennäköisesti kyseinen henkilö tulee hautaan asti soitttamaan keksimättä mitään uutta. Perkele menee hermo tähän kun ei muka saisi soittaa millä huvittaa.
 
Peace tai turpaan!
 
Kyllä tuollainen vaahtoaminen kannattaa jättää nuoremmille. Ihan samahan se on millä vetelee, vaikka kuminauhoilla.
Ööh, mulla muuten on yks kumikielibasso.

"Sillä muotien ja ihastusten tuolla puolen ainoa, mikä painaa vaa'assa, on musiikillinen ilmaisu, mitkä sitten ovatkin sen välineet, sen soittimet." (Klang - uusin musiikki)

Tästäpä tätä bassoharrastusta Ameriikan malliin:

http://lordonly.net/Images/John/jtfamilyx2.jpg

Talkbass -foorumin moderaattorin John Turnerin bassovalikoima. Pervoa?
 
Hei, v*ttu jotain rajaa, tää menee jo PIKKASEN yli.....

Hei, v*ttu jotain rajaa, tää menee jo PIKKASEN yli.....
 
Aivan sama millä sitä soittaa. Mitä sää siitä keuhkoot?