Studiotyöskentely ›

Sulla on vaatimustason ja osaamisen välinen kuilu. Pitää madaltaa rimaa tai opetella lisää niin sitten se siitä.
 
Siinähän se onkin!!!
 
Tästä lähtien lähden aina siitä oletuksesta, että jälki tulee olemaan täyttä pashaa. Sitten kun piisi taas soi radiossa ja kuulostaa samalta ku muutkin, voin todeta kaikkien tekevän täyttä gaarbitshia.
 
Pitäis ostaa jostain ehkä itsetunto. Paljolla lähtee?

Helppoahan se on kuin heinänteko jos on hyvää materiaalia, mutta paskasta ei saa kuin paskaa.
 
Heh...jos on paskaa materiaalia, niin miksaa kaiken paskan pois...jos lopputulokseksi tulee hiljaisuutta, niin so not :)

Pitäis ostaa jostain ehkä itsetunto. Paljolla lähtee?
 
Espoon seurakunnalla saattaisi olla käytettynä...

Onhan se joskus vaikeaa. Aina kun miksaa jotain projektia ja sen jälkeen kuulee jotai pro studiossa miksattua, niin joka kerta ihmettelee että mikä siinä on ku ite ei saa samanlaista selkeyttä siihen miksaukseen. Paljon oon jo kehittynyt ja alkaa ihan hyvältä omat tuotoksetkin kuulostamaan, mutta aina kuitenkin palaa maanpinnalle kun kuulee jotain muuta... Mutta kokoajan eteenpäin...

Miksi miksaaminen on niin hemmetin vaikeaa?
 
Se vaan nyt on. Siis kun tekee omia juttuja. Vaikeuskerroin lisääntyy heti, kun...
 
...tekee sellaisen kanssa "yhteistyötä", jolle termit "lisää diskanttia", "limitoidaan" ja "eiks noita lauluosuuksia vois laskea edes vähän ?" tuottaa suurta vastustusta.
 
Ja kohina on sitten ihan oma asiansa, varsinkaan, kun sitä ei ole - tai siis on ja just niissä pinnassa olevissa hoilotuksissa. Yleensä se kuulema on "sun korvissa / mielikuvituksessa / noissa kajareissa...". "Hoh" ja "hoijaa".
 
Mutta tietysti, jos tarkoituskin on tehdä umpimutaisia ja suhisevia biisejä, joissa musiikki on toissijainen asia, niin sitten on eria asia. Onneks niitä voi myös olla tekemättä, jolloin säästyy loppujenkin hiusten repimiseltä ja päänsäryltä.

Diskantit ja bassot vaan tappiin, sekä pirusti kaikua niin kaikki soundaa hyvältä - ainakin erään nimeltä mainitsemattoman basistin mielestä :-)
 
(Ja siltähän nuo herran omat demot kuulostavatkin.)

Itse sekoitan mielummin kuin miksaan...
 
Shaken, not stirred?
 
Meillä tuottaja/äänittäjä/miksaaja on sama henkilö, budjettisyistä. Ammattimies ja hyvä sellainen, mutta tuntuu, että se vaatii kolme persoonaa samassa henkilössä. Sitten kun "he" riitelevät keskenään, on sitä hauska seurata sivusta. Reilu mies, kun tuollaiseen rääkkiin ryhtyy.
 
Joo, takaisin ulos, jossa odottamassa kylmää sangriaa. Miten te jaksatte näillä keleillä vielä keskustella täällä? Näitä päiviä valmistetaan vain rajoitettu määrä vuodessa. Niin, siis mun piti vaan äkkiä katsoa sähköpostit ja sitten jotenkin...
 
rjnswnd

Miksi miksaaminen on niin hemmetin vaikeaa?
 
Ihmisiä jotka osaavat oikeasti tehdä äänijuttuja löytyy hirveä määrä ja vain parhaat heistä pääsevät tekemään kunnon levyjä. Ei siis ihmekkään että se oma ensimmäinen miksaus ei ehkä heti kuulosta ihan yhtä hyvältä noihin kaupallisiin levyihin verrattuna. Ja kai se miksaaminenkin jotain lahjakkuutta vaatii, mitä ei voi opetella.

Olisikohan yksi syy myös miksauksen vaikeuteen nykyään, että sama(t) hemmot vääntävät pikkupajoillaan kaiken alusta loppuun ja vertaavat sitten isoisten tuloksiin? Liian suuri tasoero on, monellakin osastolla, mitä Arvakin sanoi.
 
Rajat hämärtyvät, eritoten näinä aikoina jolloin mukamas samalla jokakodin datalootalla saa musiikin sisään ja "valmiin" tuotoksen ulos. Ihan oikeasti alalle sopivat korvat ja niitä tukeva vuosikymmenienkään tietotaito/kokemus, samoin kuin asialliset tilat eivät muka merkitse mitään, kalliilla softaruuvarilla pitäisi jokaisen tytön ja pojan pystyä kotonurkassaan samaan....kunhan löytää just sen sopivan niistä piljoonasta, ja oikeilla preseteillä varustetun tietenkin.
 
Ja minkä h-vetin takia kaikkialla vaahdotaan esim. masteroinnista, niin kuin se olisi maailman pelastava juttu, ja just se mitä jokaiikan pitää tehdä? Suurimmalla osalla harrastelijoita, eikä välttämättä kaikilla "oikeillakaan" pajoilla ole edes akustisia edellytyksiä äänittää/monitoroida jotain kunnolla...sitten samaa sotkua veivataan ketjussa eteenpäin, rukoillen että jossakin vaiheessa kulta kimaltaa.
 
Ei tavallisen musiikin luojan tarvitse tietää mihin panoroida kolmas jousikerta. Jos tietää, kova juttu. Ei tavallisen äänittäjän/miksaajan tarvitse tietää millä vermeellä_viimeistelyvaihe_suoritetaan, sen tekee kokenut korva/kalusto myöhemmin. Jos tietää ja kykenee, kova sana. Ja sen kaikkein viimeisimmän korvaparin ei tarvitse mennä takaisin sinne treenikämpälle näyttämään kuinka sorvata se lähtösoundi kuntoon.
 
Paitsi että tänäpäivänä ilmeisesti tarvitsee. Minä olen alkulähde ja kaiken loppu, siis kaikkivaltias luoja itse. Kunhan löydän just ne oikeat plugarit. Ensiviikolla opettelemme 10.1 miksausta ja videotuotantoa, ne tuodaan kaikkien markkinoille seuraavaksi. Fuck. Gimme my guitar....
 
anteeksi.
 

 
EDIT: tuntikausien audiofoorumeilla tutkailun jälkeen saavuin aiheeseen sivuluisussa, pahoittelen provosoivaa sisältöä. Vuodatusta ei ole kohdistettu kenellekään henkilökohtaisesti, vaan kaiketi loppuviimein omaa sisäistä audiotuskaani tulkitsemaan. Minulle taitaa tänään olla vaikeampaa muukin kuin miksaaminen.

zepeteus:
Olisikohan yksi syy myös miksauksen vaikeuteen nykyään, että sama(t) hemmot vääntävät pikkupajoillaan kaiken alusta loppuun ja vertaavat sitten isoisten tuloksiin? Liian suuri tasoero on, monellakin osastolla, mitä Arvakin sanoi.
 
Rajat hämärtyvät, eritoten näinä aikoina jolloin mukamas samalla jokakodin metallilootalla saa musiikin sisään ja "valmiin" tuotoksen ulos. Ihan oikeasti alalle sopivat korvat ja niitä tukeva vuosikymmenienkään taito, samoin kuin asialliset tilat eivät muka merkitse mitään, kalliilla softaruuvarilla pitäisi jokaisen tytön ja pojan pystyä kotonurkassaan samaan....kunhan löytää just sen sopivan niistä piljoonasta, ja oikeilla preseteillä varustetun tietenkin.
 
Minkä h-vetin takia kaikki vaahtoavat esim. masteroinnista, niin kuin se olisi maailman pelastava juttu, ja just se mitä jokaiikan pitää tehdä? Suurimmalla osalla harrastelijoita, eikä välttämättä kaikilla "oikeillakaan" pajoilla ole edes akustisia edellytyksiä äänittää jotain kunnolla...sitten samaa sotkua veivataan ketjussa eteenpäin, rukoillen että jossakin vaiheessa kulta kimaltaa.
 
Ei tavallisen musiikin luojan tarvitse tietää mihin panoroida kolmas jousikerta. Jos tietää, kova juttu. Ei tavallisen äänittäjän/miksaajan tarvitse tietää millä vermeellä_viimeistelyvaihe_suoritetaan, sen tekee kokenut korva/kalusto myöhemmin. Jos tietää ja kykenee, kova sana. Ja sen kaikkein viimeisimmän korvaparin ei tarvitse mennä takaisin sinne treenikämpälle näyttämään kuinka sorvata se lähtösoundi kuntoon.
 
Paitsi että tänäpäivänä ilmeisesti tarvitsee. Minä olen alkulähde ja kaiken loppu, siis kaikkivaltias luoja itse. Kunhan löydän just ne oikeat plugarit. Ensiviikolla opettelemme 10.1 miksausta ja videotuotantoa, ne tuodaan kaikkien markkinoille seuraavaksi. Fuck. Gimme my guitar....
 
anteeksi.
 
Ei mitään syytä pyytää anteeksi, olet aivan oikeassa. Tai ainakin mä olen aivan samaa mieltä joka ikisen teesisi kohdalla tuossa purkauksessa.
 
Pitää kuitenkin sanoa, että kotiäänittelijällä ja amatöörillä joka tekee omaa musiikkiaan valmiiksi asti on yksi valtava etu puolellaan, jos sitä vain ymmärtää ja tahtoo käyttää - se, että koko ajan tietää miltä lopputuloksen olisi tarkoitus kuulostaa ja niin ollen joka ikinen ratkaisu pystyttäisiin hiomaan ja perustelemaan lopputuloksen ja kokonaisuuden kannalta. (Yllättäen useimmat eivät tahdo tätä niin paljon että vaivautuisivat opettelemaan edes oman musansa vaatimat ratkaisut:-( )
 
Puhutaan ja vaahdotaan niistä ja näistä parametreista, paremmista resoluutioista ja laitteiden suorituskyvystä, vaikka varsin kapea osa musiikintuotannon kenttää todella hyötyy siitä että soundi on paras eikä vain toiseksi paras mahdollinen.
 
Sen sijaan kaikki musiikintuotanto hyötyy siitä, että signaaliketju on tarkoituksenmukainen, ja tällä tarkoitan sitä että kaikki juuri niissä biiseissä tarvittavat jutut ovat mukana hyvälaatuisina, mutta niiden lisäksi ei mitään turhaa. Tämän voi lukea koskemaan laitteita tai koskemaan sovitusta, molemmissa kuvaus on paikallaan.
 
Aivan sama kuinka hyvän soolon soitit. Jos biisi ei tarvi sitä, pois vaan. Jaksaako kukaan nälkävuoden mittaista introa ennen ekaa säkeistöä - jos siihen ei saa koko ajan kasvavaa jännitettä niin pois vaan. Ehkä se säkeistökin...

Miksaamisen perustaitojen opettelu vie kyllä aikaa ja siinä ohessa unohtuu usein se tärkein eli itse musiikki. Viime vuosina huomaan syyllistyneeni liialliseen hiirellä musisointiin/miksaukseen... Eli turhaan yrittää vääntää jostain parempaa jollain tavoin, eikä siitä sitten tuu yhtään mitään. Kaiken tämän ahdistuksen jälkeen on taas mukavaa ottaa musiikki ja toimiva sovitus avosylin vastaan, silloin miksaaminenkin tuntuu olevan lasten leikkiä...? Ööh, tai ainakin paljon helpompaa :)
 
Niin ja meneehän siinä näkökin kun pimeässä yrittää tuijottaa niitä käppyröitä ruudulta. Tehdäänpä me kaikki tästälähtien vieläkin parempaa musiikkia kuin ennen. CHEERS!

Pitää kuitenkin sanoa, että kotiäänittelijällä ja amatöörillä joka tekee omaa musiikkiaan valmiiksi asti on yksi valtava etu puolellaan, jos sitä vain ymmärtää ja tahtoo käyttää - se, että koko ajan tietää miltä lopputuloksen olisi tarkoitus kuulostaa ja niin ollen joka ikinen ratkaisu pystyttäisiin hiomaan ja perustelemaan lopputuloksen ja kokonaisuuden kannalta. (Yllättäen useimmat eivät tahdo tätä niin paljon että vaivautuisivat opettelemaan edes oman musansa vaatimat ratkaisut:-( )
 
Olen täysin samaa mieltä.
 
Digitaalivallankumouskin tulee valitettavasti hintalapun kanssa, ja se on toimeen nähty aika/vaiva vs. saavutukset. Tarkoitan että vaikka huippu 10-ottelija päihittää jokaisella osa-alueella matin&maijan, yhden alan huippuammattilaisille hän ei pärjää yhdelläkään. Nykyajan teknologia tarjoaa suorastaan pelottavan "helppoja" mahdollisuuksia tehdä harrastajistakin audioalan 10-ottelijoita, mutta vaatii todellista omistautumista, jos aikoo hallita alueensa...vaikka kilpailusta sinällään ei olisikaan kysymys. Ja siinä vaiheessa kun sitten aletaan verrata omaa jälkeä (yhden alan) huippuihin, pitäisi jonkinmoinen realismi pysyä mukana touhussa. Referenssi voi ja saakin olla korkea, mutta touhun näennäisen helppouden ei saisi antaa hämätä, puoleen jos toiseenkaan.

Puhutaan ja vaahdotaan niistä ja näistä parametreista, paremmista resoluutioista ja laitteiden suorituskyvystä, vaikka varsin kapea osa musiikintuotannon kenttää todella hyötyy siitä että soundi on paras eikä vain toiseksi paras mahdollinen.
 
Joka mielestäni osaltaan saattaa johtaa ainaiseen päivityskierteeseen ja paremman hakemiseen, sen sijaan että tyydyttäisiin siihen mitä on, ja alettaisiin oikeasti käyttämään sitä, nyt.
 
Sen sijaan kaikki musiikintuotanto hyötyy siitä, että signaaliketju on tarkoituksenmukainen, ja tällä tarkoitan sitä että kaikki juuri niissä biiseissä tarvittavat jutut ovat mukana hyvälaatuisina, mutta niiden lisäksi ei mitään turhaa. Tämän voi lukea koskemaan laitteita tai koskemaan sovitusta, molemmissa kuvaus on paikallaan.

Totta myöskin. Harmi että aika loppuu nyt, vaan näihinhän palataan taas.
 
Tehdäänpä me kaikki tästälähtien vieläkin parempaa musiikkia kuin ennen. CHEERS!

Hirvittävän fiksuja kirjoituksia sivu täynnä.
 
Tulee tässä mieleen että otsikkohan voisi olla "Miksi pörssimeklarina menestyminen on niin hemmetin vaikeaa?" tai "miksi asfaltintekijöiden duuni on niin hemmetin raskasta" tai melkein mikä tahansa muu ammatti; Ammatti vaatii Ammattilaisen. Mulle olis roskakuskina olo henkisesti todella raskasta, viikosta toiseen palvella muita tuolla tavoin. Syvä kunnioitus heitä kohtaan.
 
Ulkopuolisesta ammattilaisen duuni on aina vaikeaa. Siksi on Ammattilaisia (tm).
 

Ja ei, tämä ei ole Ammattikoulumainos. Tai edes AMK-mainos. :o)

Katos... Aki vetäs suoraan asian ytimeen. Niinpä.

Eiks tää Loosah tee kuitenkin ihan duunina tätä? Näin olen ymmärtänyt. Voin olla väärässäkin.
 
Aiheesta vielä sen verran että mulla ei ainakaan oo tullu vastaan tilannetta jossa olisin prosessin alusta loppuun tyytyväinen miksaukseen. Eli niin että kaikki sujuis, lisää fadereita auki, kaikua tonne, masterkompura kehiin ja hups miten kuullostaakin hyvältä. Aina se on sellasta painimista.
 
Jos aloitan aamulla (yritän nykyään miksata aina yhden biisin päivässä (n. klo 8-16), klo. 10 mulla on yleensä kaikki tärkeimmät jutut jossain kuosissa. Olen tyytyväinen ja luulen olevani aikataulussa. Puoleltapäivin nälkä yllättää ja kaikki alkaa kuullostaa uskomattoman paskalta. Annan periksi. Ruokiksen jälkeen kaikki saundaa yllättävän hyvältä. Sitten kello onkin 14 ja tulee hirmu kiire tehdä automaatiot ja muut säädöt. Viimeisen vedon aikana kaikki on taas paskaa.
 
Teen yleensä refen itselleni mukaan kotia. En uskalla/jaks kuunnella sitä heti mutta sit kun sen kuuntelee, se on yleensä ihan ok. Parasta on silloin kun huomaa että biisissä on joku luonne tai tunnelma joka on vahvistunu miksauksen myötä. Eli se ei oo enää vain kasa ratkaistuja ongelmia ja äänitystekniikoita vaan...tuota noin....taideteos.

Eiks tää Loosah tee kuitenkin ihan duunina tätä? Näin olen ymmärtänyt. Voin olla väärässäkin.
 
No kylpä. Duunikseni tuotan musiikkia lähinnä mainoksiin, mutta kohdalle on sattumalta osunut jopa muutama hassu listahittikin.
 
Aiheesta vielä sen verran että mulla ei ainakaan oo tullu vastaan tilannetta jossa olisin prosessin alusta loppuun tyytyväinen miksaukseen. Eli niin että kaikki sujuis, lisää fadereita auki, kaikua tonne, masterkompura kehiin ja hups miten kuullostaakin hyvältä. Aina se on sellasta painimista.
 
Ja tuota juuri hain tällä threadilla. Miksuttelussa on kuitenkin kyse eri asioiden suhteista ja soinnista. Ei siitä saako pörssimeklari ziljardin voiton sekunnissa tai saako roskakuski koko kipon kaadettua tankkiin.
 
Jätin threadin muutaman epätoivon hetken jälkeen. Asiat eivät eräässä tuotannossa loksahtaneet aivan kohdilleen ja sitten sitä joutuu kuitenkin radiosta kuuntelemaan tuotostaan ja kokemaan valtavia häpeän tunteita. Uskon, että tämä on tuttu tunne myös jollekin toiselle, joka hiplaa namikoita.
 
Ed: Hitto, ku ei koulusa oppini kirjoittaman oikein.

hehee, hyvä triidi tämä :) Ite vasta perehtyny äänitykseen ja miksaukseen ym. juttuihin niiq lukemalla vallan mainiot kirjat J. Pekka Mäkelä - Kotistudio ja Silja Suntola - Luova studiotyö. Erinomaisia opuksia molemmat :) Ens viikolla mennään äänittämään demo bändin kaa ja pääsen vähä kokeilemaan käytännössä miten hemmetin vaikeaa se miksaaminen sitten onkaan :D Vähän löytyy myös käytännön kokemusta, mutta saa nähä millasta kuraa sitä tulee suollettua. Avoimin korvin/mielin liikkeelle :/

Ja......... Oikeastaanhan kyse on siitä, että kun kuulee äänitetyn materiaalin, sitä muodostaa päähänsä kuvan siitä, miltä tuotos kuulostaa valmiina ja lähtee pyrkimään sitä kohti. Sitten kun on 8h takana ja biisi rupeaa olemaan uomissaan, niin sitä huomaa, että tää ei saundaakaan ihan siltä, mitä kuuli päässään. Ja kyse ei ole ehkä siitä, että se saundaisi huonolta, vaan ennemminkin erilaiselta. Silti se vituttaa.
 
Edit: eiko ne ikinä oppi kirjottaman?!?

Ja......... Oikeastaanhan kyse on siitä, että kun kuulee äänitetyn materiaalin, sitä muodostaa päähänsä kuvan siitä, miltä tuotos kuulostaa valmiina ja lähtee pyrkimään sitä kohti. Sitten kun on 8h takana ja biisi rupeaa olemaan uomissaan, niin sitä huomaa, että tää ei saundaakaan ihan siltä, mitä kuuli päässään. Ja kyse ei ole ehkä siitä, että se saundaisi huonolta, vaan ennemminkin erilaiselta. Silti se vituttaa.
 
Jep. Mulla meni taas yhden biisin miksaus ihan alusta alkaen uusiksi, kun olin arvannut väärin, minkä kuvion piti viedä biisiä eteenpäin. Luulin että se olisi se parhaiten soitettu näppärä kantririffi, mutta se mokoma olikin sellainen puuroinen säröambientti, jonka mä luulin kuuluvan taka-alalle.
 
Kun nostin säröjöötin pintaan, biisi alkoi svengata eteenpäin. Nyt toimii. Harmittaa vain, että työn alla olevan levyn ensimmäisissä kuudessa biisissä tein ratkaisuja, jotka joudun palaamaan korjaamaan, lähinnä kaiketi poistan masterbusseista sen pienenkin lyttäyksen, ja hienosäädän soundin sen mukaan uudestaan. Nyt korva kuulee tukkoa ja klippiä sielläkin, missä sitä ei välttämättä olekaan.
 
Kaipa se jonkinasteinen pimeässä sohiminen on aina yksi mauste. Sitten kun saa kiinni siitä mikä toimii, sitten voi käyttää sitä tietotaitoa ongelman ratkaisemiseen.
 
Oblique Strategies on hieno korttipakka, johon on monasti saanut tutustua. Taidan ostaa oman
http://www.rtqe.net/ObliqueStrategies/