Rummut: rumpukamat ›

Musta ulkonäkö tulee jopa soundin edelle. Jos siis puhutaan sen luokan pannuista, joista objektiivisesti soundi on vähintään hyvä. Samaten hw:n toimivuus menee munsta soundin edelle.
 
Kyllä, molemmat ovat erittäin tärkeitä valintakriteereitä. Mua henk. koht. ei kiinnosta rummut, jotka ei sytytä mun esteettistä silmää, vaikka soundi olisi kuinka hunajaa.

Vanhat amerikan rummut on tehty usein kolmikerrosvanerista vääntämällä. Vahvikerenkaat sisään ja vrappi päälle. Ne soundaavat aivan taivaalliselle, vaikka siellä onkin muutamaakin eri puulajia käytetty. Afrikkalainen mahonki ja vaahtera kuitenkin yleisimmin päällimmäisessä ja alimmaisessa viilussa.
 
Puun pitää olla vanhaa ja hitaasti kasvanutta. Se on tärkeintä. Ihan sama, jos mainostetaan vaahterana tai koivuna, mutta puu ei ole parasta laatua, niin soundi kärsii. Te olette unohtaneet usein tämän. Tosin muitakin materiaaleja voi käyttää. Rumpusettejä on tehty alumiinista, teräksestä, lasikuidusta, hilikuidusta, akryylista, pahvista, puukuidusta... Materiaalin laatu ja toteutus ratkaisee.

Rumpusettejä on tehty alumiinista, teräksestä, lasikuidusta, hilikuidusta, akryylista, pahvista, puukuidusta...
 
Ja paisteen 2002 -pelleistä ;)

Vanhat amerikan rummut on tehty usein kolmikerrosvanerista vääntämällä. Vahvikerenkaat sisään ja vrappi päälle. Ne soundaavat aivan taivaalliselle, vaikka siellä onkin muutamaakin eri puulajia käytetty. Afrikkalainen mahonki ja vaahtera kuitenkin yleisimmin päällimmäisessä ja alimmaisessa viilussa.
 
Puun pitää olla vanhaa ja hitaasti kasvanutta. Se on tärkeintä. Ihan sama, jos mainostetaan vaahterana tai koivuna, mutta puu ei ole parasta laatua, niin soundi kärsii. Te olette unohtaneet usein tämän. Tosin muitakin materiaaleja voi käyttää. Rumpusettejä on tehty alumiinista, teräksestä, lasikuidusta, hilikuidusta, akryylista, pahvista, puukuidusta... Materiaalin laatu ja toteutus ratkaisee.
 
Sitähän tässä on toitotettu. Melkein.
 
Mutta kyllä siinä on paljon enemmän muuttujia, kuten se "helvetin vanhan puun" ja liiman suhde.
Tai joku muu.
Jos sinä tai minä tiedettäis se "taika" (siis joku muu kuin markkinointi), niin mehän oltais miljonäärejä. Tai ainakin hyvätuloisia.
Saundi on kyllä niin henkilökohtainen asia, että alan taipumaan näkökantaan jossa vanhoja laatusettejä markkinoinnilla yliarvostetaan. Sitä saundia.
Koska kaikilla näillä muuttujilla on mahdotonta tehdä sitä "ylivertaista saundia".

Ja paisteen 2002 -pelleistä ;) Virveli toimii. Tomit ja bd ovat kammottavat. Hintahan on todella kohdallaan... ja paino.

Ja paisteen 2002 -pelleistä ;)
 
Danny on hyvä rumpali, äläkää ny... tuulettumaan lähti hän.

Danny on hyvä rumpali Noin minäkin kuvittelen soittavani ja kuulemma soitankin (noh... prosenttiosuus on aika pieni, mutta älkää särkekö illuusiotani, kiitos)
 
Mutta kyllä siinä on paljon enemmän muuttujia, kuten se "helvetin vanhan puun" ja liiman suhde.
Tai joku muu.
Jos sinä tai minä tiedettäis se "taika" (siis joku muu kuin markkinointi), niin mehän oltais miljonäärejä. Tai ainakin hyvätuloisia.
Saundi on kyllä niin henkilökohtainen asia, että alan taipumaan näkökantaan jossa vanhoja laatusettejä markkinoinnilla yliarvostetaan. Sitä saundia.
Koska kaikilla näillä muuttujilla on mahdotonta tehdä sitä "ylivertaista saundia".
 
Kunnon soitinpuu, nykyään kielletyt aineet (myrkylliset) ja väljä valmistustekniikka (työvara) ovat ymmärtääkseni se "taika".
 
James Brownia taas kerran lainatakseni: "Jumala antoi sinulle korvat - kuulostaako hyvältä? - Right - usko korviasi.

Musta ulkonäkö tulee jopa soundin edelle. Jos siis puhutaan sen luokan pannuista, joista objektiivisesti soundi on vähintään hyvä. Samaten hw:n toimivuus menee munsta soundin edelle. Tosin ite vedän rokkia, joissa rummun soundia prosessoidaan ja equtetaan poikkeuksetta ainakin jonkin verran. Enempi luomumeiningissä rummun soundin merkitys tietysti korostuu. Rokissa riittää, et rumpu on ns. terve.
 
Tähän mielipiteeseen Voinn antaa komppia ja kovin. Itselle on ulkonäkö tärkeä asia ja siitä olen valmis "tinkimään" soundin kustannuksella.

Kaikki tiede ei ole ydinfysiikkaa tai robottien valjastamista aivoleikkauksiin. Tiede voi olla myös pientä ja kaunista. Mot.
 
Saat plussan valistusponnisteluistasi.
:)

Höh, paskanko sillä materiaalilla on väliä?
Ihme materiaali runkkausta, jos setti soittajastaan kuulostaa hyvälle sekä toimii ominaisuuksiltaan niin mitä väliä vaikka olisi naaprurin Tuija-pensaasta tehty?

Sitäpaitsi trendit tulee ja menee...tällä hetkellä jossain kellarissa joku kaveri teippailee ilmastointiteipillä öljykalvojaan ja tekee bändinsä kanssa mega-hitin ja vuoden kuluttua rumpufirmojen raaka-ainejunat kuskaa mahonkia ja basswoodia ko. firmojen hi-end-tehtaille ja markkinoille tulee helkutin kalliita "pehmeäsoundisia" pro-settejä, joilla saa 70-luvun soundin ja sitten taas märehditään.

Ihmettelen suuresti mikseivät kalvo-/rumpuvalmistajat ole, tästä suuresta kysynnästä huolimatta, ruvenneet myymään "merkki-jesaria" ?
 
Remon tai Evansin painatus rullassa varmasti kolminkertaistaisi hinnan ;)

Tuohon tomisoundiin palatakseni, mitenkäs nuo rungon pintakelmut vaikuttavat soundiin? (demppaus)

Eilen purkaessani varaosaksi hankittua settiä, huomasin ettei rummun pinnoite ollut kiinni kuin tuuman leveällä liimakaistalla sauman kohdalta. Tämän vuoksi musta muovi oli ilmeisesti lämmöstä elänyt ja mennyt makkaroille... Tämähän ei voi olla vaikuttamatta soundiin, koska pinnoitteen kosketus rumpuun oli epämääräinen. Voiko siis markan kannujen soundi selittyä 50 pennin pinnoitustyöllä, ainakin osin ?
 
Jos tuon pinnoituksen tekee itse, eikös se kuitenkin kannata liimata kauttaaltaan rumpuun eikä vain saumakohdasta ?
 
Tomit näyttivät kelmut riisuttuina niin hyviltä aihioilta, että aion testata niiden tummentamista petsaamalla ja kevyt "pintafix" viisteisiin.
 
Kuinkas muuten sitä hieman höttöytynyttä viilutusta/runkovaneria viisteessä voisi kovettaa ? Riittääkö "kuivahtaneen" viilun syihin uitettava liima vai olisiko jotain muuta mömmöä ?
Entäs viisteen ajojärjestys; voiko ensin "emulsoida" ja ajaa vasta kuivumisen jälkeen jyrsimellä ?

Jos tuon pinnoituksen tekee itse, eikös se kuitenkin kannata liimata kauttaaltaan rumpuun eikä vain saumakohdasta ? Ehdottomasti koko matkalta kiinni.

Tomit näyttivät kelmut riisuttuina niin hyviltä aihioilta, että aion testata niiden tummentamista petsaamalla ja kevyt "pintafix" viisteisiin. Hyvä suunnitelma.

Kuinkas muuten sitä hieman höttöytynyttä viilutusta/runkovaneria viisteessä voisi kovettaa ? Riittääkö "kuivahtaneen" viilun syihin uitettava liima vai olisiko jotain muuta mömmöä ? Voimakkaasti (tinnerillä) ohennettu lakka imeytyy hyvin. Sitä jokunen kerros.
Entäs viisteen ajojärjestys; voiko ensin "emulsoida" ja ajaa vasta kuivumisen jälkeen jyrsimellä ? Itse lakkaisin vasta viisteiden ajon jälkeen. Sitten hionta ja vahaus.

Jos se pinnoite on huonosti kiinni, se demppaa runkoa - joidenkin teorioiden mukaan vaikka se olisi hyvinkin kiinni niin se demppaisi.
 
http://www.kumu.fi/finnish/lehtiartikkelit_riffi1.html
 
Milläs meinaat lakata? Itse juuri käsittelin hankkimani kaksi tomia sisäpuolelta kiinanpuuöljyllä (oli paljasta puuta) ja homma pelasi kuin unelma ja oli helppoakin.

Tuohon tomisoundiin palatakseni, mitenkäs nuo rungon pintakelmut vaikuttavat soundiin? (demppaus)
 
Jos pinnoite on koko matkalta kunnolla kiinni, vaikutus on melko minimaalinen. Vähän tummempi soundi, lähes sama vaikutus kuin yhdellä lisäviilulla. Paksulla ja painavalla pinnalla (kuten glass glitter) ero on isompi, muttei silti dramaattinen. Eron huomaa lähinnä vertaamalla kahta samanlaista rumpua (toinen tietty päällystetty ja toinen ei) vierekkäin. Eli käytönnössä ei koskaan.
 
Huonosti kiinnitetty kurttuinen muovi voi tappaa soundin täysin. Muutaman tällaisen setin olen aikoinaan käsitellyt, ja ero oli valtava. Pinnoitteen kiinnitys oli tosiaan luokkaa "pari palaa teippiä ja lugien paino." Pinnat pois ja lakkaa päälle - ja johan alkoi soida. "Tönks, pyk, doink" -soundinen setti heräsi uuteen eloon. Oli se silti new sound, mutta kuitenkin.
 
Mitä tästä opimme? Kunnon kontaktiliimaa koko wrapin matkalle, niin tulee hyvä.
 
Kovin hienoa settiä ei kuitenkaan kannata parturoida. Päällyste ei ole huonon soundin tae, jos se vaan on kunnolla kiinni.
 
Tuohon viisteiden liimailuun en osaa sanoa. Mutulla heittäisin, että ensin kamaa sisään ja kuivuttua vasta koneella.

Kyseessähän siis on ihan nyysaund-tason setti ;) . Taitaa vaan olla jokin edeltäjä, Superbeat... (ei sano merkkinä mitään).
Olivat vaan nuo mahonki (?) viilut niin hyväkuntoisen oloiset pinnaltaan, osin juuri tuon pinnoitteen liimattomuuden takia, että aion ainakin kokeilla (ennen varaosiksi purkua) jonkinlaista petsiä pintoihin. Tai mikäli akustinen soundi jää torsoksi, muunnan ne sähkökannuiksi triggeröinnillä.
 
Viisteen voi normaalirungossa tehdä ilman esivalmisteluja.
Näissä tomeissa reuna vaan on jotenkin näppituntumalla niin hauraan oloinen, että pelkään sisä- ja ulkopinnan viilun kyllä rispaantuvan jyrsittäessä. Puuaines tuntuu siinä määrin "rutikuivalta". Tämä johtunee viilujen puun ilmeisestä pehmeydestä..
 
Olen törmännyt tähän "viisteiden kuivumisilmiöön" aiemminkin. Voisiko se johtua liimauksen pitkäaikaisesta kulumisesta ts. liima vaan "haihtuu" iskujen ja kuivumisen vuoksi. Jäljelle jää ruutikuiva reuna, jossa ei ole nimeksikään sideainetta. Työstettäessa tämä reuna ei leikkaudu kunnolla, vaan hapsottavat vaneri- ja pintaviilut vaan irtoilevat lisää toisistaan ja lopputulos on pommi...

Kysymys runkojen paksuuteen liittyen:
 
Oon mahdollisesti ostamassa 90-lukulaisia Pearl MLX-rumpuja. Niissä on ilmeisesti jopa 10mm (8 ply) paksuiset rungot. Mitä luulette, vaikuttaako tämä paksuus hyvinkin paljon rumpujen sointiherkkyyteen? Ei tekis mieli hankkia settiä, millä skulaa pelkkää "kasarirokkia" ja jonka jokaista rumpua pitää lyödä pirun kovaa, että saisi siitä kaiken soundin irti. Pelastaisikohan oikeanlaiset kalvovalinnat?
 
Ensimmäinen vastaus on varmastikin että "mee testaamaan". Luonnollisesti, mutta testausmahdollisuudet on suhteellisen heikot ja tarjous on todella hyvä, joten jos on omia kokemuksia tämän paksusista rungoista niin kertokaa :)

Oon mahdollisesti ostamassa 90-lukulaisia Pearl MLX-rumpuja. Niissä on ilmeisesti jopa 10mm (8 ply) paksuiset rungot. Mitä luulette, vaikuttaako tämä paksuus hyvinkin paljon rumpujen sointiherkkyyteen? Ei tekis mieli hankkia settiä, millä skulaa pelkkää "kasarirokkia" ja jonka jokaista rumpua pitää lyödä pirun kovaa, että saisi siitä kaiken soundin irti. Pelastaisikohan oikeanlaiset kalvovalinnat?
 
Itselläni on koivurunkoinen Taman Granstar Custom setti 80-90-luvun taitteesta, ja rungot ovat n. 9 mm luokkaa. Laadukas työnjälki, ja koivu materiaalina takaavat sen, että kannut kyllä soivat, mutta kyllä nämä melkoiset rokkikannut ovat. Totta kai rummun syvyyskin vaikuttaa asiaan, ja syvät tomit yhdistettynä paksuun runkoon eivät yksinkertaisesti ole yhtä herkät kuin ohuempirunkoiset matalemmat kannut.
 
Itse kyllä diggaan Granstarien soundista, ja toimivat rock/metal-akselilla täydellisesti. Popimpaan ja jazzimpaan kamaan en kyllä näitä valitsisi.
 
Kalvovalintoina G2/G1, tai Emperor/Ambassador toimii erittäin hyvin. Basarissa EQ3 batter/EQ3 reso-yhdistelmä on toiminut loistavasti raskaassa musassa, rockimpaan kamaan hommaisin Remolta PS3/Ambassador-yhdistelmän