Kitarat: soittaminen ›

Pitkähkö otsikko, mutta meikäläisellä on erityisesti sää..
Nyt kun kesäkin tulee, aurinko paistaa ja linnut laulaa hoosiannaa niin meikäläisen tekee mieli soittaa kitaraa 24/7.
 
Luovuuskin on huipussaan ja uusia biisejä pyörii päässä mahdottomasti, vaikka sitä on nyt tullutkin kitaroitua oikein urakalla.. Niin auringon paistaessa biisitkin on iloisempia ja "sankarimaisia"(ristus mikä sana). Kun taas sitten sateisina ja tummina päivinä biiseistä tulee väkisinkin synkkiä ja raskaita..

Se, jaksaako alkaa soittamaan. Joskus myös fiilis. Riffit syntyy sitten kokeilemalla. Ei se olotila siihen minulla kauheasti vaikuta, ehkä alitajuntaisesti.

Haluan uskotella että tämä ei johdu keväästä. Ensimmäistä kertaa sävelsin kappaleen päässä. Soi kuin radio. Sitten vain blokkailin sen sieltä "radiosta" soittimella. Ensimmäistä kertaa voin sanoa todella säveltäneeni kappaleen. Eli en löytänyt juttua "vahingossa" tms...

Olen enemmän viileän kelin soittajia. Humalassa tekee mieli soittaa kokoajan, muttei se ole ollut kovin kannattavaa. Se minkä tyylistä soittelen, riippuu taas yleensä siitä minkälaista musiikkia on pyörinyt viimeaikoina soittimessa.

Aina kun vituttaa joku niin syntyy parhaat riffit. Hyvänä esimerkkinä toimii huonot biisit, sillon tulee semmonen olo että meikä pystyy tekemään muuten paremman biisin.

Mulla on taas semmonen fiilis, et kun soittaa niin ei tarvii ajatella mitään muutakun sitä soittamista. Näin hengellisesti sanoen "kaikki murheet katoaa mielestä"
 
Parin bissen jälkeen soitto on mun mielestä ehkä parhaimmillaan, sillon on fiilistä riehua (esim. lavalla) ja muutenkin tuntuu että "soitto" kulkee. Jos ottaa yhtään enempää niin ei meinaa ees Paranoidia saaha soitettua. Tosin selvin päin kyllä syntyy paremmin omia tuotoksia.

Hassu juttu mutta minäkin juuri tänään aloin säveltämään ensimmäistä kunnon biisiä bändillemme!

Niin auringon paistaessa biisitkin on iloisempia ja "sankarimaisia"(ristus mikä sana). Kun taas sitten sateisina ja tummina päivinä biiseistä tulee väkisinkin synkkiä ja raskaita..
 
Juuri näin mullakin menee, ei tälläsellä +20C säällä jaksa soittaa mitään raskasta ja synkkää vaan just sellasta kikkelihevimäisempää ja popahtavaa musiikkia
 
Mulla on taas semmonen fiilis, et kun soittaa niin ei tarvii ajatella mitään muutakun sitä soittamista. Näin hengellisesti sanoen "kaikki murheet katoaa mielestä"
 
Sama juttu mullakin

Musiikilliseen ulostukseeni vaikuttaa väsymys.

Mulla parhaat ideat syntyy yleensä siinä vaiheessa kun on juuri nukahtamassa tai heräämässä.

Uusien soundien kokeileminen on se juttu mulle.
Pitkän soittotauon jälkeen kaikki kuulostaa hyvältä, mutta tekniikka kusee yleensä silloin ja ei voi totetuttaa kaikkeja ideoita.
Sitten kun treenaa tekniikan kuntoon mikään ei kuulosta hyvältä vaikka oikeasti kuulostaakin hyvältä.... olinko tarpeeksi sekava?

Mulla parhaat ideat syntyy yleensä siinä vaiheessa kun on juuri nukahtamassa tai heräämässä.
 
Mun nukahtamisvaiheessa keksityt ideat ei kuulu tähän maailmaan.

Vittuuntuneena onnistuu todella hyvin.

Ei tälläsellä +20C säällä jaksa soittaa mitään raskasta ja synkkää vaan just sellasta kikkelihevimäisempää ja popahtavaa musiikkia
 
Ja sit jos on hirveen isot ikkunat ja auringon valo paistaa sisälle ja siellä vetää jotaki death metallia niin tunnelma kärsii, ainakin mulla.
 
Enemmän sitten tulee soitettuu heviä/raskaampaa musaa sateisina ja synkkinä päivinä.
 
Ja vielä lisään, että minun soittamiseni riippuu myös siitä, että olenko väsynyt.

Vittuuntuneena onnistuu todella hyvin.
 
Juma, pitäsköhän ruveta säveltäjäks, biisiä tulis kokoajan liukuhihnalta. ;?D

Kyllä mun tekee mieli soittaa usein, joka päivä yleensä. Väsyneenä tulee eniten ideoita. Ei oikeastaan muita havaintoja mistään, esim vuodenajoista johtuen.

Kahvi.

Kaikki vaikuttaa hyvin paljon. Huonompana päivänä ei välttämättä lähde mikään, vaikka kuinka yrittäisi, ja se huono päivä saattaa muodostua aika yllättävistäkin asioista. Soitannollisesti hyvä päivä saattaa olla taas silloinkin, kun muuten ei elämä suju. Hyvän musan kuuleminen varsinkin livenä nostaa yleensä motivaatiota, mutta sekään ei ole tae sille, että oma soitto kulkisi.
 
Pitkään voisi jauhaa myös biisinkirjoittamiseen liittyvistä blokeista, jotka tuntuvat muodostuvan kummankin helposti ja aiheuttavan melkoisen noidankehän.

Kahvi.
 
Sama. Se on kyllä jännä, miten kahvi saa soiton kulkemaan ja luovuuden puhkeamaan kukkaan.