Rummut: rumpukamat ›

Oho, mä oon aina pitäny tammea kovimpana rumpupuuna, mutta nähtävästi tuo vaahtera veti pidemmän korren. Miltäköhän kuulostaisi Kempas-rumpu..
 
Hyvin resonoivalta. ;) Jännä juttu muuten tuo puulaji/soundi-hommeli. Luulisi tosiaan, että koivurumpu pehmeämpänä kuulostaisi lämpimämmältä ja pyöreämmältä, kuin vaahterarumpu, mutta sepä onkin toisinpäin. Aika ufoa. Nojuu, mutta sekin kai todistaa osaltaan sitä, ettei sillä puulajilla todellakaan ole hirveästi merkitystä. Kunhan on tiheää tavaraa ja sopivaa työstettäväksi, niin hyvää tulee.

Oho, mä oon aina pitäny tammea kovimpana rumpupuuna, mutta nähtävästi tuo vaahtera veti pidemmän korren. Miltäköhän kuulostaisi Kempas-rumpu..
 
Niinpä. Tossa taulukossa ei myöskään ole bubingaa, mikä ilmeisesti on myös kovaa puuta, puhumattakaan Bradyjen puumateriaalista ( mitälie?).

Puulajin lisäksi vaikuttaa oleellisesti myös rungon paksuus. Toisaalta taas kovemmasta puusta tehdessä voidaan ainevahvuutta pienentää, ja tämähän sitten lisää erilaisten puulaji/paksuus/soundikombinaatioiden määrän hyvin isoksi (tavallisen rumpalin tajuttavaksi).
 
Puulajille sopivaa ainevahvuutta ei siis välttämättä haeta pelkästään soundipohjalta vaan (kompromissina) materiaalin mukaan puuntyöstötekniikan kannalta.
 
Tällä ajattelutavalla katsoen homma jatkuu osastolle lasikuitu, muovikomposiitit, messinki, teräs, titaani... Tiheys ja kovuus kasvaa. Roudareita (ja materiaalimenekkiä) ajatellen metallirungot tehdään ohuiksi.
 
Lämmin/kylmä ajattelumalli tulee taas ihan inhimillisestä katsannosta johtuen...

Näissä rumpuhommissa kun puhutaan eri puista, niin ihan kiinnostaisi sitka-kuusi. Ko puutahan yleisesti pidetään akustisesti resonanssiltaan ilmeisimminkin parhaana mitä löytyy (viulujen ja kitaroiden kansipuut), mutta kun hyvää ko puuta myydään grammahinnalla, niin ehkäpä rumpusetin hinnaksi tulisi jotain mersun sedanin luokkaa...tietenkin on eri asia kitaroiden ja rumpujen välillä, mutta mahonki, vaahtera, basswood on ihan yleisiä puita ja koivua, ruusupuuta ja bubingaa käytetään myös - analogian luulisi olevan.

Niinpä. Tossa taulukossa ei myöskään ole bubingaa, mikä ilmeisesti on myös kovaa puuta, puhumattakaan Bradyjen puumateriaalista ( mitälie?).
 
Jarrah, Marri, Sheoak, Tasmanian Blackwood ja Wandoo mainittiin Bradyn sivuilla. Saattaa toki olla, ja varmaan onkin, muitakin.

Itsekin olen pitänyt tammea kovimpana mitä olen kuullut käytettävän rummuissa.
 
Ja tuohon paska rumpu-hyvä soittaja väittelyyn sen verran lisään että hyvä rumpali ymmärtää eri rumpujen soundianatomian ja sovittaa ne hyvänkuulosiksi komppiin.

Jep, ja muistakaa että hyvä soundi on määrite, joka on absoluuttisesti ja täydellisesti määriteltävissä, että "tässä se nyt on"...

Bang ! Vaahtera on koivua kovempaa.
 
E: muistin virkistämiseksi :
 
Tässä taulukko : Taulukossa on verrattu eri puulajien kovuuksia tammen kovuuteen. Tammelle on annettu arvoksi 100 ja mitä suurempi luku on, sen kovempaa puu on. ( Rummut tehdään kanadan vaahterasta.)

154 Kempas
144 Merbau
131 Jarrah
123 Vaahtera Kanada
105 Saarni
103 Rose Gum
100 Tammi
97 Punatammi
95 Pyökki
90 Pähkinä
85 Kirsikka
82 Vaahtera Eurooppa
67 Koivu Skandinavia
42 Mänty
 
E2: Tomien soundi tulee soittajasta.
 
Ottakaas muuten huomioon noissa puulaaduissa niiden koostumus. Esim. Saarni jossa on vuoron perään kovia ja pehmeitä syitä. Kyllä se rummun materiaali vaikuttaa sen ominais soundiin paljon. Sillä ei ole väliä mitkä kalvot siinnä on ja kuka soittaa, fakta on se että jokaisella runko ratkaisulla on oma ominais sointi johon vain kalvot ja soittaja antaa oman muuttujan. Tarviisi varmaan järjestää jonkin asteinen "miittinki" johon kerättäisiin samaan tilaan eri valmistajien rumpuja mutta kaikkiin pitäisi saada samanlaiset kalvot ja sama henkilön pitäis virittää ne.

Jos puulajilla ei ole väliä niin mistä johtuu että mun traxin tom tomista kuuluu semmonen älyttömän korkee ja "kova" ääni ja centuryn tom tomista matalampi ja pehmeämpi ääni vaikka tom tomit ovat muuten samankokoiset paitsi traxin tom tom on matalampi? En saa traxista millään matalaa ja pehmeää ääntä vaikka yritin virittää niitä. Tämä johtunee kalvoista vai?

Jos puulajilla ei ole väliä niin mistä johtuu että mun traxin tom tomista kuuluu semmonen älyttömän korkee ja "kova" ääni ja centuryn tom tomista matalampi ja pehmeämpi ääni vaikka tom tomit ovat muuten samankokoiset paitsi traxin tom tom on matalampi? En saa traxista millään matalaa ja pehmeää ääntä vaikka yritin virittää niitä. Tämä johtunee kalvoista vai?
 
Paksummassa kalvossa on tummempi saundi ja pehmeämpikin, jos kalvo on coated versio eli pinnassa valkoinen karhea pinnoitus. Myös tuo tomin syvyys tuo jyhkeämmän saundin ja rungon paksuus vaikuttaa sointiin. Mälytön määrä kaikennäköistä selvitystä löytyy tuolta rumpujen viritys FAQ:sta, jos et ollut vilkaissut. http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=63967
 
Ja tämä vielä kyytipojaksi:
http://www.kumu.fi/finnish/lehtiartikkelit_riffi1.html
 
:)

Ei pidä myöskään unohtaa reunaviisteiden merkitystä. Vaikuttavat soundiin todella paljon.

Paksummassa kalvossa on tummempi saundi ja pehmeämpikin, jos kalvo on coated versio eli pinnassa valkoinen karhea pinnoitus. Myös tuo tomin syvyys tuo jyhkeämmän saundin ja rungon paksuus vaikuttaa sointiin. Mälytön määrä kaikennäköistä selvitystä löytyy tuolta rumpujen viritys FAQ:sta, jos et ollut vilkaissut. http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=30&t=63967
 
Ja tämä vielä kyytipojaksi:
http://www.kumu.fi/finnish/lehtiartikkelit_riffi1.html
 
:)
 
Kiitos =)

Anteeksi nyt ehkä pieni provoaminen, mutta jos asia on näin, miksi ihmeessä kaikki haluavat kallista vaahtera- tai koivurumpua, jos kerta tavallisesta halpis mahongista saa käytännössä samat soundit irti ? Ylläoleva väite toisin sanoen tarkoittaa, että Taman Starclassicit, Pearlin MMX:t tahi Kumut ovat täysin turhia, jos niiden soundissa ei ole käytännössä mitään eroa "tavisrumpuun".
 
Vai ymmärsinkö väitteen päin honkia tai onko väite huonosti muotoiltu ?
 
Tottakai niissä eroja on. Mutta esim. starkku mapleissa verrattuna koivu performereihin ei järisyttävää eroa ole. Toinen on vähän atakimpi, toinen vähän pyöreämpi ( näihinkin vaikuttaa kalvovalinnat todella paljon ). Kyse on nyansseista.
 
Topgun vs. "tavis" on sitten paljon eroa. "Taviksien" toimivuus eri virityksillä on rajoittuneempi. Viimeistelyn laatuerot (rungossa) on selkeitä. HW:ssä on usein selkeä laatuero. Pinnoitus, wrappi vs. 12 kerrosta lakkaa. Yms.
 
Mulla on ollut tilaisuus verrata saman merkin vaahtera ja koivurumpuja keskenään. Molemmissa sama kalvotus ja sama vire, tosin runkojen koot eivät olleet aivan samat. Täytyy sanoa, että aika fakiiri on se, joka sokkotestissä osaa kertoa puulajin. Eroja on, mutta kumpi on kumpi?

Mihinkäs poppeli sijoittuu tuolla asteikolla?
 
Varmaan niin pehmiätä jottei niitä tohon listaan ole tohittu laittaa...

Mulla on ollut tilaisuus verrata saman merkin vaahtera ja koivurumpuja keskenään. Molemmissa sama kalvotus ja sama vire, tosin runkojen koot eivät olleet aivan samat. Täytyy sanoa, että aika fakiiri on se, joka sokkotestissä osaa kertoa puulajin. Eroja on, mutta kumpi on kumpi?
 
Juu... Afrikan mahonki -settiin koivua tai vaahteraa kannattais verrata, koska mahongissa on näistä eniten "keskialuetta".
Pakko verrata eq-säätöihin, joissa usein näkee V-asetelman (Basso ja diskantti korostettu/keskialue vaimennettu = Koivu ja vaahtera.
 
Rummun erilaiseen rakenteeseen perustuvat tämän illan suosikkini voisivat olla:
Gretsch 12" 50/60-luku (vaahtera), Slingerland 16" 60/70-luku (vaahtera).
(Ynnä Premier koivu basari (70-luku) ja (kuten arvasitte) Slingerlandin (60-luku) mahonkivirveli.)

Ottakaas muuten huomioon noissa puulaaduissa niiden koostumus. Esim. Saarni jossa on vuoron perään kovia ja pehmeitä syitä. Kyllä se rummun materiaali vaikuttaa sen ominais soundiin paljon. Sillä ei ole väliä mitkä kalvot siinnä on ja kuka soittaa, fakta on se että jokaisella runko ratkaisulla on oma ominais sointi johon vain kalvot ja soittaja antaa oman muuttujan. Tarviisi varmaan järjestää jonkin asteinen "miittinki" johon kerättäisiin samaan tilaan eri valmistajien rumpuja mutta kaikkiin pitäisi saada samanlaiset kalvot ja sama henkilön pitäis virittää ne.
 
Täytyy kompata ja lisätä.
Eri valmistajat käyttävät erilaisia komboja rungon rakenteessa.
Yhdellä on esim. 9 ply ja 6 mm kun toisella 5 ply ja sama 6 mm. Yhtä paksut, mutta toisessa on aika paljon enemmän liimaa. Jos kerran puuaines tekee sen soinnin, niin liima ei ainakaan soi. Pakko siis olla eroja.
Em. viitaten on vähän vaikeaa ymmärtää että pelkästään puun kovuus (mitattuna pudotetun kuulan jättämällä jäljellä) olisi tekijä jolla määrittää rummun saundia.
 
m©
 
Niin ja tietysti poikkeuksena stave- ja segment -rakenteiset rummut, joissa on sitä soimatonta liimaa murto-osa em. mainituista viilurummuista. Niissä voi jo jotain päätelläkin pelkästä puuaineksesta.

Tarviisi varmaan järjestää jonkin asteinen "miittinki" johon kerättäisiin samaan tilaan eri valmistajien rumpuja mutta kaikkiin pitäisi saada samanlaiset kalvot ja sama henkilön pitäis virittää ne.
 
Tolla konstilla saadaan selville eri valmistajien "filosofiat" rummunteossa. Jos halutaan selvittää puhtaasti puulajien merkitystä, niin rummut pitäisi olla samalla menetelmällä valmistettuja. Joku valmistaa 4mm paksuja runkoja, toinen 12mm paksuja. Esim. Kumun alle 4mm koivurunko, vastaan jonkun toisen valmistajan 12mm poppelirunko. Takuulla on erilaiset, mutta kuinka paljon soundierosta voidaan perustella pelkästään erilaisella puulla?
 
Testi toimii saman valmistajan rungoilla. Esim. Yamaha: Maple Custom vs Birch Custom. Tama: Starclassic Maple vs. Starclassic Performer.
 
Em. viitaten on vähän vaikeaa ymmärtää että pelkästään puun kovuus (mitattuna pudotetun kuulan jättämällä jäljellä) olisi tekijä jolla määrittää rummun saundia.
 
Tuota ei liene kukaan väittänytkään. Kovuustestin mainitsin vain selventääkseni tiettyjä myyttejä materiaaleihin liittyen. Esim. koivua pidetään yleisesti kovempana, kuin vaahteraa ja soundia perustellaan nimenomaan koivun kovuudella.
 
Saman valmistajan, samalla menetelmällä valmistetuissa rummuissa soundiero ei ole selkeä. Puhe on nyansseista. Kumpi miellyttää enemmän? Soundi on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia. Jos minulta kysytään, niin neuvon ostamaan sitä puulajia, mistä korva tykkää. Mitään muuta perustetta ei soittimen ostossa tarvita.

Soundi on kuitenkin hyvin henkilökohtainen asia. Jos minulta kysytään, niin neuvon ostamaan sitä puulajia, mistä korva tykkää. Mitään muuta perustetta ei soittimen ostossa tarvita.
 
Plussa ja Amen

Musta ulkonäkö tulee jopa soundin edelle. Jos siis puhutaan sen luokan pannuista, joista objektiivisesti soundi on vähintään hyvä. Samaten hw:n toimivuus menee munsta soundin edelle. Tosin ite vedän rokkia, joissa rummun soundia prosessoidaan ja equtetaan poikkeuksetta ainakin jonkin verran. Enempi luomumeiningissä rummun soundin merkitys tietysti korostuu. Rokissa riittää, et rumpu on ns. terve.