Kitarat: soittaminen ›

Eli. Kun soittaa kahdella kitaralla päällekkäin (samaan aikaan), niin välillä tulee sellaista ihme väpätystä. Kitarat on kuitenkin ihan samoissa vireissä.
 
Esim.
 
Soitan vaikka C-sointua, ja kaveri soittaa jonkinlaista näppäilyä. Välillä alkaa tulemaan sellaista "epävireväpätystä".
 
Kysymykseni onkin siis, että onko tähän jonkinlaista teoriaa, että mitkä äänet väpättää toistensa kanssa?
 
Onko niin että jos soittaa jotain näppäilyä, niin saisi soittaa vain niitä ääniä joita on tuossa C-soinnussa?
 
Vähän oli varmaan epäselvää mutta tuota on vaikea selittää.

Hienovire perseellään kenties?

Jos ne kitarat on eri kitaroita ja säädöt (esim. satulan korkeus) hiukan erilaiset, niin helposti tuossa tilanteessa kun soitat sillä perusotteella C-sointua (G-kieli ja ohut e vapaana) ja kaveri näppäilee siihen päälle samoja ääniä pelkästään painettuina... ni samojen äänien keskinäisessä vireessä on sen verran eroa että syntyy huojuntaefekti.

Olisiko se äänten huojuminen? Sama homma kun viheltää kaverin kanssa yhtäaikaa niin se kuulostaa silloin tuollaiselta huojuvalta. Äänet menevät ikäänkuin ylös ja alas. Joku muu voi kertoa tarkemmin.

sehän on luonnon oma flangeri..? joku osaa selittää paremmin

Toihan on vissiin ihan tavallinen fysiikan ilmiö. Ainakin meillä on tunneilla puhuttu jostain äänen "huojumisesta", joka tapahtuu kun kaksi lähes samantaajuista ääntä värähtelevät. Luulisin, että tuota tulee vain, jos soittelee joitain muita säveliä kuin niitä toisen soittamia C-soinnun säveliä. Näin mutulla.

Siis kahden äänen välille tulee (ilmeisesti aina?) huojuntaa, jonka taajuus on alkuperäisten äänien ero. Eli jossain vaiheessa huojunnan taajuus on niin suuri ettei huojuntaa edes huomaa.
 
Jos molemmat soittavat samaa säveltä ja huojuu, niin molempien kannattaa ensin virittää kitara niin tarkkaan kuin pystyy. Jos ilmiö ei esiinny vapailla kielillä vaan pelkästään otelaudan sävelillä kannattaa tarkistaa intonaatio, eli onko vapaan kielen ja 12. välin vire sama.

Miten sitten on mahdollista että bändeillä joilla on kaksi kitaristia ei äänet väpätä?

Hienovire. Kieli soitin ei ole tasavireinen, hyvillä kitaroilla väpättää tuskin yhtään, mutta jos hienovire on vähän heikko niin. Ei sillä. Itse asiassa mielestäni joku 5 sointu on huomattavasti hevimpi, jos se on tilkan epävireinen.

Hienovire kannattaa tarkistaa. Ite huomannu tuon Bentonia soitellessa aika usein (lähes kokoajan).

Siis kahden äänen välille tulee (ilmeisesti aina?) huojuntaa, jonka taajuus on alkuperäisten äänien ero. Eli jossain vaiheessa huojunnan taajuus on niin suuri ettei huojuntaa edes huomaa.
 
Siis taajuus pienenee silloin, kun äänten taajuus lähestyy toisiaan.
 
Välillä, kun soittaa joitain "riitasointuisia" säveliä soinnun päälle, tulee samanlainen väpättävä ääni. Esim. kun soittaa vaikkapa C#-äänen C-mollisoinnun päälle.

Kato että kitarat on kunnolla vireessä, sitten tarkasta intonaatio. Jos noi on kunnossa niin saattaa olla että toinen soittajista kurittaa kieliä kovemmin kuin toinen...

Huojunta on kahden taajuudeltaan vain hieman erilaisen aallon välisestä interferenssistä aiheutuva ilmiö. Tunnetuin se on ääniaalloilla, jolloin huojunta havaitaan kuullun äänen voimakkuuden jaksollisena vaihteluna. Ilmiö esiintyy samanlaisena kuitenkin myös muiden kuin ääniaaltojen tapauksessa.
 
Otetaan esimerkiksi sähkökitara ja soitetaan yhtä aikaa kaksi selvästi erikorkuista ääntä. Tällöin ihminen havaitsee äänet erillisinä. Aletaan nyt kiristää toista kieltä siten, että äänten välinen taajuusero pienenee. Hiukan ennen kuin taajuudet ovat samat, kuullaan huojunta: ääni kuuluu välillä voimakkaampana, välillä heikompana, eikä kahta säveltä voida enää erottaa toististaan.

Teillä on siinä äänessä virtuaali-efektipedaali, nimeltään Luonnollinen Chorus ;)

Hienovire ei varsinaisesti liity siihen tosiasiaan, että jo kahden yhtä aikaa soivan sävelen tuloksena syntyy aina huojuntaa. Lisäksi, mitä pienempiä intervalleja soinnuissa on tai mitä kauempana ne ovat "matemaattisesti puhtaista", sen varmemmin kuuluu soinnussa "väpätystä". Etenkin maj7-soinnuissa, joissa vierekkäin ovat maj7-sävel ja oktaavin päässä oleva perussävel, on yleensä tuloksena kitaralla korvin kuultavaa väpätystä, vaikka kitara olisikin hyvässä vireessä.
 
Luonnonlaki, ei muutettavissa. Neext?

Kahden kitaran keskinäistä väpätystä voi vähentää pudottamalla kummastakin kitarasta/styrkkarista hieman bassoa pois.
 
Myös kitarastyrkkareiden siirtäminen pois soittotilan nurkista pisimmän seinän keskikohdan puolelle auttaa asiaa.
 
Comboja ei kannata pitää lattialla, vaan suunnilleen rinnan korkeudella lattiasta.

Miten sitten on mahdollista että bändeillä joilla on kaksi kitaristia ei äänet väpätä?
 
Ongelmaa tulee yleensä kitaran ekoilla nauhoilla, G- ja H- kielillä. Tämä johtuu siitä että kaulan intonaatio on monesti noilla kielillä parilta ekalta nauhalta pahiten pielessä. Jos on eri skaalaiset kitarat, ongelma pahenee. Samaskaalaisilla kitaroilla ongelma ei ole ihan niin suuri.
 
Osa soittajista oppii ottamaan soinnut niin että ne soi vireisesti. Tärkeintä on aina virittää kunnolla ja koko ajan kuunnella miltä se soitto kuullostaa kokonaisuutena. Osa tuntuu jopa oppivan pendailemaan sointujakin kohdalleen. Sointuja kannattaa aina kokeilla parista kohdasta jos mahdollista, niin löytyy ehkä se vireisin yhteissointi. Yksittäiset nuotit pystyy yleensä pendaamaan kohdilleen tai sitten vibraamaan nätisti että vireestä johtuvaa väpätystä ei ennätä huomata.
 
Jotenkin mun mielestä aina kun soitetaan yksittäisiä pitkiä nuotteja joissa ton väpätyksen huomaa parhaiten, pitäisi nuottia aina edes vähän vibrata, jotta pientä epävireisyyttä ei huomaisi niin helposti. Ja homma menee vielä yleensä silloin komean tulkinnan piikkiin...

Mahtaakohan nyt tarkottaa vaikkapa pienessä sekunnissa soiteltuja härpäkkeitä, jotka kuulostaa epävireiseltä, vai samoja säveliä, jotka resonoi hieman eri taajuuksilla?