Musiikin teoria ja säveltäminen ›

arghhhh
 
oon kuunnolle koko ikäni aika raskasta musaa, tai siis yleensä hevi ja metalli painotteista. mutta sekaan mahtuu jokunen ns. grunge bändi ja nyt viimme aikoina on esim alice in chains, stone temple pilots, ugly kid joe, jne tapaset bändit iskeny lujaa.
 
ja haluais ite tehdä smantapaista musaa, mut kaikki mitä yritän säveltää tai syntyy kuulostaa liikaa metallilta tyyliin metallica, in flames, amorphis, sentenced jne.. vittu ku tajua miten sais kitarasta alkaan tuleen jotain muuta.
 
huomaa kyl et on kuunnellu liikaa samantapaista musiikkia,
onko ideoita miten saada lisää "korvaa" erilaiselle musiikille, muutaku et kuuntelis sitä päivät pitkät? lueskella nuottei ja tabukatuurei? tms
 
no eipä täs kirjoituksessa tuntunu nyt olevan mitään järkee mut vituttaa niin laitan sen tuleen kuiteski

huomaa kyl et on kuunnellu liikaa samantapaista musiikkia,
onko ideoita miten saada lisää "korvaa" erilaiselle musiikille, muutaku et kuuntelis sitä päivät pitkät? lueskella nuottei ja tabukatuurei? tms
 
Eipä taida oikotietä onneen olla. Elikkäs tuolla erilaisten (erityylisten) tekijöiden kappaleiden kuuntelu auttaa paljon. Ja erityylisten biisien soitto ja opettelu auttaa.

miksolyydiset melodiat? eli siis miksolyydisestä skaalasta vai mmikä moodi se ny oli soitettuna? missäs olis tosta lisä infoo ja onko sulla laittaa jotain infoo mitkä kliseet? siis tietynlaiset riffit ja sointukulut?

miksolyydiset melodiat? eli siis miksolyydisestä skaalasta vai mmikä moodi se ny oli soitettuna? missäs olis tosta lisä infoo ja onko sulla laittaa jotain infoo mitkä kliseet? siis tietynlaiset riffit ja sointukulut?
 
Miksolyydin melodia...siis sama, kun miksolyydinen moodi. No tämän samaisen palstan Skaalojen FAQ:sta ainakin näyttäs löytyvän tuo...ja paljon muutakin.
 
En tiedä tuoks toi nyt sitt muille ihmisille Grunge-fiiliksiä, mutt mulle ainakin.
 
Yks hyvä tapa kokeilla jonkun skaalan sävyä on soittaa joku perusääni/pohjaääni jollain laitteella ja siihen sitt soitella päälle tuosta määrätystä asteikosta. Voi tietysti soittaa vaikka ala-E:tä kitaralla pohjaääneks ja soittaa muilla vapailla kielillä melodiaa. Voit tehdä tässä vaikka sillain, ett soitat just tota ala-E:tä ja samalla soitat A-kieleltä yhäaikaa jotain melodiaa E-miksolyydisestä asteikosta (E,F#,G#,A,H,C#,D,)...siis sama, kun A-duuriasteikko. Voit sitt korostaa tota melodiaa soittamalla sen rinnalle oktaavia ylemmän sävelen vaikka G-kieleltä henkka tyyliin. Siinä hahmottaa just ton skaalan sävyn parhaiten ja kaikki muu tulee sitt kun itsestään;)
 
Tai jos miksolyydinen ei sun mielestä kuulosta siltä, kun haluat, ni voit itse hakea samalla tyylillä mieleisesi "linjan". Haet sellaiset sävelet A-kieleltä kun tykkäät ja merkkaat vaikka ne sävelet sitt muistiin. Eiköhän niistä joku asteikko muodostu;) Kun sulla on sitt tää valmis linja, niin riffit ja muut tollaset on helpompi miettiä siihen päälle. Toi tapa, minkä esitin on mun mieletä vaan varsin mainio...hahmotettaessa noita juttuja.
 
En tiedä valaisiko tuo mitenkään juttua?! en oo ikinä miettiny, mitään kaavaa tehdä riffejä eri tyyleihin, joten siitä en osaa sanoo mitään. Ne vaan tulee. Musta melodia on kuiteskin se "kurko", joka määrää kaiken muun;)

kaikki mitä yritän säveltää tai syntyy kuulostaa liikaa metallilta tyyliin metallica, in flames, amorphis, sentenced jne.. vittu ku tajua miten sais kitarasta alkaan tuleen jotain muuta.
 
huomaa kyl et on kuunnellu liikaa samantapaista musiikkia,
onko ideoita miten saada lisää "korvaa" erilaiselle musiikille, muutaku et kuuntelis sitä päivät pitkät? lueskella nuottei ja tabukatuurei? tms
 
No itse ainakin saatan veivailla jotain riffinpätkää vaikka parikin tuntia eestaas särön kanssa ja ilman. Ihan fiiliksen mukaan. Kannattaa myös kokeilla vaikka demppaamalla tai ihan näppäilemällä. Eri tyylejä kannattaa kokeilla. Joskus olen jopa vääntänyt hirveästä runttariffistä kauheen fiilistelypätkän ja ihan vaan jammailemalla sitä yksinään eestaas. :)

EDIT: Tähän on siis syytä suhtautua hivenen huumorilla!!
 
Hype-grungedokkarissa eräs Seattlemusaa tutkinut tyyppi kiteytti grungen ja perusrockin tai -punkin eron simppelillä sointujen liu'utussuunnan erolla.
 
Eli kun esim perus "Ramonespunkissa" soitetaan tätä perus "yhdensoinnunveivausta" vaikka esim C5-voimasointua, niin sitähän tunnetusti liutetaan toistuvasti H5:sta C5:een:
 

E-----------
H-----------
G-----------
D-4/5-5-5-5-
A-2/3-3-3-3-
E-----------

 
Grungekliseen mukaisesti tuo liu'utus toimii toisin päin, eli C#5:stä C5:een:
 

E-----------
H-----------
G-----------
D-6/5-5-5-5-
A-4/3-3-3-3-
E-----------

 
Oliko tarpeeksi simppelisti esitetty?
 
Tuo on vähän rautalangasta väännetty esimerkki ja toki vain yksi ainut tapa jolla saada "grunge-elemettejä" soittamiseen, mutta kokeile ihmeessä.

Yksinkertaisesti kannatta tosiaan kuunnella eri tyylistä musiikkia enemmän. Itse teen myös niin. Vaikka ei mieli halaja, kannattaa kuunnella esim. blyesia ja jazzia ja miksei myös klassista. Itse olen keksinyt ihan mukavia juttuja kun olen lainannut kirjastosta jotain nuotti/laulukirjoja ja sitten vaan niitä soitellut ja harjoitellut.
Erityylistä musiikkia vaan kuuntelemaan.
 
EDIT: Ops! Huomasin juuri, että halusit noita grunge-juttuja. No, voihan noistakin olla iloa.