Studiotyöskentely ›

Eli ongelma on se että korvani eivät meinaa millään tottua studioon kuunteluun ja kaikki mikä mielestäni kuulostaa sutodiossa hyvältä, kuulostaa sitten kotona kauhealta. Suurimmat ongelmat ovat matalien taajuksien säätäminen ja soitinten keskenäinen tasapaino.
 
Jos studiossa bassot jytisee mukavasti niin kotona kuuluu vaan matalaa huminaa. Nyt olen oppinut leikkaamaan turhaa bassoa niin paljon kuin vain sielu sietää ja masteriin olen yleensä vielä laittanut eq:n jossa on pieni vaimennus bassossa ja korostus diskantissa, mutta sen rajan löytäminen milloin bassoa on sopivasti on todella hankalaa.
 
Soitinten balanssien säädön vaikeuteen vaikuttaa luultavasti se, että kun kaiuttimet on aseteltu oikealle leveydelle, niin stereokuva "antaa vähän anteeksi" jos esim. laulu on liian hiljaisella kun se ei sotkeudu laidalla soiviin kitaroihin. Eri juttu on kun laittaa kotona cd:n soimaan ja menee vaikkaa toiseen huoneeseen, niin kitarat jyräävätkin sitten kaiken alleensa. Kontrollerista löytyy kyllä mononappi, mutta kitarat ainakin kuulostavat ihan erilaiselta silloin jos niille on tehty levitysviive. Ja siitä päästäänkin kysymykseen että osaako joku sanoa että kuinka paljon levitysviive muuttaa äänen tasoa?
 
Studio on kyllä huippuluokan studio, jossa on hyvä akustiikka ja hyvät kaiuttimet, mutta vieläkin tarvii välillä ottaa mukaan se oma mankka ja kuunnella siitä että miltäs tämä miksaus nyt oikeasti kuulostaa. Mikä siis avuksi jotta oppisin kuuntelmaan paremmin studion kuuntelua?

Siellä pittää kuunnella paljon ja muuttaa kotikuunteluakin paremmaksi. Plus sit mankka.

Kuunteletko sä siellä jatkuvasti miksauksen lomassa jotain referenssiä? Mä en ainakaan kykene tekemään mitään vieraassa ympäristössä jos en vähän väliä vertaa johonkin tuttuun.

Kannatttaisi käyttää miksauksessa ja muutenkin enempi studion pikkukajareita.

osaako joku sanoa että kuinka paljon levitysviive muuttaa äänen tasoa?
 
Summauksen keskikorostuksesta ei ole nyt kyse, vaikka loogisesti tietysti voisi ollakin. Ongelma lienee ennemmin kampasuodatuksessa, eli kitaroiden vaihe-erossa.
 
Toinen ongelma, joka mun mielestäni on näkyvissä on ns Fletcher-Munsonin ilmiö. Suosittelen laskemaan kuunteluvoimakkuutta.
 
Ja tosiaan, niitä referenssilevyjä soimaan.

Oon kyllä ottanu studioon mukaan aina välillä sellasia levyjä jotka on mielestäni miksattu hyvin ja myös sellasia levyjä joiden miksauksesta en tykkää ja vertaillut omiin tuotoksiini ja se on kyllä vähän helpottanut tilannetta.

Oon kyllä ottanu studioon mukaan aina välillä sellasia levyjä jotka on mielestäni miksattu hyvin ja myös sellasia levyjä joiden miksauksesta en tykkää ja vertaillut omiin tuotoksiini ja se on kyllä vähän helpottanut tilannetta.
 
Miltä ne kuulostaa studiossa? Onko alakeraa liian vähän? Miltä hidas, matala sweeppi kuulostaa.
 
Kaikki mainitut konstit, harjoitus, oma mankka, toisessa huoneessa kuunteluja regerenssilevyt auttaa. *Tutuista* luureista voi olla apua alakerran kanssa, balansseja niillä ei kannata arpoa. Älä myöskään pelkää ottaa mukaan omia kaiuttimia. Tai voit yrittää siirtää studion kaiuttimia lähemmäs takaseinää, kunnes basso kuulostaa susta oikealta.
 
t. Marko

Eli ongelma on se että korvani eivät meinaa millään tottua studioon kuunteluun ja kaikki mikä mielestäni kuulostaa sutodiossa hyvältä, kuulostaa sitten kotona kauhealta. Suurimmat ongelmat ovat matalien taajuksien säätäminen ja soitinten keskenäinen tasapaino.
 
Jos studiossa bassot jytisee mukavasti niin kotona kuuluu vaan matalaa huminaa. Nyt olen oppinut leikkaamaan turhaa bassoa niin paljon kuin vain sielu sietää ja masteriin olen yleensä vielä laittanut eq:n jossa on pieni vaimennus bassossa ja korostus diskantissa, mutta sen rajan löytäminen milloin bassoa on sopivasti on todella hankalaa.
 
Soitinten balanssien säädön vaikeuteen vaikuttaa luultavasti se, että kun kaiuttimet on aseteltu oikealle leveydelle, niin stereokuva "antaa vähän anteeksi" jos esim. laulu on liian hiljaisella kun se ei sotkeudu laidalla soiviin kitaroihin. Eri juttu on kun laittaa kotona cd:n soimaan ja menee vaikkaa toiseen huoneeseen, niin kitarat jyräävätkin sitten kaiken alleensa. Kontrollerista löytyy kyllä mononappi, mutta kitarat ainakin kuulostavat ihan erilaiselta silloin jos niille on tehty levitysviive. Ja siitä päästäänkin kysymykseen että osaako joku sanoa että kuinka paljon levitysviive muuttaa äänen tasoa?
 
Studio on kyllä huippuluokan studio, jossa on hyvä akustiikka ja hyvät kaiuttimet, mutta vieläkin tarvii välillä ottaa mukaan se oma mankka ja kuunnella siitä että miltäs tämä miksaus nyt oikeasti kuulostaa. Mikä siis avuksi jotta oppisin kuuntelmaan paremmin studion kuuntelua?
 
Kuullostaa geneleceiltä:) Niiden kans on aina arpapeliä.

Kuullostaa geneleceiltä:) Niiden kans on aina arpapeliä.
 
:) Samaa mieltä. Harmi että ne on niin yleiset.
 
Itelläni kaiken A ja O on juuri nuo referenssit. Jopa omat miksaukset, jotka ovat siirtyneet muihin kaiuttimiin hyvin. Jos pelkään että kesken oleva proggis on tulossa liian kirkkaaksi, kuuntelen Within Temptationia. Jos pelkään että on tulossa liian tummaksi, kuuntelen Musea ja ehkä Jamiroquaita. Noi on toisaalta niin ääripäitä, että myös semmosta keskitienkulkijaa tarttee. Esim Toton Mindfields -levy, joka on omaan korvaan hävyttömän hyvän kuuloinen.
 
Ja vaikka genre onkin hyvin erilaista, Soilworkin tuotanto on osoittautunut ihan hyväksi referenssiksi. Siinä käytetään taajuuskaista aika täyteen, mutta semmosessa balanssissa jota jaksaa helposti kuunnella.
 
Hyvin äänitetty flyygeli kertoo usein myös paljon, se tuntuu olevan aika arka kuuntelun suhteen.
 
Ja tosiaan, miksaus ehdottomasti pienillä pömpeleillä. Niillä Finnvoxin jääkaapin kokosilla ei tuntunut saavan mitään fiksua päätöstä tehtyä.

Esim Toton Mindfields -levy, joka on omaan korvaan hävyttömän hyvän kuuloinen.
 
Näin on. Soundi on kyllä siinä mielettömän hyvä. Samalla sen spektri on kuitenkin jotenkin erikoinen. Joka kerta kun olen käyttänyt sitä referenssinä menee miksaus tai masterointi lähes poikkeuksetta metsään. Joku alue tuppaa aina korostumaan liikaa. Kyllä siinä on olleet todelliset tekijämiehet asialla.

Miltä ne kuulostaa studiossa? Onko alakeraa liian vähän? Miltä hidas, matala sweeppi kuulostaa.
 
Ensimmäisen kerran kun kuuntelin siellä studiossa jotain tuttuja levyjäni, niin diskanttia tuntui olevan liikaa. Snare ja haikka varsinkin hakkasivat korviin. Laitoin eq:n joka leikkasi ne kaikista korkeimmat taajuudet pois, niin kuuloti mun mielestä paljo miellyttävämmältä. Asiaan varmaan vaikutti myös se että studion kaiuttimet toistavat korkeampia tajuuksia kuin omat kaiuttimeni.
 
Tai voit yrittää siirtää studion kaiuttimia lähemmäs takaseinää, kunnes basso kuulostaa susta oikealta.
 
Tämä on hiukan hankalaa kun ne kaiuttimet on upotettu seinään ettei tule heijastuksia.

Tämä on hiukan hankalaa kun ne kaiuttimet on upotettu seinään ettei tule heijastuksia.
 
Tuosta vois päätellä, että kyseessä on ne isot skobet jotka on tarkoitettu asiakaille diggailtavaksi. Eli kuten aiemmin sanottiin, kannattaa kuunnella niistä pienemmistä.
 
Me tehtiin aikanaan levyllinen biisejä Pop&Jazz Konservatorion vasta valmistuneessa ja Andy Munron suunnittelemassa muka hienossa studiossa. Siellä kaikki kuulosti isoilla skobeilla taivaallisen hunajaiselta ja pienemmillä taas jotenkin sekavalta. Mä en kyennyt kuulemaan siellä mitään kunnolla.

Me tehtiin aikanaan levyllinen biisejä Pop&Jazz Konservatorion vasta valmistuneessa ja Andy Munron suunnittelemassa muka hienossa studiossa. Siellä kaikki kuulosti isoilla skobeilla taivaallisen hunajaiselta ja pienemmillä taas jotenkin sekavalta. Mä en kyennyt kuulemaan siellä mitään kunnolla.
 
Tostahan vaan huomaa taas sen, että yleensä parempaa jälkeä syntyy paskemmassa, mutta tutussa studiossa ja kuunteluympäristössä kuin jossain huippumestassa, jonka kuuntelusta ei tajuu mitään.

Tostahan vaan huomaa taas sen, että yleensä parempaa jälkeä syntyy paskemmassa, mutta tutussa studiossa ja kuunteluympäristössä kuin jossain huippumestassa, jonka kuuntelusta ei tajuu mitään.
 
Jep, seuraavaksi mentiinkin taas yhteen pikkustudioon ja jälki oli heti parempaa.

Mulla on ollut kanssa tää sama ongelma kun on parissa eri mestassa tullu tehtyä miksauksia... Se kyllä syö miestä aina välillä. Varsinkin just toi alapää on niin saakelin vaikea saada kuntoon. Se kyllä auttaa huomattavasti jos on useita kaiutin pareja ja vertailee jatkuvasti referensseihin.
Oon huomannu että saan parempaa jälkeä aikaan halvan ministereosarjan kautta kun behringerin monitorien kanssa, koska olen tottunut niihin :-D. Koska olen aloittelija, kuuntelen myös referenssejä jatkuvasti miksatessa, jottei miksaus menis täysin metsään missään vaiheessa.
Ne jammun ns-10:t oli kerran kyllä pelastus. Niiden avulla pysty ainakin mun mielestä chekkaa instrumenttien väliset tasot tosi hyvin kun kuunteli hiljaa. Kuulosti kaikilla himavehkeillä balanssit hyvin samalta. Toimi ainakin sillä kertaa loistavasti.

Eikö kuitenkin erikoista, että moni saa niillä Geneleceillä ihan asiallistakin jälkeä? Jopa hyvää? Mitä sit kun kuunnellaan niillä ns10:llä tehtyä miksausta kunnon kaiuttimilla, ni onko vieläkin hifiä?

Kuullostaa geneleceiltä:) Niiden kans on aina arpapeliä.
 
jJYssst.

Tässä aiheessa on mun mielestä mielenkiintoinen ajatuskulku: Studiossa on kuuntelu A, ja jos sieltä ulostuleva kama kuulostaa skeidalta paikoissa B ja C, (yleensä pohjalta hima ja auto) on vika vehkeissä A. En tajua.
 
Miksei jengi miksaa niillä autostereoilla ja himapurkeilla jos sen soundin halutaan niissä toimivan? Ei tarvis tehdä kahteen kertaan.

Miksei jengi miksaa niillä autostereoilla ja himapurkeilla jos sen soundin halutaan niissä toimivan? Ei tarvis tehdä kahteen kertaan.
 
Mun tojota ei mahdu meidän studion ovesta sisään :)
 
Enivei, jos ihan totta puhutaan, mä oon miettinyt et ostais jotkut halvat perusp*skat 6x9 autokaiutinelementit, pistäis ne 20 litran puukoppaan ja tekis niistä referenssiskobet genelekkien viereen. Mahtaiskohan toimia..
 
...