Yleistä keskustelua musiikista ›

Stam1na on julkaisemassa uutta sinkkuaan ainostaan netissä ja samaa ovat tehneet mm. Jukkapoika ja kumppanit. Miltä kuulostaa?
 
Mullistuuko levykauppa, kun tuotteet menevät ohi suun suoraan artistien nettisivuilta kuluttajille? Häviääkö tässä kuluttaja kun kansitaiteet katoavat? Voittaako kuluttaja, kun turha kate häviää ja hinnassa ei ole niin paljon ilmaa kuin virallisten reittien kautta myytäessä? Miten tilanteeseen suhtautuu ÄKT ry? Otetaanko digimyynti (huono termi kuin mikä tuo on..) missä vaiheessa huomioon listoja laadittaessa? Mitä tapahtuu ravintoloiden soitolle, miten rankataan soittaako dj laillista vai laitonta mp3:sta? Häviääkö albumiformaatti?
 
Luonnollisestihan tämä mukailee musiikinkuuntelutottumusten muuttumista, eli musat ladataan netistä iPodeille ja muille vastaaville laitteille, ja vanha albumi on kovilla kun musaa kuunnellaan biiseinä, ei ehkä niinkään niin kokonaisuuksina.
 
Millaisia mietteitä herää? Ollaanko uuden äärellä?

En usko - tai ainakaan toivo - moista mullistusta tapahtuvan. Onhan näitä digisinkkuja ilmestynyt jo useampia kappaleita, mutta sen itsessään en usko vaikuttavan mitenkään laajemmassa kaavassa. Albumit myytäneen vastaisuudessakin ihan konkreettisina tuotteina, ei pelkkänä datana, joka imaistaan jonnekin helvetinkoneen sisään, niinkuin nämä iPodit ja muut saastaiset mp3-soittimet.
 
Onneksi ihmiset haluavat kuitenkin jotain aivan konkreettista vastinetta rahoilleen. Huolestuttavaa tosin on tämä jatkuvasti pidemmälle etenevä "hyvät biisit ennen hyvää levyä"-ajattelu. Tosin näinhän se on ollut aina suurempien massojen kohdalla.

Hyi kauhia! Tuomoiset ajatukset sais heti kitkeä syvimpään maanrakoon. Päinvastoin nyt pitäisi CD -levykoteloiden sijasta alkaa tekemään isokantisia paperista valmistettuja kansia CD -levyihin, niinkuin LP -levyt olivat aikoinaan tai ehkä hieman pienempikokoisia, mutta pois siitä muovista kuitenkin. Esimerkiski se uusi David Gilmourin cd on varsin hyvä esimerkki, miten paperilla saadaan aikaan hienoa jälkeä. Lisäksi näihin kyhäelmiin pitäisi sisältyä hienoa kuvitusta, laulujen sanoja, biisien tekijä/säveltäjätietoja sun muuta mukaan. Silloin alkaisi ihmiseltä tuntua kivalta ostaa levyjä. Tuntuu jotenkin hullulta, että juuri nämä tyypit jotka itse varmastikin nauttivat esimerkiksi Bob Marleyn levyjen kansikuvista, keltapunavihreälipuista ja kannabismerkeistä, haluisivat pienentää sitä artistin ja levynkannen näkyvyyttä, vaikka itse juuri pitävät senkin ukon naamaa joka paikassa yllä. Siinä on pieni ristiriita sen perusidean kanssa, tuohan on vaan mainostemppu yhtälailla kuin se, että toiset korostaa niitä tuotteitaan hienoilla kansivihkosillaan. Jos tuohon mennään, niin miksi sitten edes käydä keikoilla esiintymässä, jos ne hyvät laulut kerran ratkaisee? Niitähän voi kotona kuunnella, eikä kukaan kaipaa sitä lammasta, joka siellä lavalla määkii, näinhän siinä käy jos näin aletaan ajatella.

Onko tämä pelkästään kansi-issue?
 
Mietin vain sitä miten ÄKT älähti männävuosina Levy-yhtiön halpissinkuista, eikä muistaakseni ottanut niitä lainkaan huomioon listamatematiikassa.
 
Nythän sinkkulistoille pääsemiseen ei edellytetä kummoisiakaan määriä, kun osa sinkuista myydään jo sähköisesti. Kyllä minä näkisin tässä olevan kyseessä myös syvällisemmän asian kuin nämä kannet.

Se olisi tosiaan hieno idea, että cd-levykin tulisi isoissa vinyylikansissa. Eihän sen cd-telineeseen edes tarvitsisi mahtua.

Onko tämä pelkästään kansi-issue?
 
Mietin vain sitä miten ÄKT älähti männävuosina Levy-yhtiön halpissinkuista, eikä muistaakseni ottanut niitä lainkaan huomioon listamatematiikassa.
 
Nythän sinkkulistoille pääsemiseen ei edellytetä kummoisiakaan määriä, kun osa sinkuista myydään jo sähköisesti. Kyllä minä näkisin tässä olevan kyseessä myös syvällisemmän asian kuin nämä kannet.
 
Enpä menis vannomaan, että nettilatauksetkaan on mukana ÄKT:n listoilla. Vastahan asia hiljattain noteerattiin Briteissä:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=1&t=121657&co=90
 
- Pete

Stam1na on julkaisemassa uutta sinkkuaan ainostaan netissä ja samaa ovat tehneet mm. Jukkapoika ja kumppanit. Miltä kuulostaa?
 
Mullistuuko levykauppa, kun tuotteet menevät ohi suun suoraan artistien nettisivuilta kuluttajille? Häviääkö tässä kuluttaja kun kansitaiteet katoavat? Voittaako kuluttaja, kun turha kate häviää ja hinnassa ei ole niin paljon ilmaa kuin virallisten reittien kautta myytäessä? Miten tilanteeseen suhtautuu ÄKT ry? Otetaanko digimyynti (huono termi kuin mikä tuo on..) missä vaiheessa huomioon listoja laadittaessa? Mitä tapahtuu ravintoloiden soitolle, miten rankataan soittaako dj laillista vai laitonta mp3:sta? Häviääkö albumiformaatti?
 
Luonnollisestihan tämä mukailee musiikinkuuntelutottumusten muuttumista, eli musat ladataan netistä iPodeille ja muille vastaaville laitteille, ja vanha albumi on kovilla kun musaa kuunnellaan biiseinä, ei ehkä niinkään niin kokonaisuuksina.
 
Millaisia mietteitä herää? Ollaanko uuden äärellä?
 
Kyllähän tämä odotettavissa on ollut. CD on väistyvä tallennusmuoto. Erityisen hyvänä pitäisin jos nämä pitsaenrikot, yms. hetkellisiksi tarkoitetut musiikit julkaistaisiin vain digimuodossa. Saastuttaahan se huomattavasti vähemmän kun ei tarvitse muoviin pakata jokaista vitsiä.
 
Ei sillä että ne muotisinkut olisivat sinänsä huonompaa asiaa kuin mikään muukaan, niitten käyttöikä on vain niin lyhyt.

Tällaista osa-aikahistorioitsijaa mietityttää tietysti se, että mitä musiikista jää jälkipolville? Onhan CD-formaatistakin puhuttu, että eivät levyt ikuisesti kestä.

Tällaista osa-aikahistorioitsijaa mietityttää tietysti se, että mitä musiikista jää jälkipolville? Onhan CD-formaatistakin puhuttu, että eivät levyt ikuisesti kestä.
 
Niille jää kiva flash muistitikku, jota ihailevat sitten lopun elämänsä ja haikeilevat kun ne biisit tuli niin nopeaa koneelle. Mutta ajatelkaa kuinka helppoa on nyt ostaa lahja lapselle, kun joulu koittaa niin sanot pikkunassikalle että pannaankos piltille pakettiin nyt sitä Stam1naa tosta digilevykaupasta, painaa downloadia ja pentu on tyytyväinen loppuikänsä saamaansa joululahjaan. Ja isälläkin on hyvä mieli kun tuli ostettua niin hieno lahja jälkikasvulleen. Kätevää, mutta niin pirun tympeää. Kyllä oli pienenä mahtava saada siskon ostama vinyylilevy kouraan, tutkiskella levypussin antia silmät ymmyrkäisinä ja asettaa se levy soittimeen soimaan. Vaan kohtahan se tulee näiden tyyppien mahtilahja olemaan nämä älyhousut, jotka tukee ibodia. Järkevämpää olisi ympätä se soitin suoraan pipoon, korvien kohdille kankaanmyötäiset hightech -kuulokkeet, otsapannassa lukisi huippugrafiikkaa toistavassa näytössä mikä soi sillä hetkellä, koska muuten ei pääsisi leveilemään mitä minä nyt kuuntelen.

Mun mielestä on hyvinkin ok julkaista biisi digisinkkuna, jos se on vain yksi biisi, joka löytyy tulevalta pitkäsoitolta. Jos sinkku julkaistaan CD:nä, mielestäni mukana TÄYTYY olla 1-2 bonusbiisiä eli ns. B-puoli.

Käytännössä normaalisinkkuja ei enää paljoa julkaista. Suurin osa pikkulevyistä menee vain promokäyttöön. Tämän vuoksi esim. Rumba-lehti lopetti laajan sinkkupalstan tyystin. Musta toi digisinkku idea on ihan hyvä...kun haluaa maistiaisia tulevalta levyltä, voi ladata sellaisen. Toivottavasti hinta pysyy kohtuudessa.
 
Tästäkin huolimatta harmittaa. Vaikken varsinaisesti ole sinkku-ihminen, on noita mukava toisinaan pyöritellä varsinkin dj-keikoilla.

Mun mielestä ihan positiivinen juttu. Useimpien bändien kotisivuilta saa jo kaiken tarvittavan informaation, kuvia ja sanoja myöten.

*Yleinen kannanotto musiikin lataukseen(anteeksi pieni off-topic)*
Mielestäni on paljon hienompaa käydä ulkona tapaamassa ihmisiä, vaikka vain levyä ostaessa. Se on hienoa, kun ihan täpinöissään pyytää paikallista levykauppaa tilaamaan levyn. Sitten kuukauden odotuksen jälkeen on käsissäsi se yberkallisharvinainen Amerikka/Japani painos. Et tajua teksteistä mitään, mutta kun laitat sen levysoittimeen, niin ah, mikä tunne! Vielä tiedostaen, että tuki paikallista levykauppaa.
Kävin tänään juuri tilaamassa Frank Gambalen levyn paikallisesta levykaupasta. Saatavilla oli vain amöriikkä-painoksia, joten myyjä laittoi hinnaksi 22€. Se hinta ei muutu, myyjä sanoi, että myyvät sitten vaikka tappiolla. Tilasin vielä vahingossa väärän levyn, joten soittelin myöhemmin, että voisiko tilauksen perua/vaihtaa. Kyllä voi! Mahtavaa! Frank Gambale: Live tulossa! Myyjätkin ovat mukavia ja heidän kanssaan on mukava jutustella.
 
Siihen ei DC++ yllä.

Mun mielestä on hyvinkin ok julkaista biisi digisinkkuna, jos se on vain yksi biisi, joka löytyy tulevalta pitkäsoitolta. Jos sinkku julkaistaan CD:nä, mielestäni mukana TÄYTYY olla 1-2 bonusbiisiä eli ns. B-puoli.
 
Olen tässä samaa mieltä. Suurin syy siihen, miksi ostan itse singlejä on nimenomaan nuo bonuskipaleet. Ajattele, monet bändit saattavat iskeä singlelle jopa kolme b-puolta, kaikki tuoreita, varta vasten singlejulkaisua silmällä pitäen tehtyjä kappaleita. Ja aika monesti ne b-puolet ovat albumiraitoja tykimpää tavaraa, konkreettisena esimerkkinä tästä vaikkapa monet Oasiksen ja The Smithsien sinkuilta löytyvät hienot kappaleet. Mun mielestä sellainen menetelmä, että julkaistaan sinkku jossa on vain se yksi ainoa albumiraita on typeryyden huippu. Ketä sellainen julkaisupolitiikka oikeasti kiinnostaa? Singlejen bonusraidat ja b-puolet ovat muutenkin hävyttömän aliarvostettua tavaraa.

Itse asiassa digisinkut ovat perin ärsyttäviä, kun ne sisältävät vain sen yhden biisin. Ei siitä kyllä mitään iloa ole. Eli siksi jäi Stam1nankin sinkku hankkimatta. Tähänhän se tulee menemään se on täysin selvää, mutta sinkut tulevat kyllä kuolemaan ( siis cd-formaatissa ).

Itse asiassa digisinkut ovat perin ärsyttäviä, kun ne sisältävät vain sen yhden biisin.
 
Mun mielestä on pelkkää muovin tuhlausta julkaista levy, missä on pahimmillaan just se sinkkubiisi ja tarpeeton remixi samasta aiheesta.

No joo, ei sellaisistakaan ole mitään hyötyä. Enemmän pitäisikin julkaista sinkkujen b-puolina sellaista tavaraa mitä levyltä ei sitten löydy. Eikä siis mitään remixejä vaan ihan kunnon biisejä. Harvat artistit vaan enää niin tekee ja se on perin harmillista. Vanhat ajat pitäisi tässä asiassa saada takaisin.
 
Ne wanhat paremmat ajat takaisin ja vinyylit ja c-kasetit kauppoihin.