Kitarat: soittaminen ›

Ääniala on siitä huolimatta laajempi pianossa ja koskettimissa kuin kitarassa. Saahan sitä kitarallakin tietysti äänialaa laajenettua, kun vetää kammen kanssa kunnon dive bombeja ja vinguttaa korkeita nuotteja kielet mikeissä kiinni.
 
Pianossa 7 oktaavia - kitara reilu 3½ oktaavia....

Saat siitä sun kiipparistas 88 ääntä.
 
On mulla siinä pitch bendikin ja sitä saa transponoitua kohtalaisen paljon vähän joka suuntaan. Erilaisilla soundimoduuleilla saan ääntä 1Hz-ties miten paljon pitemmälle kun sä ikinä sun kitarallas.
 
Ihan silkasta mielenkiinnosta: käytätkö kitaralla soittaessasi paljonkin mikrointervalleja?

Eipä varmaan pahemmin kukaan käytä ääripääoktaaveja pianonsoitossa...

Tupla

Eipä varmaan pahemmin kukaan käytä ääripääoktaaveja pianonsoitossa...
 
Mutta kitaralla käyttää?
 
EDIT 1: Ymmärsinkin väärin, ei mitään...
 
EDIT 2: Pistetään nyt varmuuden vuoksi vielä selvennys erehdykseeni. Eli mä luulin sun tarkoittavan ääripääoktaaveillasi tuota 1Hz osastoa jne.

Ihan sama, en jaksa kinastella asiasta. Kitaristien on pakko kumminkin voittaa, kun eihän ne voi olla väärässä minkään suhteen. :)
 
Ja niin, mäkin olen kitaristi, en kosketinsoittaja missään mielessä.

Eipä varmaan pahemmin kukaan käytä ääripääoktaaveja pianonsoitossa...
 
Pianossa ei muuten aina ole ollut niin suurta äänialaa. Tiedätkö miksi nykyään on?
 
Koska alettiin säveltämään musiikkia, jossa tarvitaan.

Pianossa ei muuten aina ole ollut niin suurta äänialaa. Tiedätkö miksi nykyään on?
 
Koska alettiin säveltämään musiikkia, jossa tarvitaan.
 
Sanopa joku kappale jossa käytetään ääripääoktaaveja.

Sanopa joku kappale jossa käytetään ääripääoktaaveja.
 
Kyllä niitä löytyy. Ei kuitenkaan niiden artistien musiikista joita jäsenkuvauksessasi on lueteltu ;-)
 
Mitä jos pidetään keskustelu kuitenkin bändimusiikin piirissä? Ei ainakaan mun mielestä ole mitää järkeä lähteä vertailemaan klassisia pianisteja ja rock-kitaristeja.
 
Edit:
 
Vielä parempi ehdotus - Mitä jos toteaisimme että kumpikaan ei ole toistaan vaikeampi, vain erilainen. Jotkut jutut on luontevampia pianolla kuin kitaralla ja toisinpäin. Tätä mä tuossa ekalla sivulla vähän pitemmän kaavan kautta yritin selvittää ;-)

Kunnon kirkkouruissa on suurempi ääniala kuin kitarassa ja pianossa. Se on kosketinsoitin.
 
Tosimies soittaa kirkkouruilla samoja juttuja kuin Jimmy Smith Hammondilla. Kaikki muu on lällärikamaa.

Tosimies soittaa kirkkouruilla samoja juttuja kuin Jimmy Smith Hammondilla. Kaikki muu on lällärikamaa.
 
Tai Keith Emerson.

Mitä jos pidetään keskustelu kuitenkin bändimusiikin piirissä? Ei ainakaan mun mielestä ole mitää järkeä lähteä vertailemaan klassisia pianisteja ja rock-kitaristeja.
 
Edit:
 
Vielä parempi ehdotus - Mitä jos toteaisimme että kumpikaan ei ole toistaan vaikeampi, vain erilainen. Jotkut jutut on luontevampia pianolla kuin kitaralla ja toisinpäin. Tätä mä tuossa ekalla sivulla vähän pitemmän kaavan kautta yritin selvittää ;-)
 
Hyvä ehdotus. Sen ehdotuksen jälkeen voimmekin keskustella esimerkiksi lukosta. Ja punainen väri on myös hyvä keskustelunaihe siinä muassa.
 
Joo, aika tuhoontuomittu ketju alusta alkaen. Vois alkaa pitämään tilastoa, että kuinka pitkään keskimäärin menee tietyillä aiheilla, että ne pompahtaa taas kehiin kitarapalstalla, niin osaa sitten varoa etukäteen.

Tai Keith Emerson.
 
Tai Jon Lord.

Kummallakaan, kitaralla eikä pianolla pysty paljoa vaikuttamaan äänen syttymiseen Käyttää volumepedaalia, ni pystyy kyl vaikuttaan :)
Jostain syystä mäkin valitsin kitaran, tiedä sitten syytä siihen...
No eikös kaikki ala soittaan kitaraa, jotta sais pil***, no joo :)

Käyttää volumepedaalia, ni pystyy kyl vaikuttaan :)
 
Ei pysty samalla tavalla kuin puhaltimissa. Puhaltajan ansatsia ei korvaa mikään.
 
No eikös kaikki ala soittaan kitaraa, jotta sais pil***, no joo :)
 
80-luvulla tais näin ollakin. Oi sitä ihanaa aikaa, mä haluan sen takaisin :-)

Soitan amatööripohjalta jonkin verran molempia. Kun/jos aloittaa kitaralla, alussa oikea käsi on varsin passiivinen. Vasen on taas kovastikin työssä. Pianossa homma on juuri toisin päin. Tuosta tulee mielenkiintoisia juttuja käytännössä. Tyttäreni on kovan luokan viulisti, joka soittaa myös pianoa. Hän mainitsee, kuinka vasen käsi ei meinaa pianossa olla aloillaan, eli kuviot rakentuvat luonnostaan monipuolisemmiksi kuin pelkästään pianoa soittaneella.
Onhan se vähän niin, että kun yhden soittimen oppii, toinen on helppo omaksua. Itse aloitin kitaralla, sitten maalla soitettiin harmonikkaa (;-D), piano tuli mukaan ja soitin jonkin aikaa vetopasunaa pienessä poppoossa. Kaikista on hyötyä kaikkeen.
Mutta kun seuraan tyttäreni työskentelyä, kaikki on niin professional-meininkiä, että opin Häneltä joka päivä uutta. Olis pitänyt itsekin hankkia aikanaan kunnon teoriapohja, monessa se auttaa.
Ei tuota vaikeutta voi oikein verrata - ne ovat vain erilaisia.

Kitaran soittaminen on paljon helpompaa mulle,
ottaa huomioon et aloitin koskettimilla koko
musiikin tuoton.. silti jos nuoteista puhutaan niin
on ne helpompi käsittää pianon kanssa. ja
monikohan kitaristi osaa soittaa paremmin pimputinta
kuin omaansa gitaraa..

Kumman soittaminen on vaikeempaa? Mielipiteitä?
 
kummassakin on ne omat helpot ja vaikeat juttunsa..

Hitaat jutut helpompia pianolla, nopeat taas kitaralla XD