Rock, pop, alternative ›

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
-Liian pitkä. Mutta mainitaan esimerkiksi Porcupine Treen Lightbulb Sun. Suurin osa listan levyistä olisi kuitenkin sellaisia itsestäänselvyyksiä, jotka saa levykaupasta kunhan rahaa löytää.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
Pohjoismaat (kaikkia tarvitaan) ja Brittein saaret. Jenkkiläkin olisi kiva, mutta ei välttämätön.
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
Ei kai, ainakaan isommin. Joskus huomaan suhtautuvani ennakkoluuloisesti jenkkeihin.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän? (itselläni on afghan whigsia, strokesia, flaming lipsia ja interpol. Motown soulista ja nancy sinatrasta puhumattakaan)
Toki voi. Itseasiassa elämästä voi selvitä läpi ihan ilman levyjä, siitä todisteena ennen äänilevyjen keksimistä eläneet ihmiset. Mutta ei se yhtä kivaa olisi, sillä niin paljon kuin amerikasta sontaa tuleekin, on siellä myös paljon hyvää musiikkia.
 
Tosin, enpä mä mikään pop-addikti olekaan, vaan ihan mainstream-tyyppinen hyvän musiikin ystävä, joka sattuu kuuntelemaan kaikkea, mikä miellyttää, erityisen kiihkeästi perehtymättä.

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
 
Niitä on aivan hirveä määrä ja lista kasvaa koko ajan vaikka parhaani mukaan yritän lyhentää sitä.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
 
Välillä tulee jopa parin päivän kausia, että esim. suomalainen 70-luvun musiikki tuntuu täysin riittävältä. Mutta ehkä Euroopan maat ja Yhdysvallat riittävät aika pitkälle.
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
 
Ei. Jopa Kanada käy, sillä sieltä tulee Neil Leyton.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
 
En minä ainakaan.
 
Olenkohan sekoamassa? Olen viimeisen vuoden aikana addiktoitunut entistä pahemmin pop-musiikkiin. Vähintään puolet opintotuesta menee levyihin. (Se on tietysti aika vähän 700 euron rinnalla..) Kaikenmaailman indie-bändit tuntuvat elintärkeiltä ja vinyyliä se olla pitää, tottakai. Tuntuu, että olen muuttumassa joksikin, jota vastaan olen aina taistellut.

minäkin innostuin laskeskelemaan prosentteja ja tässä tulos:
 
USA: 35%
Iso-Britannia: 24%
Kanada: 20%
Hollanti: 11%
 
loput 10% enimmäkseen suomalaisia, ruotsalaisia ja saksalaisia levyjä.

Hollanti: 11%
 
Nyt on pakko kysyä, miten hollantilaiset ovat saaneet kaapattua levyhyllystäsi noin suuren osuuden? Ei tule näin yhtäkkiä mieleen mitään muuta hollantilaisia bändejä kuin Shocking Blue.

Nyt on pakko kysyä, miten hollantilaiset ovat saaneet kaapattua levyhyllystäsi noin suuren osuuden? Ei tule näin yhtäkkiä mieleen mitään muuta hollantilaisia bändejä kuin Shocking Blue.
 
heh. tuo 11% on pelkkää The Legendary Pink Dotsia. kannattaa ehdottomasti tsekata jos ei ole tuttu. bändi kävi helsingingin semifinalillakin vetämässä loistavan keikan viime vuoden marraskuussa osana 25-vuotis juhlakiertuettaan.
 
http://www.legendarypinkdots.org
http://www.myspace.com/thelegendarypinkdots

Ei jaksa laskea tarkkaan, mutta arvio on:
 
U.K 40%
U.S.A. 40%
Suomi 10%
Hollanti 4 % (Nits)
Muut 6 %

Elikkä selvennykseksi;
1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
-Onhan näitä nyt ihan pirusti. Periaatteessa kaikki hyvältä kuulostava musiikki kiinnostaa, mutta toki taloudellisten rajotteiden takia olen ostoissani pitkälti keskittynyt muutamaan genreen ja pääasiassa suhteellisen uuteen musiikkiin. Vanhempaan musiikkiin ei ole varaa friikahtaa, ja toisaalta taas ainakaan tähän mennessä mitään niin mullistavaa en ole sieltä kuullut, että olisi ollut syytäkään.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
-Ei nyt sentään tyydyttämään, mutta toki valtaosa munkin hyllystä on jenkeistä. Ruotsista, Japanista, Briteistä ja Suomestakin toki tulee hyvää musiikkia ja niitäkin löytyy hyllystä. Yhtä lailla jostain Kyprokselta tai Malesiastakin voisi tulla hyvää musiikkia, en vain ole kuullut sitä vielä.
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
-Ei ole. Japani kielenä kiinnostaa jonkin verran ja jos kansissa sattuu olemaan lyriikat japaniksi on se yksi vaikuttava tekijä, joka vaikuttaa - tosin melko rajallisesti - ostopäätökseen. Muuten, kun tuota japaninkielistä tekstiä on täällä melko vaikea hankkia. Kanadasta tulee muuten tajuttomasti kovia bändejä. Etenkin viime aikoina on noussut esiin todella kovia Post-Rock tekijöitä, kuten Godspeed You Black Emperor, A Silver Mount Zion, A Northern Chorus... No, makunsa kullakin.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän? (itselläni on afghan whigsia, strokesia, flaming lipsia ja interpol. Motown soulista ja nancy sinatrasta puhumattakaan)
-Voi selvitä.

Ei jaksa laskea tarkkaan, mutta arvio on:
 
U.K 40%
U.S.A. 40%
Suomi 10%
Hollanti 4 % (Nits)
Muut 6 %
 
No nyt laskin ja oikeat luvut ovat(sisältää klassiset levyt myös):
 
U.K 53%
Usa 27%
Suomi 10%
Hollanti 2%
Saksa 2%
Muut 6%
 
Britit jyrää. Ja puolet jenkkilevyistä on Elvistä.

Laskin nyt nämä prosentit, koska minulla olisi todella tärkeämpääkin tekemistä, eikä tähän olisi aikaa, mutta onhan tämä niin prkleen kiinnostava asia.
 
Yhdysvallat: 47 % levystöstä
Iso-Britannia: 27 %
Suomi: 19 %
 
Jotenkin tuohon malliin.

Pitipä itsekin laskea, kun muutkin ovat jaksaneet. En tosin ole aivan varma, että kaikki jenkeiksi kuvittelemani bändit olisivat sieltä.
 
Australia: 0,55%
Hollanti: 0,55%
Irlanti: 0,28%
Islanti: 3,06%
Italia: 0,28%
Japani: 2,22%
Kanada: 1,67&
Norja: 0,28%
Ruotsi: 6,94%
Saksa: 1,11%
Skotlanti: 1,11%
Suomi: 8,89%
Sveitsi: 0,28%
Tanska: 0,83%
UK: 6,11%
USA: 65,84%
 
Melko jenkkimerkeissä siis.

Tällä Australia ja Uusi-Seelanti haltuun.
 
http://www.rumba.fi/siella-alhaalla … an-ja-uuden-seelannin-rockiin-9822/

1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
Against Me! - s/t EP 12"
Aryan Disgrace - Faggot In The Family (Mystic Records) 83 7"

2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
U S A

3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
ei! hyvä levy on hyvä levy vaikka bändi tulisikin jostain paskamaasta
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
 
ei voi

Kiitos Feggylle, että nosti ikivanhan ketjun. En voinut uskoa todeksi, että näin hienoa ketjua voi edes olla, koska tässä kaikessa on nyt totuuden siemen.
 
1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
- Näkisin, että olen musiikin historiasta kuullut lähestulkoon kaiken tarpeellisen.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
- UK, Suomi, Ruotsi (hyvin vähäisessä määrin tosin) ja Ranska (Ranska on listalla oikeastaan nostalgisista syistä, Ranskan tulevaisuus tuskin on kovinkaan kiinnostava).
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
- On sillä väliä.

4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän?
- Näkisin, että voi. Walker Brothers kun oli onneksi brittiläinen tuote.
 
Laskin kaikenlaisia prosentteja päässäni monta vuotta sitten, ja pelkästään jo biisimateriaalissa on nähtävissä selkeä trendi, että vaikka amerikka koko mantereena voi monella muulla kulttuurin saralla olla ihan kiinnostava, niin musiikkia siellä ei oikein osata tehdä. Syyt ovat aika lailla selviä. Ulkopuolisten on ollut äärimmäisen vaikeata viedä sinne vaikutteita. Mikä on johtanut siihen, että ne on sitten tavannut vetää siellä vaan jotain äärettömän juurevaa musiikkia, mistä on inspiraatio kovin kaukana. Sellaista keskitien musiikkia.
 
Viiden tähden levyjä USA:sta (tai ylipäänsä sieltä päin) ei ole tullut yhtään ikinä, ja neljänkin tähden levyt ovat siellä vain tiettyjen artistien/bändien yksinoikeus. Nimittäin sellaisten aktien, jotka ovat maailmaa nähneet ja kuulleet enemmänkin. Tulee kuitenkin huomata, että nämä lahjakkuudet ovat niinkin isossa maassa harvinaisuuksia.
 
Minulle amerikkalaisten taaperrus musiikin saralla kuulostaa säännönmukaisesti siltä, että studioon on menty taaskin ilman hyviä ideoita. Sitten ne kiertää tosiasioita juttelemalla vain "syvällisistä" sanoituksistaan omissa piireissään, siis ikäänkuin sanoituksilla olisi jotain merkitystä kun halutaan tehdä hyviä levyjä. Mutta kun ei ole.
 
Ja sanonpa vielä senkin, että on sitten mikä tahansa musiikin (tai epämusiikin) genre kyseessä, muut ovat tehneet asiat aina paremmin. Siis sellaiset musiikin tyylisuuntaukset, jotka on suurimmalle osalle länsimaista yhteisiä. Eli countrya ei lasketa, koska sitä kuulee Euroopan puolella tehtävän vain euroviisuihin hupinumeroksi.

leijonamieli: Tämänkin aiheen voisi vielä nostaa ylös, koska en ole saanut keneltäkään järkevää kantaa mihinkään.
Elikkä selvennykseksi;
1)lista levyistä, mitä haluat ennen kuolemaasi?
 
Haluun Grace Slickin soololevyjä ja sen ja Paul Kantnerin tekemän Sunfighterin. Tää tuli ekana mielee.
 
2)mitkä maat riittäisivät tyydyttämään musiikinjanoasi?
 
Jenkki ja Britit on ne oleellisimmat. En osaa päättää kumpi. Pitää ettii se last.fm:n maa-generaattori
 
3)onko esittäjän maalla mitään väliä musiikinkulutuksessasi (itse harkitsen 2 kertaa kanadalaisen levyn tullessa vastaan)
 
Jenkki ja britti kaikki menee maan puolesta läpi. Kanadalainen ja australialainen on sellasia joita pitää jo vähän miettiä, samoin Suomi. Muut ei oikein uppoo ellei oo sikahyvä. En tiedä miks näin. Tavallaan kuitenkin kätevä tapa rajata tätä musiikin älytöntä määrää.
 
4)voiko ilman amerikkalaista levyä selvitä läpi elämän? (itselläni on afghan whigsia, strokesia, flaming lipsia ja interpol. Motown soulista ja nancy sinatrasta puhumattakaan)
Kiitos vastauksista etukäteen.
 
Ei kyllä selviäis. Mulle tärkeet Doors ja Gunnarit ja Nirvana jäis välistä. En ehkä soittelis ny kitaraa ja lauleskelis ilman heitä :)

Mitä ihmettä täällä oikein höpistään maan merkityksestä siihen, että kuunteleeko jotain musiikkia vai ei? Mitä ihmeen merkitystä sillä on, että mistä maasta bändi tulee jos musiikki on hyvää. Aivan käsittämätöntä ajatuksen kulkua, että maalla olisi jotain väliä. Itse ainakin kuuntelen musiikkia ihan musiikkina itsenään enkä sen perusteella, että mistä se tulee. Aina en edes tiedä, että mistä maasta kuuntelemani bändi on ja ei sillä ole mitään merkitystäkään.
 
Ja mitä ihmeen Kanadan dissausta täällä on liikkeellä? Valtavasti hienoja bändejä sieltä putkahtelee jatkuvasti.
 
Joskus ei vaan näitä keskusteluja pysty ymmärtämään yhtään...

Cathi777: Mitä ihmettä täällä oikein höpistään maan merkityksestä siihen, että kuunteleeko jotain musiikkia vai ei? Mitä ihmeen merkitystä sillä on, että mistä maasta bändi tulee jos musiikki on hyvää. Aivan käsittämätöntä ajatuksen kulkua, että maalla olisi jotain väliä. Itse ainakin kuuntelen musiikkia ihan musiikkina itsenään enkä sen perusteella, että mistä se tulee. Aina en edes tiedä, että mistä maasta kuuntelemani bändi on ja ei sillä ole mitään merkitystäkään.
 
Kuten vähä jo yllä selittelin, mulle se on vaan sellanen alitajune tarjonnanrajaus. Niin paljon on kaikkee musaa liikkeellä, et jos kokoaja olis kuulolla niin räjähtäis pää eikä ois aikaa mihinkää muuhu.

Ja mitä ihmeen Kanadan dissausta täällä on liikkeellä? Valtavasti hienoja bändejä sieltä putkahtelee jatkuvasti.
 
jep..
 
huomenna yksi kovista tavastialla

Jokapaikanapina: Kuten vähä jo yllä selittelin, mulle se on vaan sellanen alitajune tarjonnanrajaus. Niin paljon on kaikkee musaa liikkeellä, et jos kokoaja olis kuulolla niin räjähtäis pää eikä ois aikaa mihinkää muuhu.
 
Mut jos kuulet jonkun hyvän/huonon uuden biisin niin sä heti tiedät, että mistä maasta se on? Ja jos se ei ole mieleisestäsi maasta niin jätät kuuntelematta. Eihän siinä ole mitään logiikkaa, että rajaa musiikkitarjontaa eri maiden välille.

Cathi777: Mut jos kuulet jonkun hyvän/huonon uuden biisin niin sä heti tiedät, että mistä maasta se on? Ja jos se ei ole mieleisestäsi maasta niin jätät kuuntelematta. Eihän siinä ole mitään logiikkaa, että rajaa musiikkitarjontaa eri maiden välille.
 
ei se tietenkään tota tarkota, mutta joskus uuteen bändiin C saattaa tutustua siks että suosikkibändit A ja B on samasta maasta. Ehkä ne on jopa tehneet yhteistyötä jossain vaiheessa uraansa tai niillä on muu yhteys, joita samassa maassa, etenkin jos se on pienehkö maa, usein syntyy. Ja (ehkä vähemmässä määrin kuitenkin) sen ympäröivän musakulttuurin tarkempi tunteminen voi lisätä jonkun vähän vieraammasta maasta olevan artistin ymmärtämistä ja arvostusta